torstai 2. toukokuuta 2013

Siellä hän on

Kattojen yli liitää kirkuva lokki.
Älä herätä nukkuvaa,
jo kolme kuukautta katolla
on hän katsellut kaupungin elämää.
 Heräsi. Kurkistus reunalta.
 Montako kerrosta maahan.
Seitsemän.  Pitkä matka
 eikä enää paluuta,
pudotus on lopullinen.
.
Vielä on aikaa perääntyä, unohtaa.
Anteeksi antaa.
On jo valoisampaa.
Taivas kirkastuu. 
Lokit kirkuvat, tuuli ujeltaa
se ei häiritse nukkuvaa.
Taivas kattona
on tilaa elää.

*************

25 kommenttia:

  1. Mielikuvitusta olet hyvin käyttänyt tässä,väreissä ja muutenkin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin haasteen mukaisesti mennä mielikuvituksen siivittämänä.

      Poista
  2. Onko sinne katolle joku tehnyt pesänsä? Ihminenkö siellä nukkuu, mutta liian lähellä reunaa ,,ettei vaan putoaisi.
    Hieno vastaus haasteeseen olikin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihmetellyt jo 3 kuukautta, mikä paketti se katonreunalla tuulen tuiverruksessa lienee. Onneksi ei ole lähtenyt "lentoon"

      Poista
  3. Wau, meni ihan kylmät väreet! ... taivas kattona on tilaa elää...!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salaperäistä kasaa olenkin jo ihmetellyt kuukausia ja nyt kuvittelin sille elämän.

      Poista
  4. Hieno mielikuvitusmatka katolta alas... vai

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikomus kai oli pudota alas, mutta onneksi pysyi vielä katolla.

      Poista
  5. Kun antaa anteeksi on valoisampaa!

    VastaaPoista
  6. olet todella paneutunut haasteeseen, mahtava mielikuvitus sinulla arleena!

    VastaaPoista
  7. Olipas kiva mielikuvitus sinulla. Jännästi muuntelit kuvan toteutusta tekstin mukaan, vai olikos se nyt päinvastoin.
    Lopputulos on mukava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin hieman sammuttaa kuvittelua loppua kohti.

      Poista
  8. Hyvin unenomainen kuvakertomus.

    VastaaPoista
  9. Hieno säkeiden ja tunnelman kuljetus. Jännitystäkin ja viisaita ajatuksia.

    VastaaPoista