torstai 6. helmikuuta 2014

Lukitut ovet


Kivi kiveltä kiipeän polkua ylös
kohti ulospääsyä
ajatusteni ympyrästä
Vastukset painavat selässä
 ovet on lukittu
avain ei sovi yhteenkään
ajatukseni on kahlittu
Huipulla on tilaa
annan tuulen tuivertaa
ajatukseni auki
vapaudun. 

**********************

16 kommenttia:

  1. Ajatukseni auki
    vapaudun.

    Kiitos Arleena!

    VastaaPoista
  2. Juuri niin ! Joskus raitis ulkoilma ja kävely, vaikka huipulle, laukaisee lukot auki. Upea vastaus kuvana ja runona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Happihyppely saa ihmeitä aikaan, on hyvä vetää välillä raikasta happea.

      Poista
  3. Kivet on lukittu toisiinsa, upea kuva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tiiviisti kivet ovat muurattu kiinni toisiinsa.

      Poista
  4. Niinpä. Huipulla tuulee, mutta on siellä vielä runoilijan verran tilaa ajatusten avautumiseen...

    VastaaPoista
  5. Huipulla tuulee, mutta myös se on vapauttavaakin

    VastaaPoista
  6. Voi kun tykkäsin tästä. Luonnossa liikkuessa lukot aukeavat ja löytyy uusia näköaloja.

    VastaaPoista
  7. Se on parasta lääkettä, luonnossa liikkuminen

    VastaaPoista