Kivi kiveltä kiipeän polkua ylös
kohti ulospääsyä
ajatusteni ympyrästä
Vastukset painavat selässä
ovet on lukittu
avain ei sovi yhteenkään
ajatukseni on kahlittu
Huipulla on tilaa
annan tuulen tuivertaa
ajatukseni auki
vapaudun.
**********************
Valokuvatorstai-Runotorstai 313. haaste = Lukossa
Ajatukseni auki
VastaaPoistavapaudun.
Kiitos Arleena!
Kiitos käynnistä
PoistaJuuri niin ! Joskus raitis ulkoilma ja kävely, vaikka huipulle, laukaisee lukot auki. Upea vastaus kuvana ja runona.
VastaaPoistaHappihyppely saa ihmeitä aikaan, on hyvä vetää välillä raikasta happea.
PoistaKivet on lukittu toisiinsa, upea kuva
VastaaPoistaKiitos. Tiiviisti kivet ovat muurattu kiinni toisiinsa.
PoistaNiinpä. Huipulla tuulee, mutta on siellä vielä runoilijan verran tilaa ajatusten avautumiseen...
VastaaPoistaHuipulla käy vapauttava tuuli
PoistaHuipulla tuulee, mutta myös se on vapauttavaakin
VastaaPoistaSitä se on
PoistaKaunista.
VastaaPoistaKiitos.
PoistaVoi kun tykkäsin tästä. Luonnossa liikkuessa lukot aukeavat ja löytyy uusia näköaloja.
VastaaPoistaSe on parasta lääkettä, luonnossa liikkuminen
VastaaPoistaKaunis kuva ja runo :)
VastaaPoistaHieno tapa avata lukkoja :)
VastaaPoista