Tähän aikaan siivotaan ja järjestellään hyllyjä, komeroita ja kaappeja. Jouluksi pitää kaikki olla taas järjestyksessä. Aloitin jo nyt isänpäivän illansuussa. Ulkona sataa ja isää on jo juhlittu. On aika muistaa isoisiäkin.
Työhuoneen kirjahylly on todella siivouksen tarpeessa. Ensimmäisenä otin käteeni lippaan, joka on muisto sodistamme vv 1939-1944. Lipas on koivusta käsin veistetty, hiottu ja mutoiltu.
Sen pintaan on kuvioitu metsien kuuluisat eläinkuninkaat, uroshirvi ja ukkometso. Lipas on kulkenut pitkän matkan tähän päivään. Monissa käsissä se on kulunut ja siitä on yksi jalka lohjennut. Sisällä on sodan merkkipaaluja muistomerkkeinä ja muutama vanha kolikko. Tietysti tunnearvo on kaikkein suurin kuluneesta ulkonäöstä huolimatta.
Toinen lipas kirjahyllyn ylimmältä tasolta on 1940-luvulta tai olisiko -30-luvulta. Se on pohjaväriltään vihreä ja siihen on käsin maalattu kukkakuviot. Muistan tämän lippaan lapsuudestani nappi- ja ompelurasiana. Ihailin aina rasian kauniita nappeja. Niitä kauniita nappeja ei enää lippaassa ole, on vain omia säilömiäni "uusia" nappeja.
Lipas on hyvin kulunut, se kaipaisi uutta pintakäsittelyä. Nyt mietin miten sen voi tehdä rikkomatta alkuperäistä luonnetta. Osa kukkakuvioista on osittain häipynyt. Menisivätkö ne pilalle käsittelystä ? Onko teillä vastaavaa kokemusta? Mitä tekisitte lippaalle ?
Aikaisemmin blogissani kerroin pitsiliinan tärkkäyksestä. Tärkätty liina on nyt lampunvarjostimena, valaisin on vierashuoneen yöpöydällä. Lopputulos näkyy otsikkokuvassa.
Hieno tuli liinasta lampunvarjostimena! Täytyypä seurata tuota sinun mahdollista rasian korjausoperaatiota. Minulla on vastaava arkun mallinen, josta on kyllä viiluakin kadonnut pala - en ole uskaltanut tehdä sille mitään...
VastaaPoistaOlen pähkäillyt lippaan pintakäsittelyä. Nyt tunttu siltä, että puhdistan pinnat varovasti ja yritän saadan vihreää maalia, jolla ohuelti vedän kuluneet pinnat. Kukkakuvioita en yritä korjata, jätän ne sellaisiksi, luulisin.
VastaaPoista