tiistai 20. elokuuta 2013

Vielä hetki metsässä

 Eilinen metsäretki alkoi huvilalta, jossa piipahdin ensin. Laiturilta olisi ollut mukava pulahtaa mereen.
 Huvilan metsä oli aikamoista ryteikköä.
Tässä metsässä samoilin ja marjoja söin. Suomalaiset metsät ovat kauniita. Jotenkin salaperäisiä, tunsin kuinka joku tarkkaili minua. Sitten kuului vain suhahdus ja se joku kiiti vauhdilla piiloon. Jänis varmaankin.
Metsätien päätä ei näy. Mäen päältä ja mutkan takaa tie jatkuu lähes loputtomasti.  

10 kommenttia:

  1. Eilen löysin minäkin syksyn ensimmäiset tatit. Punikkitatit ovat olleet kuivumassa suikaleina yli yön kuivurissa, herkkutatti on ollut jääkaapissa odottamassa tätä aamua. Siitä teemme kohta munalla ja korppujauholla pihvejä, samalla tekniikalla kuin lampaankäävästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava tattiohje, pitää kokeilla, jos löydän vielä tatteja.

      Poista
  2. Suomalainen metsä on tosiaan tiuha ja synkkä. Ihmettelen miten ne ulkolaiset marjanpoimijat siellä pärjäävät, vähän toisenlainen viidakko kuin omansa, tuskin sentään yhtä vaarallinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karsimista pitäisi harrastaa monessa metsässä, niin metsä kasvaisi kauniimmin ja tehokkaammin.
      Karhuja täällä saa pelätä, ei kai muuta vaarallista ole.

      Poista
  3. Kaunista suomalaista metsää:)

    VastaaPoista
  4. Hih, se tarkkailija olin minä:) Kuljin hiljaa kannoillasi ja kuuntelin metsän suhinaa ja laineiden liplatusta. Hieno retki. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäkö se olitkin, kuulinkin tuttuja askeleita.

      Poista
  5. Suomalainen metsä on kyllä jotain sellaista ,jota täällä kaipaan.Kaunista noissa kuvissasi:)

    VastaaPoista
  6. Kaunis on Suomi. Kaunis maailma. Hienot kuvat jälleen.

    VastaaPoista