Suolasalkkari on kantikas, mutta sen etureuna kaartuu hieman pulleaksi ja reunaan on maalattu mustalla maalilla suolaa . Salkkari on tehty käsityönä siinä keittiössä, jossa sen paikka myös oli.
Löysin suolasalkkarin muutamia vuosia sitten vanhasta aitasta. Se oli lojunut käyttämättömänä muutaman vuosikymmenen, maali oli lohkeillut ja kannen toinen naula oli pudonnut. Muistot eivät ole kadonneet.
Hellan viereiselle seinälle oli lyöty tukeva naula, johon suolasalkkari ripustettiin taustan isosta pyöreästä reiästä. Päivittäin salkkarin kansi avattiin ja puulusikalla annosteltiin suolaa ruokiin.
En ole keksinyt suolasalkkarille mitään virkaa. En edes löytänyt sitä. Se on luultavasti ullakolla avaamattomassa laatikossa. Mieleeni nousee monia yksityiskohtia keittiöstä, ikkunan valkoiset puuvillaiset salusiinit, vihreä astiakaappi, jossa oli punaiset vetonupit, ovien ja laatikoinen reunat sekä kaapin avonainen välitila. Pesukomuutti oli myös vihreä ja pöydän tuolit. Ruokapöytä oli neliönmuotoinen, sekin vihreä. Yhdelle seinälle oli kiinnitetty hieman liian korkealle peili, jonka pinta oli samea, peilissä oli ruskeat kehykset. Pikkukomuuttin päällä oli pyyhenaulakko, johon oli ripustettu pyyhkeitä peittämään käsinkirjailtu pyyhepeitto. Pyyhepeiton kuviossa oli hattupäinen tyttö kori käsivarrellaan. Lattialla oli kaksi räsymattoa, raidoissa oli mustaa punaista ja keskellä kirkkaan keltaista, leveä pohjakudonta oli hillittyä harmaata, mustaa ja valkoista.
Keittiöstä ei ole jäljellä enää mitään muuta kuin suolasalkkari, se kasvatti nälän muistaa kaiken entisen.
Löysin vielä kyseiseen keittiöön kuuluneen maitokannun, se on otsikkokuvassa.
***********************
Pakinaperjantai 281. haaste = Vanhan suolan nälkä
Ihan tuli oma mummulani mieleen...
VastaaPoistaSielläkin oli vihreät kalusteet, mummun kutomat räsymatot ja pappa keinutteli kiikkutuolissa, rauhallinen, seisahtunut tunnelma...
Ja minä sain aikoinaan mummulta suola- ja jauhosalkkarit. Ruskea kukka ja vihreät lehdet, arabiaa.
Toiselta mummulta sain arabian kermakannun, rypälekuvioisen. Voi niitä muistoja...
Niissä keittiöissä oli kotoinen ja lämmin tunnelma. Ruoka oli aina hyvää, varsinkin lätyt ja köyhät ritarit. Mannaryynipuuro maistui erittäin hyvältä ja se oli samettista.
PoistaTämä salkkari on itse tehty puinen. Kun löydän sen, otan kuvan ja julkaisen täällä.
Mukava pakina, muistoja tulee myös minulle mieleen.
VastaaPoistaKaunis maitokannu. Kannusi kuvio taitaa olla hieman erikoisempi, kun on erilaisia värejäkin. Minun vanhoissa kannuissani on sininen päävärinä.
Tuo maitokannu on aika vanha Arabian malli, pohjassa on piippuleima. Kukat ovat mielestäni siirtokuvaa.
PoistaTosiaankin, joskus tuntuu pahalta heittää joku vanha käyttöesine tunkiolle. Kuten tuo suolasalkkkari. Kunkahan monet kädet sitäkin ovat käsitelleet... Varmasti siellä on ties kuinka vanhaa suolaa hivenen jäljellä. Tärkeä aine ihmiselle, eläimillekin. Elämän suola.
VastaaPoistaAitasta sen salkkarin löysin ja ullakon uumenissa on tällä hetkellä. Pitää etsiä se esille.
PoistaSuola on tärkeä aine, olemme siihen jo tottuneet liiaksikin. Suolan liian runsas käyttö ei ole terveellistä.
Käytän itse ruususuolaa.
Niin tuttu keittiö. Carl Larssonilla on eräs maalaus keittiöstä. Siinä on samaa tunnelmaa.
VastaaPoistaCarl Larsonin kodista oli juttua juuri jossain sisustuslehdessä. Oliko se Koti Gloria. Näytti edelleen ihanalta maalaisonnelalta.
PoistaTunnelmallinen pakina ja ensimmäistä kertaa itse asiassa kuulen sanan "suolasalkkari".Maitokannu on kaunis!
VastaaPoistaMinäkin testasin mieheltäni, onko hän kuullut puhuttavan suolasalkkarista. Se oli hänelle myös outo, mutta täällä Pohjanmaalla nimitys on yleinen ja tuttu.
PoistaAjattelin laittaa kesäkukkakimpun sitten kesällä tuohon kannuun.
Kiva olikin lukea pakinaasi.
VastaaPoistaTuli itsellekkin lapsuus mieleen ja suolasalkkari.
Meillä oli myös sellanen.
Ja itse asiassa mullakin on niitä keittiössä kaksi ja alakerrassa ilman kantta olevaa myös toiset kaksi.
Isä teki meille lapsille joskus näitä joululahjoiksi.
Ikinä en niitä hävitä, enkä kirpparillakaan myy, sillä niissä pysyy ne muistot ikuisesti!
Ovat rakkaita muistoja ja herättävät muistoja mieleen.
VastaaPoistaOi, minä luulin sitä kermanekaksi:-) Enpä ole ennen nähnytkään suolasalkkaria.
VastaaPoistaSuolasalkkari nimenä voi viedä harhaan, kaikki ei tunne sitä nimitystä. Kaupoissa, kirpputoreilla ja vanhain tavarain kaupoissa niitä näkee.
PoistaMinä ensin ihmettelin, että onpa hassu suolasalkkari=)
VastaaPoistaKaunis maitokannu.
En ole kuullut ennen suolasalkkarista..
Olisiko nimitys pohjanmaalaista perua. Googlessa kun kurkkasin, jopa löytyi tällä nimellä.
PoistaIhan pienet asiat voivat herättää paljon muistoja. Eikös olekin mukavaa?
VastaaPoistaEsineet ovat usein muistin herättäjiä.
PoistaHyvin sait nälän suolasalkkarilla tyydytettyä, muistissa on kaikki yksityiskohdatkin. Minulle outo sana on tuo komuutti, pesukomuutti, pikkukomuutti, onko kyseessä joku kaappi?
VastaaPoistaTaas täällä meilläpäin puhuttiin komuuteista, nyt iski epäilys kirjoitetaanko se yhdellä teellä.
PoistaKaappi on kyseessä, kaksiovinen kaappi.
Maitoa ja suolaa. Vielä pari perunaa ja pilkkiahvenia niin syntyy äidin kalasoppa.
VastaaPoistaAhvenkeitto on hyvää, mutta en muista sitä keitetyn lapsuudessani. Vaikka ongella käytiin kesäisin, kissalle kalat menivät.
Poista