Kattojen yli liitää kirkuva lokki.
Älä herätä nukkuvaa,
jo kolme kuukautta katolla
on hän katsellut kaupungin elämää.
Heräsi. Kurkistus reunalta.
Montako kerrosta maahan.
Seitsemän. Pitkä matka
eikä enää paluuta,
pudotus on lopullinen.
.
Vielä on aikaa perääntyä, unohtaa.
Anteeksi antaa.
On jo valoisampaa.
Taivas kirkastuu.
Lokit kirkuvat, tuuli ujeltaa
se ei häiritse nukkuvaa.
Taivas kattona
on tilaa elää.
*************
Mielikuvitusta olet hyvin käyttänyt tässä,väreissä ja muutenkin:)
VastaaPoistaYritin haasteen mukaisesti mennä mielikuvituksen siivittämänä.
PoistaOnko sinne katolle joku tehnyt pesänsä? Ihminenkö siellä nukkuu, mutta liian lähellä reunaa ,,ettei vaan putoaisi.
VastaaPoistaHieno vastaus haasteeseen olikin!
Olen ihmetellyt jo 3 kuukautta, mikä paketti se katonreunalla tuulen tuiverruksessa lienee. Onneksi ei ole lähtenyt "lentoon"
PoistaVau!
PoistaHieno :)
VastaaPoistaNoin se muuttui kuvat mielen mukaan.
PoistaWau, meni ihan kylmät väreet! ... taivas kattona on tilaa elää...!!!!
VastaaPoistaSalaperäistä kasaa olenkin jo ihmetellyt kuukausia ja nyt kuvittelin sille elämän.
PoistaHieno mielikuvitusmatka katolta alas... vai
VastaaPoistaAikomus kai oli pudota alas, mutta onneksi pysyi vielä katolla.
PoistaMakee kuvasarja ja teksti...
VastaaPoistaKiitos, tätä se mielikuvitus teettää
PoistaKun antaa anteeksi on valoisampaa!
VastaaPoistaNiin se on.
Poistaolet todella paneutunut haasteeseen, mahtava mielikuvitus sinulla arleena!
VastaaPoistaSe laukkaa joskus kovaa.
PoistaHui, jännittävä tarina!
VastaaPoistaLoppu päättyi kuitenki hyvin.
PoistaOlipas kiva mielikuvitus sinulla. Jännästi muuntelit kuvan toteutusta tekstin mukaan, vai olikos se nyt päinvastoin.
VastaaPoistaLopputulos on mukava.
Ajattelin hieman sammuttaa kuvittelua loppua kohti.
PoistaHyvin unenomainen kuvakertomus.
VastaaPoistaSaattaa olla unta valveilla.
PoistaHieno säkeiden ja tunnelman kuljetus. Jännitystäkin ja viisaita ajatuksia.
VastaaPoistaKasa pressua lumen kera?
VastaaPoista