Astuin sisään Paimiossa sairaalan odotusaulaan. Harvoin katse osuu aulojen lattiaan ensimmäiseksi. Katse harhailee ja kiertää, lattia jalkojen alla jää huomaamatta. Ei tämä lattia jää huomiota vaille, miten linoleumlaatat voivatkaan näyttää kuin taideteokselta. Harkittu värialue sen tekee. Keltainen jatkuu kaarevan infopisteen kyljessä. Kaarevat muodot ja kutsuva valoisa väri houkuttelevat astumaan tiskin ääreen.
Kutsuvat portaat, väreillä betoni, kivi ja metalli muuttuvat kauniiksi. Portaat, joita vain kuljetaan kerroksesta toiseen, ovatkin muuttuneet ihailtaviksi tilateoksiksi. Nuo värit, kirkas keltainen, voimakas turkoosi ja musta sopivat funkkistyyliin. Ajattelin lukuisia 1960-luvun funkkiselementtitaloja, miksei niiden sisätiloissa käytetä värejä. Porrashuoneet näyttävät aina ahtailta, nuhruisilta ja pimeiltä kuiluilta, joiden läpi pitää kulkea hyvin hiljaa ja nopeasti. Vähän kuin salaa. Nyt rohkeasti värejä seuraavassa porrashuonesaneerauksessa.
Tästä alkoi suomalaisen koivun taivutus maailmankuuluiksi klassikoiksi. Muodot ovat hiukan pyöristyneet seuraavina vuosikymmeninä 1930-luvulta. Vai onko suunniteltu kuin eilen tai tänään. Odotusaulan kaareva tuolirivistö, edelläkävijä.
Kolhiintuneet ja kuluneet kolmijalkajakkarat kaipaavat kovasti huoltoa. Katson niitä nyt uusin silmin ja mielessä väikkyvät Paimion värit. Nyt huomaan, mistä se Artekin kalusteiden turkoosi on saanut alkunsa. Kolmijalat saavat uuden elämän meillä.
Astuin sisään Paimiossa sairaalan odotusaulaan. Harvoin katse osuu aulojen lattiaan ensimmäiseksi. Katse harhailee ja kiertää, lattia jalkojen alla jää huomaamatta. Ei tämä lattia jää huomiota vaille, miten linoleumlaatat voivatkaan näyttää kuin taideteokselta. Harkittu värialue sen tekee. Keltainen jatkuu kaarevan infopisteen kyljessä. Kaarevat muodot ja kutsuva valoisa väri houkuttelevat astumaan tiskin ääreen.
Kutsuvat portaat, väreillä betoni, kivi ja metalli muuttuvat kauniiksi. Portaat, joita vain kuljetaan kerroksesta toiseen, ovatkin muuttuneet ihailtaviksi tilateoksiksi. Nuo värit, kirkas keltainen, voimakas turkoosi ja musta sopivat funkkistyyliin. Ajattelin lukuisia 1960-luvun funkkiselementtitaloja, miksei niiden sisätiloissa käytetä värejä. Porrashuoneet näyttävät aina ahtailta, nuhruisilta ja pimeiltä kuiluilta, joiden läpi pitää kulkea hyvin hiljaa ja nopeasti. Vähän kuin salaa. Nyt rohkeasti värejä seuraavassa porrashuonesaneerauksessa.
Tästä alkoi suomalaisen koivun taivutus maailmankuuluiksi klassikoiksi. Muodot ovat hiukan pyöristyneet seuraavina vuosikymmeninä 1930-luvulta. Vai onko suunniteltu kuin eilen tai tänään. Odotusaulan kaareva tuolirivistö, edelläkävijä.
Kolhiintuneet ja kuluneet kolmijalkajakkarat kaipaavat kovasti huoltoa. Katson niitä nyt uusin silmin ja mielessä väikkyvät Paimion värit. Nyt huomaan, mistä se Artekin kalusteiden turkoosi on saanut alkunsa. Kolmijalat saavat uuden elämän meillä.
Aika pirteänoloista, mikä lienee poikkeuksellista sairaaloissa. Paljon ei kyllä ole kokemusta sairaaloista (onneksi), mutta ne muutamat paikat joissa olen käynyt, ovat olleet aika perinteisiä eli ankeita.
VastaaPoistaHienoja kuvia. Toi aulan väritys on todella pirtsakka. Mä oon itsekin ollut sairaalasuunnittelussa mukana, ja itse suosin mielelläni värejä, varsinkin tälläsissä julkisissa tiloissa ne on tosi tärkeitä.
VastaaPoistaSuomessa se valkoisen värin käyttö meni hiukan liian pitkälle, mutta urakoitsijat rakastivat sitä, oli helppo maalata, kun käytetään useita värejä työ on kalliimpaa ja maaleja kuluu ennemmän. Jotenkin se sitten vain yleistyi tyyliksi. Mutta onneksi siitä kaudesta ollaan jo päästy hiukan eroon.
Juuri porraskäytävät yms. tilat, joissa vain piipahdetaan, voitasiin piristää rempseästikin.
Hienon näköistä tilankäyttöä ja värinkäyttöä -- tilasuunnittelua.
VastaaPoistaPaimiossa hienointa on juuri kaiken yhteen sopiminen: jokainen kahva, tuoli, pöytä, kaarre, ikkunalauta ym. täydentävät toisiaan. Yhdellä ystävälläni on Paimiosta aikoinaan ostettu, parvekkeella käytetty lepotuoli/peti, sekin on samalla hieno ja toimiva. Toimivuuden ja kauneuden yhdistäminen oli juuri Aallon ihanne.
VastaaPoistaTyylikästä ja niin suomalaista, yksinkertaista muotoilua!Silmä ihan lepäsi...
VastaaPoistaOnpa mukavaa, kun jossain uskalletaan käyttää värejä myös julkisissa tiloissa. Ja raaskitaan käyttää selvästi myös suunnittelijoita. Enemmän tällaista. Pitäisiköhän minun blogata oman kotipaikkakunnan pahimmat mokat. Välillä tuntuu, ettei arkkitehtiä tai sisustussuunnittelijaa ole käyttty ollenkaan. Eikä kyllä varmasti olekaan.
VastaaPoistaelegia,
VastaaPoistaeikös olekin mukavaa, että vihdoin ajatellaan myös värejä - sairaalassakin
itkupilli,
VastaaPoistajulkisten tilojen värimaailmaan ja sisustukseen yleensäkin pitäisi panostaa paljon rohkeammin ja kodikkaammin, iänikuiset toteutukset saisivat jo mennä menojaan
Rappukäytävät kerrostaloissa ovat usein kauheuden huippu, niissä jos missä voisi käyttää hyvää suunnittelua ja tarjota asukkaille ja vierailijoille ihania tunnelmia ja kodinomaisuutta
helmi junika,
VastaaPoistaalvar aalto on alansa huippua vuosikymmenistä huolimatta.
Tosin suomalaiset eivät aina osaa antaa arvoa tälle designille, joka on jo parinkymmenen vuoden päästä satavuotiasta, mutta kuin eilen tehtyä
leijonainen,
VastaaPoistasanoit juuri sen mitä tuo toteutus on
kaikki mietitty keskenään sopiviksi
magi,
VastaaPoistasattui vielä kaunis kesäpäivä, kun kävimme tuolla ja tuntui, että se ympäröivä mäntymetsä oli liittynyt kokonaisuuteen kuin suunniteltuna - niinkuin se varmaan olikin otettu huomioon kaikessa, tuo ihana ympäröivä luonto
tuike,
VastaaPoistase olisikin hyvä aihe blogille, olen itsekin ajatellut samaa
suunnittelijoita käytetään kyllä julkisissa kohteissa, mutta mistä se johtuukaan ettei se lopputuloksesta näy
Onko jossain määritelty, että julkisten tilojen pitää olla kolkkoja ja kalseita eikä värejä saa missään tapuksessa käyttää
Arleena, on se! Ihan ajattelin tätä asiaa enemmän ja katselin noita kuvia ja niistä puuttui se perinteinen sairaalamaisen "pelottava" ja luonnoton valkoisuus ja eräänlainen steriiliys.
VastaaPoistaMinusta tuossa on väreillä saatu aikaan sellaista inhimillisyyttä, joka hälventää pelkoa (minulla esim. on sairaalakammo eivätkä ne yleensä niin karut tilat sitä helpota). Eli kyllä väreillä voi myös vaikuttaa siihen yleiseen tunnelmaan, joka on hyvin tärkeä minusta etenkin sairaaloissa ja terveyskeskuksissa, joihin kai ihmiset eivät yleensä kovin iloisina mene.
elegia,
VastaaPoistakukahan takoisi suunnittelijoiden päähän,että väreillä on väliä.
Pitäisi olla varmaan psykologi selittämässä värien, luonnon, ympäristön ja ihan pientenkin yksityiskohtien merkitystä ihmiselle sekä sairaalassa, koulussa, muissa julkisissa tiloissa - onneksi kodit saamme sisustaa ihan itse ja toivottavasti osaamme pyytää suunnitteluapua, jos on liian vaikeaa.
Osaatko kertoa jotain enemmän noista valkoistuimisista odotustuoleista? Minulla on niitä kaksi odottamassa kunnostusta, mutta en ole löytänyt mitään tietoa niistä, paitsi että ovat Artekin.
VastaaPoistasecretary,
VastaaPoistajos tuolisi ovat juuri noita kuvassa olevia, niin niiden täytyy olla kovin vanhat.
Luulen, että Paimion tuolit ovat ensimmäisiä taivutettuja Aallon tuoleja. Myöhemmin ovat tulleet nyt tuotannossa olevat.
Jossain vanhaa designia myyvissä liikkeissä on faktatietoa ko asiaan.