torstai 13. helmikuuta 2014

Rakkaus


Rakkaus on kuin jäkälä puun pinnalla,
kasvaa kietoutuen ja täyttää joka sopukan,
 tarttuu sydämeen,
 ei katoa, ei hellitä otettaan,
 voimistuu vanhetessaan,
kulkee rinnalla loppuun saakka.

*

26 kommenttia:

  1. Tämä on hieno vertaus rakkaudesta, voimistuu vanhetassaan pitää usein paikansa, henkilökohtaisesti sen olen huomannut!

    VastaaPoista
  2. Niin sen pitäisi olla. Missä jäkälää, siellä hyvä hengittää.

    VastaaPoista
  3. Kauniisti ajateltu: juuri noin se on!

    VastaaPoista
  4. Niin, ja on vielä niin kaunistakin <3

    VastaaPoista
  5. Pidän siitä voimasta ja herkkyydestä, jonka runon mielikuva rakkaudesta jäkälänä puun pinnalla tuo mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun kuljin jäkäläpuiden ohi, minulle tuli heti mieleen yhteys rakkauteen. Jäkälä suojasi niin kauniisti puita.

      Poista
  6. Jäkälän ja puun luja liitto. Iän myötä lujittuu.

    VastaaPoista
  7. Rakkauteen liittyy joskus myös kiemuroita

    VastaaPoista
  8. Hieno kuva ja teksti... täydellistä :)

    VastaaPoista
  9. Niin se on, useinmiten. Loppuun asti niinkauan kun Luoja suo. Senjälkeen sydämessä ja muistoissa. Hieno vertaus.

    VastaaPoista
  10. Runo kertoo paljon - ja kuva lisänä. Hieno vertaus

    VastaaPoista
  11. Vahvistuu vanhetessaan - lohdullinen ajatus.

    VastaaPoista