perjantai 20. huhtikuuta 2012

Edwin Casanova

 Edwin Casanova oli aikoinaan iloinen nautiskelija, oikea naistenmies. Siitä on jo aikaa. Nyt kunto on rapistunut, askel lyhentynyt eikä muistikaan enää pelaa kuin ennen. Tai määrätyissä asioissa muisti pelaa oikeinkin hyvin.

Muutaman avioliiton jälkeen ja leskeksi jäätyään E. Casanova on päätynyt vanhusten hoivakotiin. Mikäpä miehellä on siellä eläessä. Täysihoito pelaa ja hoitajat ovat sopiva silmänilo.  Vaikka E. Casanova ei aivan kaikkea enää muista, on yksi asia, joka on säilynyt kirkkaana mielessä ja ajatuksissa. Siitä hän myös puhuu ja toimii päivittäin kykyjensä mukaan. Hoitajat saavat milloin taputuksen kädelle, silityksen poskelle ja hieman pullukka Elli taputuksen pyöreälle takapuolelleen. Eivät suutu Casanovalle. Päinvastoin laskevat leikkiä  ja taputtelevat takaisin. Siitäkös Casanova innostuu ja puhuisi naisistaan vaikka kuinka pitkään. Harmi vain, nämä tarinat on kuultu jo niin moneen kertaan, että kukaan ei jaksa jäädä niitä enää kuuntelemaan. Paitsi kodin muut miehet.

Mieskööri kokoontuu aulan sohvaryhmälle joka päivä, pääroolissa on  E. Casanova. Hän kertoo päivästä toiseen  niitä elämänsä hetkiä, joissa toisena osapuolena oli nainen. Naiset ovat vaihtuneet tiheään ja miehistä tuntuu, että Edwin lisäilee joskus tarinaansa uusia juonteita. Se ei haittaa, mukava on eläytyä värikkääseen elämään. Jonkun mielessä  häivähtää pieni kateuden piikki, oma elämä ei ole yltänyt Edwinin kokemuksien tasolle. Mutta tarinoita kuunnellessa kateuskin häipyy ja mielikuvitus siivittää ajatukset huimiin kokemuksiin Edwinin lailla.
Edwin Casanovasta on tahtomattaan tullut  taitava terapeutti.

*********************
Pakinaperjantai  282. haaste = Outolemmen narinoita

22 kommenttia:

  1. Hauska pakina :)Näiden kasanoovien ja taputtelijoiden kanassa olen tekemisissä lähes päivittäin. Kaiken muun ovat unohtaneet, mutta ei sitä :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että muistiin on jäänyt jotain elämän "suloista sokeria"

      Poista
  2. Oletko lukenut Kellokosken prinsessa kirjan? Siinä jotain samoja sävyjä kuin pakinassasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut sitä enkä elokuvaakaan käynyt katsomassa. Pitäisi lukea se kirja.

      Poista
  3. Parhaimmillaan kun noin menee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, pysyy mieli virkeänä, kun on mukavaa muisteltavaa.

      Poista
  4. Muistaminen on mukavaa, varsinkin jos sen saa sanottua vielä sanoina, ja käsillä vähän vahvistettua tunnelmia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistaminen on eletyn elämän uudelleen kokemista.

      Poista
  5. Ne onkin mieluisia asioita muisteltavaksi, hi!
    Casanova nauttii elämänsä loppuun asti!
    Taas hieno pakina sulta!

    VastaaPoista
  6. Mukava pakina. Mitähän kertomista meillä on sitten vanhainkodin kiikkutuolissa tarinoidessamme?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ei tarvitse olla tuppisuuna ja muistamattomana.

      Poista
  7. Hieno elämänmyönteinen pakina. Sitähän sanotaan, että on elettävä niin, että on mitä sitten vanhana kiikkustuolissa voi muistella.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, kun on elänyt niin, että sen muistaa vanhana, ei ole elänyt turhan panttina.

      Poista
  8. Mainio pakina.Taitaisi tuollainen Casanova olla hyvä juttu vanhainkodissa;D Jotkut ihmiset vaan osaavat nauttia elämästä kunnolla;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä terapeuttihan sitä on silloin muille, kuten Edwin.

      Poista
  9. On sentään joku paikka, ja aika, jolloin ei ole niin väliä mitä, ja miten, muistaa.
    Pääasia että muistot tuovat iloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin. Ja on aikaa muistella, kuulijoita riittää ja päivään tulee iloa.

      Poista
  10. Ja todelliset casanovat istuvat hikjaa ja kuuntelevat, toisilla on kertomisen taito ja toisten salaisuudet säilyvät salaisuuksina.
    Mainio pakina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on myöskin totta, kaikki eivät halua jakaa omaa elämäänsä.

      Poista
  11. Casanova tuntuu olevan tarinankertojain sukua, se on taito että osaa kertoa liikoja kehuskelematta niin että mielenkiinto säilyy. Kiva pakina, sinullakin on tarinankertojan lahja.

    VastaaPoista
  12. Muistot antavat virikkeitä ja iloa päiviin, varsinkin silloin, kun juuri muuta ei enää ole.
    Minä myös työhistoriani aikana sain kuunnella monen monet Edwineiden stooryt.
    Kivasti pakisit.

    VastaaPoista