Prinssit ja ritarit ratsastivat....

Hevonen, joka on uljaana ja lempeänä jäänyt mieleeni, on Prinsessa Ruusunen-satukirjan valkoinen ratsukko. Kuva, jossa Prinssi Uljas ratsastaa valkoisella hevosellaan miekka vyöllä piikikkäiden ruusupensaiden läpi, on lähtemätön. Vaaleanpunaiset ruusut, valkoinen satuloitu ratsuhevonen häntä hieman koholla,  selässä Prinssi yllään valkoinen viitta, punaiset ratsastushousut, mustat kiiltävät saappaat ja päässä kultainen kruunu.
Satu ohjaa rakastamaan apua tuovaa hevosta.

Myöhemmin seuraavat ratsukot edelleen. Ritarit haarniskoissaan ja kypärissään puollustivat reviireitään ja naisiaan vihollisia vastaan. He olivat aikakautensa pelastajia. Nyt nämä pelastajat kiitävät ulisevilla punaisilla paloautoillaan. Turvallisuutta tuovat pelastavat ritarit ratsuineen eivät aiheuta hevospelkoa.

Romantiikkaa ja riuduttavaa rakkautta ammensin Kotiopettajattaren romaanista. Ratsukoilla kiidettiin pitkin nummia salaisille kohtaamispaikoille. Kun rakkaus ei kulje suoraviivaisten nuottien mukaan, karautetaan ratsukolla nummien humiseville harjuille. Kysellään tuulelta vastauksia ja tuulet kuiskaavat. Lopulta rakkaus voittaa monien vaikeuksien jälkeen. Ratsukoilla on tässä oma osansa ja kunnioitus valtaa mielen parisuhteiden  onnellisista lopuista.

Lapsuuskodistani muistan kolme hevosta.
Harmi oli ruskea ori, jonka temperamenttinen luonne aiheutti päänvaivaa ja harmeja muille paitsi isännälleen. Se totteli isäntää eikä vikuroinnut, mutta muiden suitsissa se oikkuili.
Liisa oli musta tamma. Se oli lempeä ja tottelevainen, uurasti nurkumatta omat tehtävänsä ja  osasi kotiin ilman ohjastusta.
Hurma oli ruskea ori, korskea ja komea. Sillä oli villihevosen luonne, jota se ei aina voinut hillitä. Kun tilanne ja viettien voimakas vetovoima yllätti, se kirmasi läpi aitojen ja esteiden. Se eli hetken vapaata villihevosen elämää laukaten ja korskuen. Vapaana juoksevia hevosia  pelkään. Johtuneeko pelko  ilman ratsastajaa  liikkuvista hevosista ?

Hevoset on nyt vangittu. Monikymmenpäinen lauma on ahdettu pienen moottorin sisään. Siellä ne hyrähtävät käyntiin isännän kääntäessä avainta virtalukossa.  Polttoaineen ne imaisevat vatsastaan ja kulkevat ohjaamalla määränpäähän saakka. Näitä en pelkää, mutta enpä rakastakkaan. Auto on hevosen syrjäyttäjä.

******

Pakinaperjantai 187. haaste - Hevonen