perjantai 27. huhtikuuta 2012

Kohtalona peltipurkit

 Mauri eli aivan tavallisen lapsuuden tavallisessa perheessä. Puutetta ei ollut ruuasta eikä vaatteista. Nyt taaksepäin tarkasteltuna puutetta oli vanhempien ajasta. Mauri sai olla paljon yksin. Ensin oli tarha-aika, kouluaika ja sitten Mauri olikin jo työelämässä. Vanhemmat olivat usein  töiden jälkeen niin väsyneitä, että Mauri unohtui huomaamattomaksi.

Ongelmat alkoivat ammattikoulussa. Mauri joutui huonoon seuraan, niin vanhemmat uskottelivat itselleen ja muille. Alkoholi astui mukaan Maurin elämään. Se oli mukavan rentouttavaa ja sai elämän näyttämään kevyeltä ja helpolta. Mauri oli hyvä ammattimies ja hyvistä hitsareista oli jopa pulaa. Työpaikan löytyminen ei tuottanut vaikeuksia.
Raskaan työpäivän jälkeen kaveriporukka veti Maurin mukaansa. Pitihän työstä rentoutua ja paineet purkaa. Ja Mauri rentoutui oikein kunnolla. Vuodet kuluivat ja rentoutuminen alkoholin kanssa muuttui jokapäiväiseksi.

Niinhän siinä lopulta kävi, että Mauri rakastui. Ei suinkaan naiseen, vaan  peltipurkin ruskeaan sisältöön.  Se oli menoa, joka vei mennessään ja sulki pois Maurin elämästä lopulta kaiken muun. Ensin meni työpaikka, sillä hitsarit kädet eivät saa vapista ja töihin on tultava viikon jokaisena viitenä päivänä. Osa ystävistäkin jäi. Kotiin Mauri ei ollut yhteydessä enää vuosikausiin. Kukapa niitä moraalisaarnoja kuuntelemaan menisi, Mauri tuumi.

Mauri eleli päivärahoilla. Tärkein päivittäinen ostos oli olut ja alkukuusta jaloviina. Niiden jälkeen ostettiin lenkkimakkaraa ja hernekeittoa.  Loppukuukaudesta rahat olivat huvenneet, Maurin oli turvauduttava ystäviin. Usein sieltä peltipurkillisen sai. Jos ei ystäviltä herunut, Mauri kulki käsi ojolla kerjäämässä euroa. Perustelut rahan tarpeelle olivat mitä milloinkin. Rahapussi oli hukkunut, bussirahaa tarvittiin kotimatkaa varten, milloin hampurilaista, milloin lääkkeet olivat loppuneet.

Peltipurkilliset rampauttivat lopulta Maurin todellisuuden ulkopuolelle ikään kuin pois elämästä.  Kunnes eräänä päivänä todellisuus toteutui konkreettisesti. Mauri oli kesäillan päättyessä nukahtanut joen rannalle, kierähtänyt jokeen ja hukkunut. Sitä ei saatu koskaan tietää oliko se tapaturma vaiko ulkopuolisten tekemä surmatyö.  

**************
Pakinaperjantai 283. haaste = Rakkautta peltipurkissa   

24 kommenttia:

  1. Olipa hieno ja surullinen pakina;nämä pakinasi ovat aina niin hyviä:)

    VastaaPoista
  2. Murheellinen tarina peltipurkin Maurista. Tuollaisia Maureja on varmaan muitakin.

    VastaaPoista
  3. Milenkiintoinen ja jännittävä pakina.

    Muistuu mieleen aika jolloin oli kansakoluissa raittiuskilpajirjoituksia. Pakinan Mauri on kuin taannoinen Turmiolan Tommi. Eräs hyvä aihe oli silloin "Raitis ja reilu, ei horju, ei heilu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä raittiusvalistusasiat voisi ottaa uudelleen peruskoulujen ohjelmaan.

      Poista
  4. Olipas surullinen pakina.
    Mutta näitä on varmaan paljon, jotka rakastuu siihen peltipurkin sisältöön ja unohtavat kaiken muun. Hukkaan meni Maurinkin elämä kokonaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maurin elämä viitoittui lapsuudesta lähtien omaan huonoon suuntaansa.

      Poista
  5. Hienosti kirjoitettu ja mielenkiintoinen, koskettavan murheellinen tarina! Hyvin olit keksinyt aiheen annetusta haasteesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peltipurkista tuli mieleen se suurin ongelma, jonka ne ovat aiheuttaneet.

      Poista
  6. Taitaa olla surullisen paljon näitä maureja, joiden elämä valuu peltipurkin läpi ja päätyy mihin päätyy. Hienosti kerrottu kuten aina pakinasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä maureja on ollut aina, mutta näyttää, että nyt heitä on enenevässä määrin.

      Poista
  7. Ja taas upea, soljuvasti kerrottu pakina. Maurin traaginen kohtalo .. hmm mitä siitä voi sanoa, kuin että on monia maureja, kuin myös maurittaria, joiden yhteisen tarinan kerroit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmissa löytyy liian paljon ikäviä kohtaloita.

      Poista
  8. Tämä on niin totta, hyvin kerroit! Jospa jossakin vaiheessa Mauria olisi joku lähimmäinen oikeaan aikaan ohjannut ja kannustanut toisenlaiseen seuraan ja elämäntyyliin, niin tarinakin voisi olla hänen kohdallaan toisenlainen.
    Ja onneksi monen kohdalla juuri näin on käynytkin, että sellaisia välittäviä lähimmäisiä osuu kohdalle. Hyviä lähimmäisi jotka eivät edes itse tiedä tekevänsä toiselle lähimmäiselleen hyvää/näkemällä toisen elämän merkityksellisenä ja arvokkaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Välittämisellä on suuri merkitys, se vaikuttaa läpi elämän. Mauri ei selvinnyt, huomiotta vaille jääneenä eli koko elämänsä.

      Poista
  9. Tuommoista se on nykyään perheissä, joissa perheen uraohjukset uhraavat kaiken aikansa työlleen ja muulle ulkoiselle menestykselle.

    VastaaPoista
  10. Jos kierähtää metsään eikä jokeen, niin voi muuttua peikoksi. Tai ainakin peikonnäköiseksi. Soljuvaa, luettavaa tekstiä. Peikko kiittää :)

    VastaaPoista
  11. Kaunis kuva, järkyttävä tarina. Mutta ei niin kovin harvinainen edes.

    T.tuike

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollenkaan harvinainen . Parin päivän päästä tästä pakinasta luin lehdestä, että mies oli kierähtänyt Sunttiin (kaupunkimme läpi virtaava joki) Ohikulkijat olivat pelastaneet miehen.

      Poista
  12. On olemassa sanonta: ihminen on luomakunnan herra. Mutta miten tässä 'herruudessa' näin on käynyt? Joillakin elämä sujuu mallikkaasti, iloksi itselle, iloksi lähimmäiselle, iloksi myös yhteiskunnalle.

    Toisten osana on Maurin kohtalo. Kuningas Alkoholi ei anna armoa, ottaa hänet, ken saa: heikoimman. -Surullista hänelle itselleen ja omaisilleen. Kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkoholi ottaa Herran osan heikoimmista ja kaltoin kohdelluista. Sen kynsistä on vaikea päästä kuiville. Joillekin alkoholi on korvike jostakin, jota ilman ovat aikoinaan jääneet.

      Poista