lauantai 10. marraskuuta 2007

Matkalla


Matkalla läpi loskaista harmaata marraskuuta. Matka alkoi torstaina. Kuuntelemme aina autoradiota matkan piristyksenä. Niin nytkin 8.11, mutta nyt radiosta kuulimme muistojumalanpalvelusta keskipäivällä. Järnefeltin Kehtolaulu viritti tunnelman lohdutuksen sanoihin. Apea marraskuinen päivä huokui surua ja kaipausta. Kuinka osuva olikaan harras, toiveita ja lohdutusta herättävä laulu Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt ihana enkeli kotihin vie..........


Pysähdyimme kahvihetkelle hiljaa huokuvan maiseman keskelle.


Jo traditiona on korkata termarista höyryävää kahvia ja voileivät eväskorista. Omat eväät peittovat kirkkaasti tienvarren huoltoasemien nahistuneet, niukat sämpylät ja sotkuiset pöydät. Pöytien siivouskin kun jää usein asiakkaan hoidettavaksi.

Päämäärässämme saimme nauttia kauniista kodista. Yhdessä ripustimme uuden kodin seinille tauluja. Myös siihen tehtävään oli meitä odotettu.


Expressionistinen taulupari sijoitettiin päällekkäin. Taulujen värit ovat raikkaat. Maalaaja on rohkeasti ja ennakkoluulottomasti vetänyt iloiset värit valkoisen paperin pintaan. Maalaukset on kehystetty lasin alle, niitä kehystää paspatuurit ja puinen valkoinen kehys.

Kuka on taiteilija. Hän on vasta aloitteleva taiteilija, vielä vailla koulutusta. Mutta omintakeinen ja rohkea. Kaikki syntyy hetkessä, impulsiivisesti. Ikää ei ole kovin paljon vain vajaa kaksi vuotta. Daniel on iloinen, onnellinen pikkupoika, joka rakastaa piirtämistä, maalaamista, pikkuautoja, palikoita ja kuvasatuja. Tietysti myös telkkarin mainoksia, erikoisesti mainosten logoja. Prisma, Isku, K-kauppa, MTV ovat tuttuja. Niiden valomainokset tunnistetaan matkalla ruokakauppaan. Hauskaa on miten vaikeasta Prisma sanasta tulee Pimma.


Kotimatkalla maisema oli hiukan valoisampi. Valkea harsomainen lumipeite oli levittäytynyt alkumatkan maisemaan.

4 kommenttia:

  1. Ihania tauluja. Ottaisin koska vain seinälleni tuollaiset :) On hassua kuinka monessa kodissa omien lasten töiden sijaan valitaan mielummin tavaratalon julistetaulu joita on miljoonassa kodissa samanlaisia.

    VastaaPoista
  2. Minäkin olen sitä mieltä, että usein
    lasten taulut jäävät vain laatikon pohjalle. Tilaa saavat monistetaulut.
    Taulussa värit ja tunnelma ovat tärkeitä, ei se mitä se kuvaa eli ns esittävyys.
    Joskus pienen pojan tai tytön ns "tajunnan virrassa" impulsiivisesti syntynyt maalaus tai piirros kehystettynä on hieno persoonallinen taulu.

    VastaaPoista
  3. Ihanat nuo tiet! Vaikka jo kaikessa koti-ikavatuskassani tiedan, etta tulen viela aamuruuhkassa istuessa kaipaamaan 6-kaistaisia moottoriteita.
    Mutta silti, juuri tuollaista tieta ja maisemaa mennaan Suomessa jokapaikkaan ja maisema ei vaihdu ;)

    Meillakin tehtiin ensimmainen taideteos isanpaivaa varten. Sille voisi antaan nimen "yksivuotiaan ilotulitus", kuten kaikelle muullekkin hanen taiteelleen :)

    VastaaPoista