perjantai 13. huhtikuuta 2012

Suolasalkkari

 Vanha, ruususuolan värinen, suolasalkkari lojuu nyt jossain. Ruususuolaa ei  tuotettu Suomeen siihen aikaan, kun suolasalkkari on tehty, mutta sitä louhittiin jo silloin Bolivian vuoristoista.
Suolasalkkari on kantikas, mutta sen etureuna kaartuu hieman pulleaksi ja  reunaan on maalattu mustalla maalilla  suolaa .  Salkkari on tehty käsityönä siinä keittiössä, jossa sen paikka myös oli.  

Löysin suolasalkkarin  muutamia vuosia sitten vanhasta aitasta. Se oli lojunut käyttämättömänä muutaman vuosikymmenen, maali oli lohkeillut ja kannen toinen naula oli pudonnut. Muistot eivät ole kadonneet.
Hellan viereiselle seinälle oli lyöty tukeva naula, johon suolasalkkari ripustettiin taustan isosta pyöreästä reiästä. Päivittäin salkkarin kansi avattiin  ja puulusikalla annosteltiin suolaa ruokiin. 


En ole keksinyt suolasalkkarille  mitään virkaa. En edes löytänyt sitä. Se on luultavasti ullakolla avaamattomassa laatikossa. Mieleeni nousee monia yksityiskohtia keittiöstä, ikkunan valkoiset puuvillaiset salusiinit, vihreä astiakaappi, jossa oli punaiset vetonupit, ovien ja laatikoinen reunat sekä kaapin avonainen välitila. Pesukomuutti oli myös vihreä ja pöydän tuolit. Ruokapöytä oli neliönmuotoinen, sekin vihreä.  Yhdelle seinälle oli kiinnitetty hieman liian korkealle peili, jonka pinta oli samea, peilissä oli ruskeat kehykset. Pikkukomuuttin päällä oli pyyhenaulakko, johon oli ripustettu pyyhkeitä peittämään käsinkirjailtu pyyhepeitto.  Pyyhepeiton  kuviossa oli hattupäinen tyttö kori käsivarrellaan. Lattialla oli kaksi räsymattoa,  raidoissa oli mustaa punaista ja keskellä kirkkaan keltaista, leveä pohjakudonta oli hillittyä harmaata, mustaa ja valkoista.  

Keittiöstä ei ole jäljellä enää mitään muuta kuin suolasalkkari, se kasvatti nälän muistaa kaiken entisen.
Löysin vielä kyseiseen keittiöön kuuluneen maitokannun, se on otsikkokuvassa.

***********************
Pakinaperjantai 281. haaste = Vanhan suolan nälkä
   



 

22 kommenttia:

  1. Ihan tuli oma mummulani mieleen...
    Sielläkin oli vihreät kalusteet, mummun kutomat räsymatot ja pappa keinutteli kiikkutuolissa, rauhallinen, seisahtunut tunnelma...
    Ja minä sain aikoinaan mummulta suola- ja jauhosalkkarit. Ruskea kukka ja vihreät lehdet, arabiaa.
    Toiselta mummulta sain arabian kermakannun, rypälekuvioisen. Voi niitä muistoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niissä keittiöissä oli kotoinen ja lämmin tunnelma. Ruoka oli aina hyvää, varsinkin lätyt ja köyhät ritarit. Mannaryynipuuro maistui erittäin hyvältä ja se oli samettista.
      Tämä salkkari on itse tehty puinen. Kun löydän sen, otan kuvan ja julkaisen täällä.

      Poista
  2. Mukava pakina, muistoja tulee myös minulle mieleen.

    Kaunis maitokannu. Kannusi kuvio taitaa olla hieman erikoisempi, kun on erilaisia värejäkin. Minun vanhoissa kannuissani on sininen päävärinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo maitokannu on aika vanha Arabian malli, pohjassa on piippuleima. Kukat ovat mielestäni siirtokuvaa.

      Poista
  3. Tosiaankin, joskus tuntuu pahalta heittää joku vanha käyttöesine tunkiolle. Kuten tuo suolasalkkkari. Kunkahan monet kädet sitäkin ovat käsitelleet... Varmasti siellä on ties kuinka vanhaa suolaa hivenen jäljellä. Tärkeä aine ihmiselle, eläimillekin. Elämän suola.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aitasta sen salkkarin löysin ja ullakon uumenissa on tällä hetkellä. Pitää etsiä se esille.
      Suola on tärkeä aine, olemme siihen jo tottuneet liiaksikin. Suolan liian runsas käyttö ei ole terveellistä.
      Käytän itse ruususuolaa.

      Poista
  4. Niin tuttu keittiö. Carl Larssonilla on eräs maalaus keittiöstä. Siinä on samaa tunnelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Carl Larsonin kodista oli juttua juuri jossain sisustuslehdessä. Oliko se Koti Gloria. Näytti edelleen ihanalta maalaisonnelalta.

      Poista
  5. Tunnelmallinen pakina ja ensimmäistä kertaa itse asiassa kuulen sanan "suolasalkkari".Maitokannu on kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin testasin mieheltäni, onko hän kuullut puhuttavan suolasalkkarista. Se oli hänelle myös outo, mutta täällä Pohjanmaalla nimitys on yleinen ja tuttu.
      Ajattelin laittaa kesäkukkakimpun sitten kesällä tuohon kannuun.

      Poista
  6. Kiva olikin lukea pakinaasi.
    Tuli itsellekkin lapsuus mieleen ja suolasalkkari.
    Meillä oli myös sellanen.
    Ja itse asiassa mullakin on niitä keittiössä kaksi ja alakerrassa ilman kantta olevaa myös toiset kaksi.
    Isä teki meille lapsille joskus näitä joululahjoiksi.
    Ikinä en niitä hävitä, enkä kirpparillakaan myy, sillä niissä pysyy ne muistot ikuisesti!

    VastaaPoista
  7. Ovat rakkaita muistoja ja herättävät muistoja mieleen.

    VastaaPoista
  8. Oi, minä luulin sitä kermanekaksi:-) Enpä ole ennen nähnytkään suolasalkkaria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suolasalkkari nimenä voi viedä harhaan, kaikki ei tunne sitä nimitystä. Kaupoissa, kirpputoreilla ja vanhain tavarain kaupoissa niitä näkee.

      Poista
  9. Minä ensin ihmettelin, että onpa hassu suolasalkkari=)
    Kaunis maitokannu.
    En ole kuullut ennen suolasalkkarista..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko nimitys pohjanmaalaista perua. Googlessa kun kurkkasin, jopa löytyi tällä nimellä.

      Poista
  10. Ihan pienet asiat voivat herättää paljon muistoja. Eikös olekin mukavaa?

    VastaaPoista
  11. Hyvin sait nälän suolasalkkarilla tyydytettyä, muistissa on kaikki yksityiskohdatkin. Minulle outo sana on tuo komuutti, pesukomuutti, pikkukomuutti, onko kyseessä joku kaappi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taas täällä meilläpäin puhuttiin komuuteista, nyt iski epäilys kirjoitetaanko se yhdellä teellä.
      Kaappi on kyseessä, kaksiovinen kaappi.

      Poista
  12. Maitoa ja suolaa. Vielä pari perunaa ja pilkkiahvenia niin syntyy äidin kalasoppa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahvenkeitto on hyvää, mutta en muista sitä keitetyn lapsuudessani. Vaikka ongella käytiin kesäisin, kissalle kalat menivät.

      Poista