perjantai 10. toukokuuta 2013

Koivikossa

Ajelin synnyinpitäjäni  hautausmaalle, jossa kasvaa paljon vanhoja koivuja.
Auton takakontissa oli kaksi kassillista orvokkeja. Orvokit kestävät yökylmää, joka saattaa vielä yllättää. Kävin neljällä haudalla. 
Mummon ja vaarin, Ruusan ja Aleksanterin, haudalle istutin ensimmäiset orvokit. Orvokkini olivat tummaa lilahtavan sinistä ja vaaleaa taivaansinistä.
Seuraavaksi pysähdyin enon ja vaimonsa haudalle. Heidän luonaan asuin monta vuotta ja vietin monet kesät.
Muistelen niitä aikoja ja ajattelen, että olin heille, lapsettomalle pariskunnalle, ilona ja toivottuna kuin oma lapsi. Istutin orvokkiryhmän ja jatkoin matkaa oman äitini ja isäni haudalle. 
Taivas oli harmaa, ei satanut. Odotin laulavatko linnut koivussa. Nyt oli hiljaista.
Muistin sen marraskuun viimeisen viikonlopun, jolloin äitini laskettiin hautaan. Silloin viereisessä huurteisessa koivussa lauloi kaksi lintua iloisesti vuorotellen, kun toinen lopetti niin toinen aloitti.  Ihmettelin muille lintujen iloista liverrystä, mutta kukaan muu ei ollut kuullut mitään. Vain pakkasen napsetta ja lumen narinaa kengän alla. Talletin tapahtuman mieleeni sanomana rajan takaa.
Tässä sukuhaudassa lepäävät myös isän puolen mummu ja vaari, Hilma ja Matti, orvokeita riitti heidänkin hautapaaden viereen.  
Tulomatkalla pysähdyin koivikkometsän viereen. Tiheä, kapearunkoinen  koivikkometsä kurotti  kohti taivasta. Kuusikkoa oli jo kasvamassa koivikossa. Ne viihtyvät varjossa ja kosteassa.  

10 kommenttia:

  1. Koivu on niin kaunis, ei taida vilä olla hiirenkorvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä ei ihan näy hiirenkorvia, ensi viikolla jo näkyy.

      Poista
  2. Kauniisti kerrottu muistosi, herkistyin ihan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haudoilla käynti palautti mieleen muistot.

      Poista

  3. Täällä puhkesivat koivujen hiirenkorvat tällä viikolla, yhtäkkiä vihreä verhohuntu on puiden yllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä näkyy aavistus vihreää, mutta ei aivan hiirenkorvilla vielä

      Poista
  4. Hetki hautausmaalla saa mieleen aina niin paljon. Joskus tulee oikein tarve lähteä kävelemään hautakumpujen välissä. Tulevalla viikolla on kaupungin hautausmaalla haravointipäivä, jotenkin haluan sinne ja onhan siellä myös isovanhempani haudattuina.
    Oletko ajatellut, voisit kuulla saman linnun livertelevän koivikossa nytkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä liverrystä etsin.
      Hautausmaalla nousevat muistot mieleen. Muistojen kautta tuntuu olevan yhteys sinne jonnekin. Tunnen läheisyyttä poismenneisiin ja se lohduttaa.

      Poista
  5. Hautausmaalle minunkin tieni johti, valkovuokkokimpun vein, isoveljeni oli jo aiemmin siistinyt vanhempiemme haudan havuista ja istuttanut orvokkeja. siskoni huolehtii isovanhempiemme haudasta Pohjoisissa. minua kosketti ajatuksesi viestistä rajan takaa, luulenpa et niin itsekkin olisin asian kokenut. äitisi oli päässyt isäsi luokse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siten minäkin sen tulkitsin iloisesta liverryksestä.
      Hautausmaa on paikka, jossa ikäänkuin tapaa poismenneet, on hetki viivähtää ajatusten kautta poismenneissä.

      Poista