Possu, josta kasvoi sika

Se oli huhtikuun 13. päivä, kello oli  hieman yli puolen yön, tarkalleen sanottuna seitsemän minuuttia yli 12. Sillä hetkellä syntyi pullea tasasuhtainen possu, jolla oli saparo hyvin kippuralla. Emäntä auttoi possun maailmaan ja tarkasti, että kaikki sorkat olivat kunnossa, silmät auki, kärsänpää tasainen ja sieraimet puhtaat. Hengitys oli tasaista ja saparo kippuralla. Saparo kertoo heti possun henkisen kunnon, jos se sojottaa suorana possulla on vakava trauma eikä sen elämä tule olemaan onnellista.

Viikon kuluttua syntymästä possulla oli nimipäivät. Nimi oli valittu huolella, olihan possu kaunein koko kymmenpäisestä pesueesta. Possusta tuli Jade, viitaus jalokiveen ei ollut aiheeton. Jadella oli hyvä ruokahalu ja se sai riittävästi maitoa juodakseen äidiltään. Jadesta tuli hyvätapainen. Röhkäisemällä se tervehti kaikkia kotikarsinansa lähelle tulleita. Kun vatsa oli syöty täyteen se röhkäisi kiitokset. Jos ruoka maistui erinomaiselta, se röhkäisi kiitokset kesken ruokailunkin. Pesueen muut possut olivat Jadelle hieman kateellisia, mutta se ei Jadea huolettanut. Hän ystävystyi heti ensimmäisen elinkuukautensa aikana perheen lapsiin.

 Kun kesä koitti, Jade oli jo muuttanut kotikarsinastaan  omaan karsinaansa. Painokin oli noussut kiitettäävästi, Jadesta oli tullut pehmeänpyöreä.  Eräänä päivänä, kun ruoho oli jo pitkää ja maittavaa, Jade päästettiin ulos lasten kanssa leikkimään. Siitä Jade piti erikoisesti. Se röhki, vinkui ja juosta hyssytteli pitkin nurmikkoa. Tonki kärsällään juuria maasta ja naukkaili ruohoa suuhunsa. Päivänkakkaraniitty oli erityisen mukava.  Siellä Jade pyyhälsi kukkien keskellä saparo vipattaen. Hän löysi sieltä mansikkapaikan ja söi kaikki punaiset ja vihreätkin mansikat.
Mutta se annettiin Jadelle anteeksi, kun se oli niin mukava possu.
Jadella oli vaaleansiniset silmät, joita reunustivat valkoiset silmäripset.  Silmien katse oli viaton ja hellyttävä. Vaikka Jade tonki kukkapenkkejä ja sotki pihaa ei tuon katseen edessä voinut  olla vihainen.
 Koko kesän Jade eli onnellista possuelämää. Hän kävi jopa uimassa lasten kanssa hellepäivinä. Tosin Jade uskalsi polskia vain rantaveden mutakossa.

Tuli syksy, Jade siirtyi sisälle karsinaan. Usein iltaisin Jaden possunsilmästä tirahti kyynel, kun se muisteli ihanaa kesää ja vapautta. Jade söi ravitsevaa possun ruokaa hyvällä ruokahalulla. Hän pulskistui isäntäväen mielestä sopivasti ja lokakuussa Jade ei ollutkaan enää possu. Jadesta oli kasvanut sika. Vaikka Jade oli nyt sika, oli hän yhtä kohtelias ja seurallinen kuin ennenkin. Jade jopa ymmärsi puhetta.  Korvantaustan rapsuttamisesta Jade piti erikoisesti. Näinä rapsutushetkinä syntyivät hellyttävät keskusteluhetket. Jade keskittyi hyvin tarkasti kuuntelemaan. mitä hänelle kerrottiin. Hän vastaili röhkimällä joskus hyvinkin pitkään.

Oli jo marraskuun ensimmäinen päivä, kun Jadelle kerrottiin elämän päättymisestä. Jade sai kuulla, että paino oli saavuttanut nyt päätepisteensä ja Jaden on aika muuttaa täältä karsinastaan  sikojen taivaalliseen karsinaan. Jaden ei tarvitse pelätä lähtöä, kaikki on järjestetty parhainpäin.  Sinä lähtöpäivänä Jaden selkään lyötiin leima, jotta vieraat ihmiset tietävät mistä tämä sika tulee.

Jouluaattoiltana  eräässä talossa tuoksui sanomattoman herkulliselta. Uunista otettiin mehevä  kinkku. Se nostettiin keskelle pöytää. Talon rouva kertoi ruokailijoille, että kinkku on ostettu Kauppahallin lihatiskistä. Lihamestari oli kertonut, että kinkku on  Jade nimisen  onnellisen sian takajalan lantio.  Kinkku oli erittäin mehevää ja maistuvaa. Kaikki pitivät siitä.  Siitä Jade oli onnellinen taivaallisessa karsinassaan.

********

Pakinaperjantai 184. haaste - Sika