Vilja kypsyy

Syksy hiipii hiljalleen, sen aistin eilen, kun ajelimme kotikylässäni. Ohra ei ole aivan vielä puintikypsää. Muutaman viikon kuluttua leikkuupuimurit pyörivät pelloilla. Enää ei tarvita isoa väkijoukkoa korjaamaan viljaa elopellolla ja puimakoneella. Saman homman tekee yksi mies ja leikkuupuimuri. Elonkorjuu ei enää  työllistä ihmisiä kuin ennen. Näin on monella muullakin alalla.

Ei ihme, että työttömyys on kasvava ongelma yhteiskunnassamme. Ensin tulivat koneet ja automatiikka, jotka korvasivat työntekijät. Nyt viedään työ ulkomaille, Kiinaan, Intiaan Thaimaahan, Portugaliin, Brasiliaan. Mitä meille jää ? 

Pyörittelemmekö kuntien, kaupunkien ja valtion virastoissa vain papereita, numeroita, tilastoja ? Hoidamme byrokratiaa, joka ei tuota mitään, kahmaisee vain verorahoja pohjattomaan kitaansa.  

Korjaamme ja rakennamme kuntien, kaupunkien ja valtion rakennuskantaa. Pääasiassa puramme ja korjaamme pari vuosikymmentä sitten huonosti rakennettuja homeisia kouluja, lastentarhoja, virastoja, sairaaloita ja muita verovaroin rakennettuja rakennuksia. Ihmettelemme kuinka näin on päässyt käymään. Valvonta on pahasti pettänyt. Valvojia, rakennuttajia ja rakentajia ei vain löydy vastaamaan virheistään.

Ainoat vastuunkantajat ovat veronmaksajat, joiden varoilla kustannetaan muiden laiminlyönnit.

Muutama päivä sitten luin paikallisesta sanomalehdestä erään homekoulun purkutyömaan urakoitsijan paljon kertovat sanat.

Rossipohjan purku paljasti kosteusongelman suuruuden (otsikko)

Rossipohja oli täynnä vanhaa muottilaudoitusta, joka on vain jätetty perustusten sisäpuolelle. Kun näkee, millainen rakennuksen alapohja oli, ei tarvitse ihmetellä, mistä homemikrobit ovat peräisin, kertoo homehtuneen koulun purku-urakoitsija.

Ei kai näin voi olla, että tuhlaamme verovaroja rakentamalla julkisia rakennuksia moneen kertaan. Tämä kierre on yksi julkisen talouden pohjaton rahareikä. Vaikuttaa vähän hölmöläisten hommalta. 

Moni meistä muistaa sadun hölmöläisistä, jotka kantoivat säkillä valoa pimeään tupaan. Viisas Matti tuli paikalle ja osasi ratkaista ongelman. Olette unohtaneet rakentaa ikkunat, oli neuvo. Hölmöläiset osasivat ottaa neovosta opikseen ja rakensivat ikkunat. Jo virtasi valoa tupaan.

Mistä se viisas Matti tai Maija nyt löytyisi, joka avaisi hölmöläisten silmät ?

Iloista antajaa Jumala rakastaa - näin lukee kotipitäjäni tapulin juurella seisovan vaivaisukon  pitelemässä lapussa. Lapsena oli jännittävää pudottaa muutamia pennejä vaivaisukolle. Sinne se apu kilahti - autettaville.
Nykyään autamme isompia instansseja. Lainkuuliaisina veronmaksajina yritämme pitää valtion ja kunnan taloutta tasapainossa. Kilahduksia ja kiitoksia ei vain kuulu pohjattomasta rahakaivosta.