Huvilan metsä oli aikamoista ryteikköä.
Metsätien päätä ei näy. Mäen päältä ja mutkan takaa tie jatkuu lähes loputtomasti.
tiistai 20. elokuuta 2013
Vielä hetki metsässä
Metsätien päätä ei näy. Mäen päältä ja mutkan takaa tie jatkuu lähes loputtomasti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Eilen löysin minäkin syksyn ensimmäiset tatit. Punikkitatit ovat olleet kuivumassa suikaleina yli yön kuivurissa, herkkutatti on ollut jääkaapissa odottamassa tätä aamua. Siitä teemme kohta munalla ja korppujauholla pihvejä, samalla tekniikalla kuin lampaankäävästä.
VastaaPoistaMukava tattiohje, pitää kokeilla, jos löydän vielä tatteja.
PoistaSuomalainen metsä on tosiaan tiuha ja synkkä. Ihmettelen miten ne ulkolaiset marjanpoimijat siellä pärjäävät, vähän toisenlainen viidakko kuin omansa, tuskin sentään yhtä vaarallinen.
VastaaPoistaKarsimista pitäisi harrastaa monessa metsässä, niin metsä kasvaisi kauniimmin ja tehokkaammin.
PoistaKarhuja täällä saa pelätä, ei kai muuta vaarallista ole.
Kaunista suomalaista metsää:)
VastaaPoistaSe on sitä.
PoistaHih, se tarkkailija olin minä:) Kuljin hiljaa kannoillasi ja kuuntelin metsän suhinaa ja laineiden liplatusta. Hieno retki. Kiitos.
VastaaPoistaSinäkö se olitkin, kuulinkin tuttuja askeleita.
PoistaSuomalainen metsä on kyllä jotain sellaista ,jota täällä kaipaan.Kaunista noissa kuvissasi:)
VastaaPoistaKaunis on Suomi. Kaunis maailma. Hienot kuvat jälleen.
VastaaPoista