Silloin paistoi vielä aurinko, kun ajelimme Saloon. Veturitallissa eli Salon Taidemuseossa oli meneillään Kuutti Lavosen retrospektiivinen näyttely, taiteilijan koko aikaisemmasta tuotannosta koottu takautuva näyttely. Häränveren punaiset ovet ja syvää turkoosia olevat ovipielet muodostivat mehevän kokonaisuuden. Jostain syystä pysähdyn aina oven eteen ja siinä muotoutuu kohteen tunnelma, ensivaikutelma. Näiden ovien voimakas värirytmiikka oli onnistunut. Vedin painavat ovet auki ja astuin sisään.Kuutti Lavosen lukuisat ihmishahmot ja kasvokuvat eivät kiehdo minua. Tumma jopa synkkä toteuttamistapa on liian massiivinen kiehtoakseen. Katselin laajan näyttelyn ja poimin sieltä kaksi teosta. Ensimmäinen on Oulun Taidemuseoon hankittu, vuonna 1995 syntynyt, Lis/Lilja - mustaliitu/pastelli paperille. Toinen Heure Asienne/Aasialainen hetki vuodelta 2000.
Liljankukat ja punainen väri jättivät mieleeni nämä taulut.
Salon kaupunkikuva on sekava. Uuden rakennuskannan joukkoon, hiukan puristuksiin, ovat jääneet vanhat kauniit puutalot. Muistumana entisestä vauraasta maalaispitäjästä.Rumistuksena keskellä kaupunkia on parkkitalo. Miksi, ympärillähän riittää tilaa, kävelymatkat eivät ole pitkiä pikkukaupungissa.
Tätä rakennusta ihmettelen aina ohi ajaessani. Taloa kiertävistä "suojaverkoista" syntyy vaikutelma, että kyseessä on vankila. Mutta sehän ei voi olla keskellä kaupunkia. Tarkempi tutkailu paljastaa opastuksen - Salon Terveysasema. Suojaverkko suojaa ehkä paahteelta ja auringolta vai estääkö se potilaita putoilemasta parvekekäytäviltä. Tarkoitus jäi arvoitukseksi. Komistus tuo kaupunkikuvaa hallitseva rakennus ei ole.
Tällaisia ovia enää harvemmin avataan. Tehokkuuden aikakautena, kun kaikki pitää olla mahdollisimman edullista, ei enää kaiverreta ja veistetä oven kuvioita koristepuusepän käsillä.Nämä ovet löytyivät Salosta tuosta ruusunpunaisesta talosta.
Hieno tuo alimmaisen kuvan ovi.
VastaaPoistaMuutan pian uuteen kotiin, jossa on viininpunainen ovi. Se on jännä kontrasti muuten niin valkoisen talon kanssa.
Enpä ole Salossakaan koskaan käynyt.
Kauniita ovia ja vanhoja taloja. Surettaa ihan nähdä joka paikassa niitä rumia derkkukolosseja niiden ympärillä.
VastaaPoistaMinäkin miellyin noihin taidemuseon oviin. Saattaisin pitää itse näyttelystäkin. Sellainen tummuus ja erityisesti synkkyys puhuttelee minua. Ainakin nuo kaksi maistaiskuvaa näyttelystä ovat kiehtovia Ja nuo puuhuvilat ovat mielettömän kauniita. Juuri sellaista tyyliä, josta pidän.
VastaaPoistaPidän aivan mielettömästi näistä kuvakertomuksistasi!
sooloilija,
VastaaPoistaen tiedä mistä johtuu, mutta olen alkanut katsoa nyt ovia "sillä silmällä"
katriina,
Suomessa on suruttomasti rakennettu vanhaa purkaen ja huomioimatta, sitten lopputuloksena on ns sekasikiö, no vähän ontuva ilmaus
elegia,
näyttely on voimassa vielä elokuun loppuun saakka. Kuutti Lavonen on arvostettu taiteilija.
Siinä taisivatkin olla kaikki neljä keskustan kauneinta rakennusta.
Kiitos tunnustuksestasi.
Nuo Salon Veturitallin ovet ovat taidemuseoon hyvin sopivat, ja sisätilatkin ainakin suurille töille.
VastaaPoistaMinä pidän Kuutti Lavosen rohkeista ja tummista töistä ja etenkin hiilipiirustuksista. Niissä on jotain tämän elämän vastakohdista. Vaikka ihmisiä niissäkin useimmiten.
Minä pidän sivuistasi niiden tiedon ja tarinan taidokkaan yhdistämisen takia.
Hei Arleena,
VastaaPoistaIhan samasta syystä en minäkään pidä Kuutti Lavosen töistä.Paikallinen taidenäyttämö eli Stoan kirjasto päätti keväällä kohottaa profiiliaan (näin luki lehdessä) ja antaa galleriassaan tilaa "oikeille" taiteilijoille kaikenmaailman harrastelijoiden sijaan ja ensimmäinen kutsuttu oli Kuutti Lavonen.
Kaikenlaista karmeeta tosiaan rakennetaan kun ensin puretaan joku kaunis vanha - taitaa olla aika suomalainen ilmiö-jotkut(päättäjät) eivät tykkää vanhasta ja sellaistakin on vissiin sattunut, että se vanha tuikataan tuleen, jotta saadaan pian uutta tilalle eikä tuhlaannu kallista aikaa kun suojeluvirastot tekevät purkamisesta vuosien valituksia.
Mummoni talossa Hangossa on tämäntapainen ovi,josta aina mummon kanssa kuljettiin,mutta siitä ei tosiaan kukaan kulje mummoni kuoleman jälkeen vaan käytössä on keittiön ovi...
Minä pidän Kuutti Lavosesta. Oikeastaan hän on yksi kestosuosikkini. Kasvoissa on raskasta ja kevyttä, elämää ja syvyyttä.
VastaaPoistaleijonainen,
VastaaPoistanäin ne mieltymykset menee ja niinhän sen pitääkin olla. Juuri tuosta tummasta raskaudesta ja ainaisista kasvokuvista en pidä. Mutta se ei estä tutkimasta näyttelyä, ainahan se antaa jotain, rentouttaa, ajatukset liihottavat silloin muualla kuin omassa pienessä "kotipiirissä"
Kiitos mukavista sanoistasi blogini suhteen, ne lämmittävät aina.
melita, olemme samalla aaltopituudella Kuutin suhteen.
VastaaPoistaMinuakin ärsyttää tuo rakentamisen hajanaisuus ja sekalaisuus ja vanhan hyvän purkaminen.... saisipa itse jyräyttää sen päättävän mielipiteen ja olla vaikka pienen hetken yksinvaltias jossain kauniissa pikkukaupungissa
tuike,
VastaaPoistataitava ja arvostettu Kuutti on, näyttää jo tämänkin keskustelujanan perusteella, että olisiko enemmistö puolesta, muutama ei ota kantaa ja vähemmistönä minä ja melita
Todella harmi, että tuollaiset kauniit puutalot ovat jääneet rumien uusien talojen puristukseen. Sellaista hävitysvimmaa valitettavasti Suomessa nousukaudella oli, ei osattu arvostaa vanhaa. Suomessa on niin rumia kirkonkyliä ja pikkukaupunkeja. Se on sääli, koska ennen kyllä osattiin rakentaa kauniisti.
VastaaPoistaItse pidän Kuutti Lavosesta. Olisi mielenkiintoinen näyttely nähdä, mutta valitettavasti täältä Kaliforniasta on liian pitkä matka.
Toi terveysaseman seinä on varmaan vain julkisivuratkaisu, eli jos sillä on jotain muuta funktiota, niin uskon että se on tois sijainen.
Mä kanssa tykkään näistä sun postauksista tosi paljon. Sivistävää ja virkistävää. ;)
itkupilli, olenkin ottanut nyt tarkastelun alle tuon Raision jälkeen, joka on niin karmeaa, suomalaiset kaupunkinäkymät.
VastaaPoistaJaahas Kuutille lisää tunnustusta, onhan se ansiokas taiteilija.
Kiitos tunnustuksesta.
Kauniita kuvia Salosta. Minullakin on Salosta hyvin sekava mielikuva, nuo puutalounelmat eivät olisi tulleet ensimmäiseksi mieleen. Ikävä sinänsä.
VastaaPoistaSammakko, juu kaikkea erilaista sikin sokin, se on päällimmäinen muistikuva minulla myös
VastaaPoista