Vasta viime kesänä aloitin lapsuusmaisemien tallentamisen kuviin. Tänä vuonna elokuun aurinkoisena päivänä poimin muutamia säilyneitä muistojen tukikohtia. Mäntymetsä kasvaa luonnollisesti vuosi vuodelta. Entiseen kotimaisemaan ajetaan mäntymetsikön läpi. Se on sisämaassa kuin meri, sitä riittää silmänkantamattomiin molemmin puolin tietä. Rauhoittava paikka. Siellä kuulee vain tuulen huminaa ja lintujen siipien kahinaa.
Paljon ei ole enää jäljellä. Pihan vanha koivu on yli satavuotias. Tämä koivu symbolisoi pihapiiriä, josta ovat hävinneet vanhat rakennukset. Keväisin viiltelimme koivunrunkoa ja juoksutimme mahlaa pulloihin. Ei se mahla maistunut ollenkaan hyvältä. Enemmän se oli mukava leikki juoksuttaa mahlaa kuin vettä.
Pihapiiriin on jäänyt jäljelle vain vanha harmaa navetta. Se on lujaa tekoa, rakennettu itsevaletuista harmaista betonitiilistä. Rakennusvuosi ajoittuu sotavuosien jälkeiselle vuosikymmenelle, jolloin sementin saanti mahdollisti betonitiilien teon. Aikaisemmin tiilet valettiin maasta nostetusta savesta ja poltettiin lujiksi. Nyt navettaa reunustavat komeat kukkapenkit. Niissä kukkivat tarhaliljat, väriminttu ja seinälle kipusi villiviini. Sisätiloja käytetään autotallina ja työkonevarastona.
Hiukan kauempana pihapiiristä on jäljellä harmaa puuhuone. Siksi sitä kutsuttiin silloin ei puuliiteriksi. Samannäköinen kuin ennenkin, harmaat hirret ovat kestäneet yli sata vuotta.Käyttämätöntä puuhuonetta ympäröivät maitohorsmat ja vadelmapensaat. Villiintyneinä ja reviiriään laajentaen ne ovat saaneet kasvaa.
Tämä on se joki, joka säilyy vuodesta toiseen samanlaisena. Lepät ovat kasvaneet sankaksi tiheiköksi. Uimarantapoukama oli jo kasvanut viime kesäisestä täysin umpeen.
Vanhat, avoimet viljelysmaat jokivarsissa kasvavat auttamatta umpeen. Niin on käynyt täällä Kiiminkijokivarressakin. 30 vuotta sitten otetuissa kuvissa asuinpaikkamme maisemat ovat ihanan avoimet ja joki näkyy kauas. Nyt on vain pusikkoja eikä jokinäkymästä tietoakaan. Upea vanha koivu pihapiirissä.
VastaaPoistaTuo kotini jokimaisema on muuttumaton. Lepät reunustavat jokea ja ne kasvavat hyvin nopeasti. Niitä karsitaan säännöllisin väliaijoin, mutta aina se kasvaa. Oikeastaan lepät kaunistavat tuon maiseman. Pehmentävät.
VastaaPoistaMeillä samannäköinen puuhuone toimittaa edelleenkin liiterin virkaa.
VastaaPoistaMinäkin olen asunut lapsuudessa ensin järven sitten pidempään joen varressa. Kylläkin täällä Lounais-Suomessa, jossa metsä on sekametsää, ainakin meidän talon takana oli. Marja- ja sienimetsät olivat lähellä.
VastaaPoistaLapsuus tulee lähelle, kun menee kotikylään käymään, ei edes ymmärrä, miten ja mistä muistot tulevat niin nopeasti.
pioni,
VastaaPoistatämä villiintyneen kasvuston keskellä oleva puuhuone saattaa olla samoilla suunnila kuin omasi
Voi miten ihania kuvia. Suomalaista maisemaa parhaillaan. Kyllä tulee ikävä sinne Suomeen. Kuvista voi melkein aistia metsän tuoksun. Ja tuollaiset vanhat pihapiirit on niin kauniita. Maitohorsmat myöskin sai kaihon mieleeni.
VastaaPoistaJa tosi kiva uimapaikka. Se se on lapsuudesta yleensä se rakkain muisto. :))
leijonainen,
VastaaPoistaminua harmittaa, kun en aikaisemmin ole älynnyt tallettaa kuviksi näitä muistoja. Nyt on paljon hävinnyt rakennukset ja polut. Mansikkapaikat ovat säilyneet, ensi kesänä pitää kulkea sitä vanhaa kytömaan peltotietä mansikkapaikalle.
Mäntymetsäkuvassasi on hyvin kauniita sävyjä ja niin suorat puut. Tulee mieleen Caj Chydeniuksen Niin kaunis on maa: suomalainen maisema on yksinkertainen ja kaunis.
VastaaPoistaitkupilli,
VastaaPoistamuistot elävät aina, vaikka kohteet häviävät. Onneksi olen saanut jotain ikuistettua.
Ensi kesänä käyn taas tuonne maisemiin.
katriina,
VastaaPoistaja mikä rauha tuosta metsästä huokuu, siellä mieli lepää
Nämä maisemat toivat myös minun lapsuudenmaisemani mieleen. Suomen kesä on niin uskomattoman kaunis ja eksoottinen, varsinkin ulkomaalaisten mielestä, mutta myös minun. Rakastan vanhoja latoja ja muita rakennuksia, joiden ympärille luonto on luonut upean kehyksen kukkineen. :)
VastaaPoistaAh, tulipa taas ikävä Suomea.
Hei Arleena,
VastaaPoistaJännä juttu - minäkin lähdin viime kesänä kuvaamaan lapsuuteni maisemaa, mutta kun kone hajosi keväällä ja kovalevy vaihdettiin menivät kuvat sen sileän tien.Ne kyllä saattaa saada vielä takaisin.Hienosti kuvasit ja kuvailit-kuulostaa hyvältä lapsuudelta.
Mun lapsuuden maisema oli Itä-helsinkiläisessä lähiössä, mutta luontoa oli ja sit oli hieno kirjasto.Se maisema on kovasti muuttunut kuitenkin...
kazza,
VastaaPoistaviljapellot tulevat vielä kuvina tänne, elokuiset keltaiset viljapellot
samoin minäkin pidän ladoista ja niitä vielä riittää ainakin Pohjanmaalla, mutta nekin pitää kuvata pikaisesti, kohta ei niitäkään ole enää... kaikki muuttuu ja häviää
melita,
VastaaPoistatoivottavasti saat lapsuusmuistojen kuvat vielä koneesta ulos.
Minua harmittaa etten aikaisemmin ole tallentanut näitä muistoja, nyt on enää vähän jäljellä