maanantai 18. elokuuta 2008

Välähdyksittäin...

Useassa blogissa kiertää haaste. Ota kirja käteen. Avaa se, laita sormi sivulle ja katso mikä sana on sormen alla. Kirjoita siitä. Tämä oli muistinvaraisesti kirjoitettuna haasteen sanoma. Leijonainen oli jatkanut löytämästään sanasta eteenpäin runojen tiellä. Se inspiroi minuakin.

Otin runokirjahyllystä päällimmäisen kirjan. Se oli Caj Westerbergin Kirkas nimetön yö. Tuo nimi on jo pieni runo, nimetön yö. Eivätkö kaikki yöt ole nimettömiä. Yö, jolla on merkitystä, onko se vain nimenarvoinen.

Avasin kirjan. Luonnollista on, että runokirjan sivulla katse osuu ensimmäiseen sanaan. Se on - välähdyksittäin
Välähdyksittäin
rakentuu päivä
Villakoira vastavalossa
aseman katoksen alla.
Kyyhkyset läpsähtelevät junan katolta
ilmaan.

Aamu herää ja poistuu nimettömän yön jälkeen päivään. Junan tavoin etenee päivä uuteen yöhön. Runosta tuli mieleeni ajanvirta, väistämättömästi etenevä. Sanasta välähdyksittäin sain mieleeni muistumia.

Välähdyksittäin
mieleeni nousevat lapsuusmuistot
Keväällä
mullan, puhkeavien lehtien,
orastavan ruohon
tuoksut
Kesällä
auringonpaiste, sateen jälkeen sateenkaari,
uimarannan lämmin suolta tuoksuva vesi,
makeat mesimansikat
Syksyllä
keltaiset viljapellot, kahiseva pellonsänki,
muuttolintujen parvet,
koulukirjojen uudet sivut
Talvella
joulu, valkoinen ensilumi,
hiihtolatu, kimaltava lumihanki,
pakkasen pauke, jäiden lähtö


5 kommenttia:

  1. Hienoa Arleena! Näin se käy. Koskaan ei tiedä minne sana vie, mutta sinä osasit tarttua sanaan hyvin. Vähän kyllä kadehdin sinulle osunutta runokirjaa. Tuo minulle osunut on ainoa hyllyssäni oleva riimirunollinen. Mutta sanahan se tärkein on.
    Kappale, joka alkaa "Aamu herää ja poistuu..", on jo itsessään proosaruno. Ja varsinainen runosi, oi miten hieno.
    Runo on jännä juttu. Kun laittaa sanoja peräkkäin, ei se aina ole runo, mutta tämä on. Paljon muistoja ja ajatuksia mieleen tuova runo. Ja hyvä rytmi.

    VastaaPoista
  2. hallatar,
    kiitos

    leijonainen,
    Tässä kun katsoin kelloa ja aikaa jolloin postasit, huomasin että sinä olit täällä ja minä sinun blogissasi.

    Kiitos kauniista sanoistasi. Caj Westerbergin runoista pidän paljon. Runojahan lukee uudestaan ja uudestaan.

    Omani vain syntyi välähdyksistä, vähän kuin ajatuksien virtaa hetkeessä.

    VastaaPoista
  3. Kauniita ajatuksia sanoin..

    VastaaPoista