torstai 1. elokuuta 2013

Matkanvarrelta

 
Palaan vielä Viron matkalle. Ajoimme Kuresaaresta ja pysähdyimme hetkeksi Muhun kylään.
Matka jatkui ja pysähdyimme kahville pieneen kylään. Kahvila oli pääasiassa alkoholia myyvä baari. Tosin kahviakin sai, mutta ei kahvipullaa. Lähdimme katselemaan keskellä kylää olevaa autiota ja raunioitunutta kaunista kirkkoa. Kirkon katolla kasvoi ruohoa ja puita, suurin osa katosta oli romahtanut alas. Yritimme selvittää kirkkopihalla istuvalta mieheltä kirkon historiaa. Hän osasi vain kertoa, että kirkko on venäläinen. Tunnistin sen ortodoksikirkoksi, jonka kukoistusaika on ollut ennen Neuvostoliiton syntyä, tsaarien aikaan. Venäläisethän eivät piitanneet kirkoista, vaan antoivat niiden rapistua,  jopa tahallaan niitä tuhosivat tai ottivat muuhun käyttöön. Mies oli oikeassa, venäläinen  rakennus se on.
 
 Kirkon ovet olivat auki ja kurkistimme sisään. Siellä kasvoi aikamoinen viidakko, puita ja pensaita.
Julkisivulla oli tallella ja ehjänä vielä risti. Yllättävän hyvin säilynyt.
Kaunis kirkko. Toivottavasti se kunnostetaan  uuteen elämäänsä.

7 kommenttia:

  1. Kovia kokeneen näköinen kirkko, mutta kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirkko on upea ja näyttää, että on käytetty luonnonkiviä sekä tiiliä.

      Poista
  2. Kaunis rakennus, toivottavasti joku instanssi vielä näkee senkin arvon. Vaan meidän on vaikea varmaan ymmärtää, mitä kaikkea virolaisena tuntee tuota kohtaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kaunis. Virolaisilla on itsenäisyytensä ajalta ennen Neuvostoliittoa oma historia kirkkojen suhteen.

      Poista
  3. Onpa kaunis vanha kirkko. Soisi sen säilyvän ihastukseksi jälkipolville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ihastutti minua ränstyneenäkin. Toivottavasti se on joskus kunnostettu kirkko.

      Poista
  4. rauniot viehättävät myös minun silmääni. mielenkiintoinen historiallinen monumentti noin.

    VastaaPoista