lauantai 10. elokuuta 2013

Tuttu lenkki

Kävelin Ukri Merikannon Maalla ja merellä veistokselle. Hetken istuin ja ihailin kaunista iltaa, aurinko oli jo laskemassa.  Palasin takaisin ja muistin tammen. En viitsinyt enää palata takaisin tammea katsomaan. Seuraavalla kerrallakuljen sinne. Nuoriso on kokoontunut joen toiselle puolelle iltaa viettämään.
 Lenkilläni kurkistin pihoille. Osa oli täysin rappiolla, talot tyhjillään tai muusta syystä hoitamattomia. Tämä kuvan piha näytti idylliseltä ja hoidetulta, piha henki vanhanajan tunnelmaa.
Huomasin rapistuneen talon ja päätyikkunan verhot. Kymmeniä vuosia sitten oli noita puhviverhoja. Kangas on polyesteriä, ohutta ja rypistymätöntä, mutta erittäin sähköistä, vetää pölyä, joka likaa verhot. Aikoinaan verhot olivat hienot ja suositut, nyt ne ovat enää harvinaiset.
 Puiden takaa pilkottava talo on tyyliltään kuin Peppi Pitkätossun talo. Ihailen tuota taloa, se on pidetty hyvässä kunnossa.
 Tämä poppeli on vanha, mutta sinnikkäästi edelleen pystyssä. Ei ole saanut kaatomääräystä.

 Näillä silloilla ei tietääkseni ole nimeä. Ylin silta ylittää Suntin Antti Chydeniuksen katua ja alin silta ylittää kaupungintalon ja torin kohdalta joen Rantakadulle.
Puistotie kiemurtelee upeiden koivujen lomassa kohti keskustaa. Lenkki on melkein tehty, puikahdan puistosta ja nousen matalaa mäkeä ylös Isokadulle.

4 kommenttia:

  1. Komeat nuo Merikannon kiviveistokset!

    VastaaPoista
  2. Niissä on jotain hyvin sulavaa ja pehmeää, vaikka ovat kiveä.

    VastaaPoista
  3. Pihat ovat kiehtovia, olivat ne sitten hoidettuja tai villiintyneitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, pihoille on mukava kurkistaa.

      Poista