Menin metsään

Menin tänään metsään. Aurinko paistoi ja oli lämmintä.

Kuljin metsätietä ja löysin etsimättä sieniä. Neljä koivunpunikkitattia ja yhden männynpunikkitatin.

Innostuin niin paljon tateista, että unohdin filmata ne. Kotiin tultuani paistoin niistä pienen

illallisen. Lainatut kuvat tateista löydätte Kotona-blogistani.

 Siitä on pitkä aika, kun olen juolukoita saanut maistaa. Enkä oikeastaan ole niitä

vuosiin nähnytkään. Nyt sölin niitä metsässä ja maistuivat yhtä makeilta kuin lapsenakin.

Olisiko pitänyt poimia rasiallinen pakastettavaksi ? Tietysti, on pakko mennä uudelleen metsään. 

Juolukoista puolukoihin. Ne ovat kypsiä. Söin niitäkin, vaan en poiminut.

Marjat maistuvat metsässä parhaimmilta. Olen tilannut burmalaisilta jo puolukat.

Ostamalla marjoja heiltä teen samalla laupeudentyötä. 

Variksenmarjat olivat isoja ja mehukkaita. Muistelin, että lapsena ne olivat makeitakin ja niissä oli kivi.

Nyt niissä ei ollutkaan kiveä eivätkä mitenkään liian makeita olleet.

Kävin Wikipediasta tarkistamassa onko niissä kivi ja kyllä pitäisi kivi olla.

Ovatkohan nämä variksenmarjat eri lajiketta ?

 Metsä on monipuolinen marjojen suhteen, vielä löytyi isoja mustikoitakin. 

Vähänlaisesti tosin, mutta sain niitäkin maistella. 

Tässä marjakimarassa oli rutkasti vitamiineja ja flavonodeja.

 Löysin juolukoiden kasvupaikan lähistöltä pienen saaren.

Siinä se nököttää pienessä lammessa. En yrittänyt hypätä sinne, oli liian upottavaa.

 Mielelläni olisin kuvannut marjoista taipuvia pihlajia.

Löysin vain yhden pihlajan, jossa oli yksi marjaterttu jäljellä. Ikuistin sen kuvaan.

Metsässä linnut huolehtivat pihlajanmarjojen poimimisesta. 

Nämä marjat ovat menneet todella tarpeeseen.

 Kanervat kukkivat, en vielä poiminut niitä. Toisella kertaa poimin.

Istuin hetken kivellä, Kuuntelin metsän ääniä ja nautin metsän tuoksuista.