Aikoinaan istutin kukkapenkkiin myös sinisiä akileijoja keltaisten lisäksi. Nyt ovat vain nämä keltaiset Kulta-akileijat. Korkeutta riittää, ovat jo yli puolimetrisiä. Vasta tänä kesänä kukinta on täyteläinen. Ilmeisesti paikalleen asettautuminen kestää muutaman vuoden. Sinisiä en vain löydä enää kukkapenkistä.
Muutama viikko sitten ajelimme Pohjanmaalle. Pysähdyimme matkan varrella kahville. Meillä on menomatkalla aina omat kahvit ja eväät mukana. Ne maistuvat erinomaisilta luonnonhelmassa. Parkkeerasimme pienelle metsätien pätkälle. Kun astuin ulos huomasin heinikon kukat. Yksi erottui muista, se oli vaaleanpunainen akileija. Oletin, että tämä täysin yksivärinen akileija on jotain vanhaa lajiketta.
Kaivoin kukan juurineen maasta ja se kiersi koko matkan mukanamme.Unohdin sen takakonttiin. Kotona istutin sen kukkapenkkiin ja nyt toivon, että se lähtisi kasvuun.
Terassilla hehkuvat ruukussa sekä pensas- että kiertäväkrassi Kukissa on voimakas ja energinen tulenliekin väri.
Joka kesä poimin vuohenputkia maljakkoon. Ne ovat mukavia kesäkukkia. Vuohenputken tunnistan ja sen nuoria lehtiä olen käyttänyt ruokien raaka-aineena. Tänä kesänä tein ensimmäistä kertaa vuohenputkilasagnea.
Hukkaputkea ja myrkkykatkoa varon. Ne ovat erehdyttävästi koiranputken näköisiä. Ovat nautittuna kuolettavan myrkyllisiä.Luonto on kovin ovela, kun se kasvattaa niin identtisiä myrkkykukkia.
Huomenna starttaan Helsinkiin pariksi päiväksi.
Erikoisen värisiä ovat akileijasi! Lähes sitruunan keltaisia. Taitavat olla aika harvinaisia. Kauniita!
VastaaPoistaLepis,
VastaaPoistaMinunkin piti oikein varmistua, että tuollaisia oikeasti on eikä omani ole mitään epävärimuodostuneita. Ja kyllä olen ostanut Kulta-akileijoja aikoinaan.
Ihania akileijoja. Tuota sävyä en olekaan ennen koskaan bongannut. =)
VastaaPoistaIhanat akileijat, minulle ne on jäänyt siemenpussiin, jokin sellainen lajitelma.
VastaaPoistaKoiranputket ja nyt vasta koitan erottaa vuohenputket, no niitäkin voipi siis syödä..
Ja vielä krasseista; kukkia ei näy omassa ruukussani, joitain madonmenomatkoja lehdissä ainoastaan, no joitan nuppuja sentään löysin.
Ja mulla on vain sinisiä. En ymmärrä mihin ne keltaiset katosivat?
VastaaPoistaUpean väriset tosiaan!
VastaaPoistaOmat siniset leviävät ja jostain on eksynyt sekaan myös vähän tummaa violettia ja vaaleanpunaista.
Tuota täytyykin alkaa metsästää.
Miten ihmeessä krassisi kukkivat jo noin komeasti?
Komeat akileijat! Minä sitten tykkään krassin väreistä, hehkuvat niin kauniisti. Itselläni oli oranssia mutta iik mikä toukka-armeija niihin muutti..
VastaaPoistaKrassissa on jotain niin ihanan kesäistä energiaa. Olen kasvatellut niitä mökkimme liiterinseinää vasten ja näky on kuin tulimeressä :)
VastaaPoistaToivottavasti uusi tulokkaasi osaisi juurtua ja nauttia olostaan :)
Ihmeellisiä ja kauniita nuo keltaiset akileijat, jotenkin sitruunaisia kuten Lepis huomauttaa.
VastaaPoistaÄh, pahus kun unohdin kasvattaa krassia, vaikka piti. Sinulla tosi hienot!
Onpa kauniita aikileijoja, minäkään en ole nähnyt tuollaisia ennen. Ja kukkiva krassi :) - meillä ei vielä ole kukkia mutta odottelen.
VastaaPoistaMinullakin taitaa noita akilleijoita olla muutamaa väriä.
VastaaPoistaOlen vähän huono noissa kukka-asioissa, mutta tuon näköisiä kukkia kukkapenkissäni vissiinkin on :)
Krassit ovat komeita.
Lennätetäänkö akileijoja?
VastaaPoistaMakeen värinen akilleija, tahtoo kanss!
VastaaPoistaTein jokin aika sitten vuohenputkilasagnea ohjeesi mukaan. Se sai kiittävät kommentit syöjiltä. Pitänee laittaa sitä toisenkin kerran.
VastaaPoistaKiipeävät krassit ovat kauniita. Minulla oli niitä yhdessä vaiheessa, mutta nyt on taas unohtunut. Ensi vuonna taas.
VastaaPoistaHyvää matkaa!
Kukkien ohella ihailin kauniita maljakoitasi!
VastaaPoistaUna,
VastaaPoistaJuu ei tuota keltaista usein näe.
Eija,
Krassit ovat kukkineet jo jonkin aikaa. Vuohenputki on lehtiensä osalta täysin erilainen kuin koiranputki, mutta tarkkana saa olla nimittäin silläkin lienee myrkyllisiä "kaksoissisaruksia"
Rita,
OLen huomannut, että akileija ei ole mikään varma perenna. Sen pitää saada olla rauhassa pitempään ennenkuin lähtee kunnolla kasvamaan.
Mk,
Sinulla on siis yksiväristä vaaleanpunaista, sitä en ole nähnyt kuin tuossa tienposkessa.
Krassit aloittivat jo pari viikkoa sitten kukinnan.
Sirokko,
Pitääkin käydä katsomassa onko niissä ja ruusupavuissa itikoita, oltiin pari päivää poissa ja tietysti sillä aikaa täällä on mellastettu.
Marie Elisabeth,
Krassi on tosiaan hyvin energinen kukka.
Vielä ei näy juurtumisesta merkkiäkään.
Rita,
Torilla on ollut isoja krassin taimia, jos haluaa syksyksi kukkivia.
jl,
Sinulla taitaa krassit kukkia syksyllä ja silloin minulla ne jo lopettelevat.
Zilga,
Akilleijat ovat vanhoja perinteisiä perennoja, ja niitä on monen puutarhassa edelleen. Aina ei edes nimi ole juuri akileija, meillä lapsuusaikana niitä sanottiin Kirpuiksi. En tiedä mistä syystä.
isopeikko,
Siemenet ainakin lentävät.
marjamatilda,
Minustakin tuo keltainen on niin heleä.
Famu falsetissa,
HYvää minunkin mielestäni. Oikea proteiinipommi.
Oonagh,
Kiitos. Nyt on palattu kotiin matkalta ja anoisaa olikin.
Kaanon,
Maljakoista minäkin pidän. Pitää lähteä taas joku päivä kiertämääm vanhojen tavaroiden kauppoja ja kirppareita. Maljakoita 1950-60-luvulta ostan mieluusti.
Luulin tämän jo lähettäneeni:
VastaaPoistaMetsäisessä mökkiluonnossamme vaaleanpunaiset akileijat vaeltelevat sinne tänne. Tarina ei tiedä kertoa, että niitä olisi sinne koskaan istutettu. Ehkä linnusto on pitänyt/pitää lajin leviaämisestä huolen. Kaunis tuo keltainen!
Nyt jo ehdin lukea mielenkiintoisesta Helsingin matkastasikin! Lisääkin sieltä lupasit. Luetaan.
Ihanan värisiä akileijoja sinulla, ystäväni kertoi samaa että ei millään saa sinisiä kasvamaan. Toivotaan että unohdettu on sitkeää lajia ja alkaa kukkimaankin.
VastaaPoistamm,
VastaaPoistaOlisiko tuo vaaleanpunainen lintujen kuljettamaa ja vanha lajike sen täytyy olla. Voi kun lähtisi kasvamaan.
Lisää Helsinkiä tulee.
tia,
Akileija ei ole ollenkaan helppo perenna, minullakin tämä keltainen ikäänkuin kitui monta vuotta ennenkuin asettui paikoilleen.