Torkuin kampaajalla

Tuskailin aamulla peilin ääressä, hiukseni olivat aika kaameassa kunnossa. Jo viikkoja sitten olisi pitänyt mennä kampaajalle.  Tuska vain kasvoi, kun etsin kuumeisesti valokuvia, jotka olin työntänyt jonnekin. Kävin ainakin viisi kertaa kaikki mahdolliset paikat läpi tuloksetta. Kimmastuneena päätin lähteä henkilökohtaisesti varaamaan aikaa kampaajalle.
Haluaisin ajan aika pian.  Täältä kyllä löytyy, mikä päivä sopii. Saisinko jo huomenna. Saat vaikka jo tänään.
Sehän käy hyvin, en kestä enää näitä hiuksia. Onneksi tämä asia sujui luonnikkaasti, aika on 13.00.

Valmistin lounaaksi pizzan, aikaa oli pari tuntia. Jauhelihapihvipizza oli todella hyvää, miten tähteistä voikin tulla niin erinomaista. En voi ymmärtää kuinka jotkut heittävät hyvää ruokaa roskiin. He eivät vain vaivaudu miettimään tähteille uusiokäyttöä. Minä jopa nautin keksiessäni vanhasta uutta ja hyvää.

Olin kampaajalla jo kymmentä vaille aikaani. Istuin odottamaan ja sainkin odottaa, kampaajani oli myöhässä toisen asiakkaan kanssa. Viereeni pelmahti  ranskalaisia nuoria, kaksi poikaa ja tyttö. Seurueeseen kuului myös toinen tyttö, jonka hiuksia laitettiin parhaillaan. Kaverit olivat tulleet hakemaan kaveriaan. Ihana tapa.
Osaisinpa ranskaa, olisi kiva rupatella nuorten kanssa. Lueskelin lehtiä. Gloriassa oli juttua rempseästä ja kiroilevasta kokkolaislähtöisestä näyttelijä Leea Klemolasta.  Armoton tupakoitsija on päättänyt elää loppuelämänsä terveenä ja on lopettanut tupakanpolton. Toivottavasti ei retkahda. 
Ruokasivuilla Hanna Gullichsen kokkasi paahdettua parsaa ja teki aika kivan munakokkelikastikkeen. Nyt saa kotimaista parsaa, kokeilen paahtaa ja tietysti munakokkelikastiketta. Vatkaaminen on kokkelin salaisuus, siten siitä saa kastikemaista. Aina on varoitettu kananmunien muuttumista kokkeliksi. Nyt se saa olla munakokkelikastiketta, siis juoksevaa ja sileää.

Aikani alkoi ja siirryin peilin ääreen. En katsellut itseäni peilistä. Annoin silmälasini pois tyvivärjäyksen ajaksi.
Oi sitä ihanuutta, miten rentouttavaa on vain istua ja päätä käsitellään. Pääni notkahteli, silmäni lupsahtelivat kiinni, en voinut millään pitää niitä auki. Olin melkein nirvanassa. Sitten sain kahvia, silmälasit ja lehtiä.
Selailin ja osittain luin Me Naiset-lehteä.  Mieleeni jäi vinkki, kuinka kuumennetulla pikkulusikalla voi taivuttaa ripsiä. Lusikan kuppiosa työnnetään sopivasti ripsien juurille. Pitäisiköhän kokeilla. Kuvallisen juorupalstan kävin läpi, mieleeni ei jäänyt mitään kerrottavaa.  Vaihdoin lehteä ja sieltä poimin mielestäni hyvän vinkin. Joku, jonka nimeä en enää muista, sivelee vartalovoitelun jälkeen lopun voiteesta hiuksiin. Se ravitsee hiuksiakin.

Sitten alkoi hiustenpesu ja päänhieronta. Taas torkahtelin ja toivoin, että hieronta kestäisi mahdollisimman pitkään. Leikkauksen ajan torkahtelin taas.  Kampaamisen aikana fööni surisi sen verran kovaa, että torkahtelusta ei tullut mitään.

Oli mukava rentoutua kampaajalla. Ostin mukaan shampoota ja hoitoainetta puoleen hintaan erikoistarjouksena.  Huomasin palatessani, että  puissa on jo vihertäviä pulleita silmuja. Tästä se viherrys alkaa.