Aika kiitää maisemassa,
pysähdy.
Pellonraivaajan ympäristötaideteos
kiviaita matkan varrella pysähdyttää.
Kivi kiveltä käsin kasattu,
suunnitellun tasaisesti soviteltu.
Jähmettyneet hikipisarat, kivet,
pellonhintana virranneet.
Katoaa raivaajan työpalkka.
Kivi kiveltä nielaisee maa.
Sammal vihreänä mattona
hiipien koloista koloihin
jauhaa kivet vääjäämättömästi.
Kiviaidan kotileikit ovat poissa.
Enää ei jalka juutu,
eivätkä kengät katoa kivenkoloihin.
Harmaa kiviaita maatuen maan sisään katoaa.
Eikä kukaan muista pellonraivaajaa.
*****
Valokuvatorstai-Runotorstai 171. haaste - Matkan varrella
Tämä on kaunis runo ja niin totta.
VastaaPoistaMonen raivaajan pellot ovat taas metsitetty, on unohdettu ne esi-isien hikikarpalot ja kivien vääntöjen vaurioittamat selät.
Joku emäntäkin on kenties kiepaissut kivimurikan mekkonsa helmaan ja kantanut se toisten kivien luokse kasaan... Sen voi vielä utuisesti nähdä...
VastaaPoistaKuva on hieno, mutta runo on vielä hienompi. Kotoakin löytyy vanhoja kivikoita peltojen vieriltä.
VastaaPoistaNuo vanhat kiviaidat ovat kunnioitusta herättävä näky maisemassa. Arvoituksellisia ja rankan työn tuloksia. Ei voi kuin nostaa hattua niille entisten aikojen raivaajille.
VastaaPoistaUpea aita, samoin runossasi on aikojen jylhyyttä.
VastaaPoistaKauniita nämä vanhat sammaloidut kiviaidat!
VastaaPoistaUnelma,
VastaaPoistaKatoavaa kansanperinnettä, enää ei raivata entisaikojen tapaan.
mm,
Kyllä ne emännätkin ovat raivaustöissä tarpeen olleet.
Sirpa,
Tämä kuva on lapsuuteni maisemista. Ei ihan se kiviaita, jolla leikittiin. Sekin on olemassa. Pitää kuvata sekin ensi kerralla, kun liikun siellä.
lepis,
Leivän eteen on raivattu peltoja ja hikeä vuodatettu. Aika on muuttanut kaiken. Harva enää pysähtyy katsomaan vajoavia kiviaitoja.
SusuPetal,
Minustakin tuo aita on kaunis ja metsä sen takana kuin satumetsä.
Raija,
Karua kauneutta, käsitöinä aikoinaan tehty kuin taideteos.
Kaunis runo ja hieno kuva!
VastaaPoistaKiviaidat tuovat mieleeni lapsuuteni leikit.
Ihanan kesäinen maisema. Tuohon aitaan on uponnut työtunteja ja aikaakin on siitä kulunut. :)
VastaaPoistaAivan haikea mieli tuli tuosta kiviaidasta. Niin entisaikain työn uurastukset unohtuvat, pellot metsittyvät, talot lahoavat ja kiviaidat maatuvat maan uumeniin.
VastaaPoistaTämä on hieno haastekuva ja kivenraivaajia ei enää kukaan muista.
VastaaPoistaSiinä on ähinä käynyt ja sanat singoilleet, kun noita kiviä on kangettu.
VastaaPoistaTunnelmallinen kuva, kaunis kiviaita.
VastaaPoistaHaikeaa, mutta aikansa kaikella. Ehkä seuraavaksi joku istuttaa pellolle puuntaimet mielessään kuva kauniista koivulehdosta.
VastaaPoistaKaanon,
VastaaPoistaKiviaidoilla mekin leikimme.
Kengät katosivat joskus koloihin ja jalka saattoi juuttua.
kipi,
Kiitos, silloin oli aikaa kai, nyt on koneet ja teknologia eikä aikaa ole riittävästi.
tuulento,
Kaikki häviää ja uudet tavat tuovat uutta.
Korppi,
Kivenraivaajat ovat jo kauan sitten muuttaneet taivaallisille niityille.
isopeikko,
Kyllä roiskunut on hikeä ja sanoja.
Paula,
Katoavaa kauneutta. Jonkin aikaa säilyy kuvina.
Demetrius,
Raivatut pellot metsitetään, eiväthän ne peltoina enää tuota mitään.
Kaunis runo ja toi kuva on silmia hivelevan upea. Kauniita kunnian osoituksia suomalaisille pellonraivaajille, joidan hikikarpaloiden hedelmia olemme kaikki nauttimassa. :)
VastaaPoistaIhana vanha kiviaita. Tykkään tuosta sammaleesta ja kivien kauniista väristä. Sinun runosuonesi pulppuaa aina yhtä kauniisti.
VastaaPoistavaikuttava, tämä sammaloitunut , vanha kiviaita..
VastaaPoistasen tarina ei häivy..
runo oli todella kaunis, tuli tykö..
Kivikova juttu:)
VastaaPoistaHitaasti, hitaasti muuttuva kiviaita, sen takana koivumetsä, joka hiljalleen muuttuu sekin. Sadun taikaa, suomalaisten historiaa ja tunnelmaa. Myös kunnioitusta raivaajia kohtaan. Kuva-runotarinasi on turvallisen lohdullinen.
VastaaPoistaKaunis runo ja kuva, tuli haikea ikävä lapsuuden aikaan :) Noinhan se menee tämän elämän matkan varrella. Edelliset sukupolvet on hiki otsassa, jopa terveytensä uhraten raivailleet. Tänään ne raivatut pellot kasvaa pusikkoa... ei tietenkään voi yleistää, mutta tuollainen haikea ajatus tulee mieleen, kun tassuttelee vanhoilla pelloilla tai asuinsijoilla.
VastaaPoistaitkupilli,
VastaaPoistaSieltä kaukaa se meidän hyvinvointimme pursuaa.
savisuti,
Sammal on kaunis materiaali ja kivien päällä se erikoisesti on kaunista materiaalia.
hanne,
Kiviaidat ovat minusta kuin taideteoksia. Tarina säilyy.
Taosu,
Kiitos.
Railaterttu,
Kiitos kauniista sanoistasi.
Kaarnikka,
Paljon muistoja ja perinteitä on kiviaidan historiassa.
Lapsuuden leikkipaikkoja meille ja esi-isien raatamisen tulos.
Pellonraivaajalla on ollut Herkuleen voimat - kun katsoo noita jättikiviä, ihmetyttää miten ne on saatu liikahtamaankaan, edes konevoimin saati hartia-.
VastaaPoistaHienosti rinnastaa tämä runosi "matkan varren" itse elämän kulkuun, elämäntiehen!
Kiviaidan teko on ollut myös terapiaa. Ja siinä näkee kättensä jäljen, liki pysyvän.
VastaaPoistaKiviaidat ovat hienoja, etenkin kun niissä kasvaa sammalta.
VastaaPoistaKutuharju,
VastaaPoistaKyllä kiviaita vierii kuin elämä loppuun saakka.
helanes,
Terapeuttista se oli. Työn jälki näkyi välittömästi päivän päättyessä.
Nyt masennutaan vaikka on lomat viisi päivää viikossa töitä ja hieno teknologia ja koneet käytössä.
Mutta ehkäpä näissä onkin masennusksen syy.
Hirlii,
Samoin tykkään minäkin. Pitäisikin enemmän kuvailla tätä katoavaa kauneutta.
Kaunis kuva! Kiviaidat on niin kauniita ja varsinkin vanhat joissa sammal kasvaa.
VastaaPoistaKiviaidat ovat kauniita.
VastaaPoistaMarie Elisabetg,
VastaaPoistajl,
Kiitoksia kommenteista.
Monella on matkan varrella niin kiire ettei ehdi pysähtymään miettimään millaista matkaa muut ovat ennen meitä tehneet.
VastaaPoistaKaunis ja koskettava runo. Eikä kuvassakaan moittimista.
VastaaPoista