Vaikka aamuun on vielä aikaa

Aloitin kirjahyllyn järjestämisen. Homma vaan keskeytyi useaan otteeseen, kun pysähdyin selailemaan ja lukemaan kirjoja. Varsinkin runokirjat veivät aikaa. Oli pakko kurkistaa runoihin.
Otin työpöydälle Pertti Niemisen runokirjan, jonka nimi on otsikossa. Aloitan ensimmäisen runon ja
liitän sen tähän luettavaksenne.
Vielä kukkivat viimeiset jouluamaryllikset maljakossani.

Tähän aikaan,

tähän konsensuksen aikaan

joka opettaa köyhälle

        rakkautta rikkaaseen,

          käsketylle käskijäänsä,

    potkitulle potkijaan

               ja meille kaikille nöyryyttä

vallan ja voiman ja kunnian edessä,

tottelevaisuutta ja kuuliaisuutta:

tähän aikaan

kaivataan repijää,

tarvitaan tuhat, kymmenentuhatta

totista ja rehellistä raastajaa.

En rakasta rikasta,

rakastan näitä köyhiäni vain.

Emme me tottele

valtaa voimaa, kunniaa

yhdessä emmekä erikseen,

emme edes toisiamme.

Helmikuu

Arkturuksen alla

helmikuussa:

jäässä kaikki,

eivät enää

vain ihmismielet.

Kevättä ennakoivat maljakon tulppaanit.

Sipulikukat - lumililjat, krookukset,  kevättulppaanit,

odottavat jo, milloin on aika nousta, herätä,

puhjeta kukkaan.