Kouluaikoihini ei kuulunut silloin peruskoulu, oli kansakoulu ja oppikoulu. Oppikoulu nimitystä ei tosin silloin käytetty, vaan puhuttiin yhteiskoulusta. Sinne piti pyrkiä. Kaikki pyrkivät eivät saavuttaneet vaadittua pistemäärää ja jäivät jatkamaan kansakouluaan.
Muistan, kun pyöräilin aurinkoisena elokuun päivänä pääsykokeisiin naapuripitäjään, noin 30 kilometrin matkan.
Koepaperit jaettiin ja tehtävät suoritettiin. Koepaperien lisäksi annettiin arvosteltavaksi koulutodistus. Koulutodistukset olivat vihossa ja vihko jäi kokonaisuutena koululle. En ole sitä takaisin saanut. Se olisi tietenkin ollut mukava muisto kouluni alkutaipaleelta.
Seuraavaksi koko iso porukka asettui kuuntelemaan koetuloksia. Jännitys oli todella suuri. Tulokset luettiin pistemääräjärjestyksessä. Eniten pisteitä saaneet ensin ja hylätyt viimeisenä.
Pisteissä tulin sijalle kaksi ja pääsin kouluun. Se oli helpottavaa, halusin yhteiskouluun.
Kotimatkani alkoi kuitenkin vaivalloisesti. Pyöräni oli ollut koko päivän auringossa ja kuuma paiste oli "räjäyttänyt" takakumen puhki. Edessäni oli pitkä taival. Siihen aikaan ei ollut kännyköitä, bussitkaan eivät kulkeneet kovin usein. Asuin maalaispitäjässä. Taitoin kotimatkan välillä pätkiä ajaen ja välillä pyörää työntäen. Janotti ja kävin pyytämässä vettä kotipitäjäni baarista. Rahaa minulla ei ollut, mihin sitä olisinkaan tarvinnut.
Äitini katseli ikkunasta odottaen. Kun hän näki minun taluttavan pyörää rantatiellä, hän arveli.
Ei ole tyttö päässyt kouluun, koska alakuloisena pyörää taluttaa. Vaan olin päässyt.
.
Tämä sormus on muisto juuri noilta kouluajoilta. Keskikoulu alkoi toiselta luokalta ja kesti neljä vuotta. Sen jälkeen osa jatkoi lukioon ja osa ammatillisiin oppilaitoksiin.
Koska osittain luokkamme hajoaa kunkin jatkaessa omille tahoilleen, päätimme hankkia luokkasormukset. Sormus on täyttä hopeaa ja se on leveä, litteäksi taottu, sisällä on kaiverruksina
vuosiluvut kouluajasta.
Tämä luokkasormus on nyt sormessani taas pitkän ajan jälkeen. Vein sormuksen kultasepälle. Se huollettiin ja siihen istutettiin oranssi kivi. Koulupitäjän vaakunan kannelkuvio näkyy taas selkeästi.
Voi miten mukava tarina ja kaunis sormus! Minun koulussani piti käydä koulun seinältä parin päivän päästä lukemassa tulokset. Oli jännittävät kaksi päivää.
VastaaPoistaKiitos. Meillä ilmeisesti suurin osa oli aika kaukaa ja tulokset julkistettiin saman tien. Ei tarvinnut kymmenien kilometrien päästä matkustella tuloksia katsomaan.
PoistaKyllä se jännittävä hetki on ollut.
Tosi ihana kertomus! Minun koulussani myös käytiin koulun seinältä lukemassa tulokset.
VastaaPoistaLuulen, että kaupungeissa käytäntö on se.
PoistaSormuksiin liittyy paljon muistoja ja tarinoita. Minäkin satuin kirjoittamaan tänään sormusmuistelun. Oman mummini vanhasta sormuksesta talvisodan ajalta.
VastaaPoistaKiva idea 'tuunata' luokkasormus.
Minulla on vielä muutama sormus varastossa kertomuksineen.
PoistaPitääpä käydä lukemassa.
Kaunis sormus. Toi nuo kouluajat elävästi mieleen. Meillä oli koulun ovessa tiedot pisteistä. Oli se jännittävää aikaa. Kävin kouluni rannikko kaupungissa ja siellä oli Lyseo vain pojille, Tyttökoulu(Tipula) vain tytöille ja minun käymä Yhteiskoulu pojille ja tytöille. Nykyään kaikki ovat samassa koulussa.
VastaaPoistaMinulla koulut olivat maaseudulla ja yhteiskouluja oli harvassa pitäjässä, omassani ei ollenkaan.
PoistaIhana tarina - ja kaunis sormus. Minäkin kävin tulokset koulun ovesta muutaman päivän päästä lukemassa - ja minäkin menin toiseksi parhailla pisteillä jatkoon;)
VastaaPoistaKiitos.
PoistaSe oli jännittävää aikaa. Minä asuin tai muutin koulun paikkakunnalle vuokra-asuntoon ja täysihoitoon. Näin meni pari vuotta ja sitten alkoivat koulubussikuljetukset ja sain kulkea kotoa käsin.
Jännä tarina ja upea luokkasormukseksi!
VastaaPoistaKiitos.
PoistaMinä puolestani taisin päästä oppikouluun kaikkein viimeisellä sijalla. Olin kyllä paljon muita nuorempi, vain yhdeksänvuotias. Täytin kymmenen joulukuun lopulla. Jostain merkillisestä syystä minut oli laitettu kouluun jo viisivuotiaana. Tuloksia en edes käynyt kuuntelemassa, äitini kävi. Koko juttu hermostutti häntä paljon enemmän kuin minua: olin kuulemma lohduttanut häntä sanomalla, että älä mamma yhtään hermoile, minä ajattelen, että nämä ovat ihan tavalliset kokeet, eikä tätä tarvitse sen kummemmin jännitttää. Selvisin koulun läpi vuosi ja luokka -tahtia, mutta silti minusta oli virhe laittaa lapsi niin nuorena kouluun. Olisi ollut mukavampi olla tasavahva muiden kanssa eikä aina se pieni rääpäle - vaikka pärjäsinkin. Ehkä se kasvatti sisua?
VastaaPoistaMinäkin menin kouluun kuusivuotiaana. Johtui varmaan siitä, että olin niin innokas kouluunmenijä.
PoistaOlin kova lukemaan heti kun opin sen taidon. Sain lainata erikoisluvalla koulun kirjastosta kirjoja jo kahdeksanvuotiaana.
Kiva muisto ja tosi hyvä idea uusia luokkasormus kivelliseksi, tuli nätti. Ja mahtuu vielä sormeenkin! Minun luokkasormukseni on hävinnyt matkalla, mihinkähän lie joutunut, no ei kyllä olisi enää sopinutkaan, olisi pitänyt tuunata jatkopalalla.
VastaaPoistaOn onni, että kultasepän liike on naapurissa. Seppä on nuori nainen, itsenäinen yrittäjä, joka suunnittelee myös koruja.
PoistaValittiin kivi yhdessä hänen valikoimistaan.
Jäi sanomatta, että tätä sormusta myös isonnettiin.
Upea oranssi, sopisi minunkin vaatetukseni koristeeksi. Koruja ei tarvitse edes käyttää, kuten sinun riviesi väleistä käy ilmi, niistä ja niihin liittyvistä tarinoista ja muistoista voi nauttia muutenkin. Ihana idea tämä sormuspostaus. Olen joku vuosi sitten tehnyt korupostauksia minäkin. Meidän pitäisi ottaa tällainen meemiksi !
VastaaPoistaSe on totta korujen takana on usein mukavia muistoja ja niitä on kiva muistella.
PoistaHyvä idea sormuskertomukset.
Kaunis sormus ja tunteita, muistoja täynnä.
VastaaPoistaSormuksiin liittyy usein intiimejä muistoja ja tunteita. Onhan se usein saatu toiselta henkilöltä lähinnä vastakkaiselta sukupuolelta eli mieheltä. Ensimmäisen sormukseni, joka edelleen on tallella,
Poistaolen saanut ensirakkaudeltani.
Tämä on kaikin puolin ihana blogi, olen seurannut jonkin aikaa. Kuvat ja tekstit ihania. (;
VastaaPoistaKiitos, anonyymi. Oletko blogini lukijoissa ?
PoistaArleena,. minäkin päässin sisään toiseksi parhaalla arvosanalla. Ohitseni meni vain yksi poika ja vain yhden pisteen etumatkalla. Myöhemmin kävi ilmi, että hän oli matikkanero. Kävin keskikoulun Eurajoella, mutta vaihdoin omasta halusta lukioon Poriin.
VastaaPoistaOranssi on nyt niin hotti väri, että kiven valinta osui suoraan trendiin.
Me olemme sitä pyrkijäsukupolvea. Nyt edetään koulussa lukion loppuun saakka ilman karsintoja. No ehkä lukioon on karsintoja riippuen lukion tasosta.
PoistaTämän jälkeen alkavat karsinnat ja tunkua on.
Pidän oranssistakin pieninä pirteinä pistein, kuten juuri tämä kivi.
Olipas kiva muistelo.
VastaaPoistaMinulla puolestaan tärppäsi vasta ns. neljännellä yrittämällä Eli ensin pyrin 4. oppikouluvuoden keväällä ja syksyllä Helsinkiin Töölön yhteiskouluun, mutta pisteeni ei riittäneet (koulu oli korkeiden pisteiden koulu), sitten vielä viides vuosi keskikoulua ja keväällä uudestaan Töölööseen. Vasta syksyn pääsykokeissa pääsin Lauttasaareen. Silloin piti pyrkiä suoraan ao. kouluun, ja tulokset oli nähtävissä päivien kuluttua ikkunassa. No, Hesassa olikin kouluja mihin valita, oli ns. tasokkaita ja sitten ns. jämä kouluja, jonne pääsi matalalla pistesaldolla. Lauttasaari taisi olla siinä keskellä.
Miten sinulla laskettiin oppikoulu eli keskikoulu alkavan toiselta luokalta? Meilläpäin se alkoi pyrkimisen ja pääsemisen jälkeen heti ensimmäiseltä luokalta ja kesti 4 tai 5 vuotta (viides oli jatkovuosi). Tai enemmänkin, jos ei pyrkinyt lukioon
Minun luokkasormus on tallella, mutta se on köpelö ja paksu, ornamentein koristeltu. Siitä ei saisi noin kaunista vaikka tuunais kuinka monta kertaa.
Parasta on , että pääsit haluamaasi, Helsingissä on varmaan kova karsinta juuri niihin parhaisiin.
PoistaAsuin harvaan asutulla maaseudulla, jolloin ei oppikouluja ollut joka pitäjässä. Nyt niitä taas on enemmän. On musiikki- ja urheilupainotteisia lukioita yms.
Meillä siihen aikaan alkoi keskikoulu luokalta kaksi, sinne pyrittiin kansakoulun kuudennelta tai seitsemänneltä. Ja kesti neljä vuotta.
Sormuksen voi myös upottaa vaikka rintakoruun
Minä vuonna sä olet syntynyt, eli milloin pyrit oppikouluun? Noi koulu(luokka)vuodet tuntuu niin vierailta. Mä pyrin eka kerta vuonna .. hmm .. lasken ... luullakseni 1956. Mä menin 6- vuotiaana kouluun, taisin siten olla 9 vuotias, mutta pääsin vasta 10-vuotiaana oppariin. Jos laskin oikein.
Poista