torstai 17. kesäkuuta 2010

Matkan varrella

Aika kiitää maisemassa,
pysähdy.

Pellonraivaajan ympäristötaideteos
kiviaita matkan varrella pysähdyttää.
Kivi kiveltä käsin kasattu,
suunnitellun tasaisesti soviteltu.
Jähmettyneet hikipisarat, kivet,
pellonhintana virranneet.

Katoaa raivaajan työpalkka.
Kivi kiveltä nielaisee maa.
Sammal vihreänä mattona
hiipien koloista koloihin
jauhaa kivet vääjäämättömästi.

Kiviaidan kotileikit ovat poissa.
Enää ei jalka juutu,
eivätkä kengät katoa kivenkoloihin.
Harmaa kiviaita maatuen maan sisään katoaa.
Eikä kukaan muista pellonraivaajaa.
*****
Valokuvatorstai-Runotorstai 171. haaste - Matkan varrella

31 kommenttia:

  1. Tämä on kaunis runo ja niin totta.
    Monen raivaajan pellot ovat taas metsitetty, on unohdettu ne esi-isien hikikarpalot ja kivien vääntöjen vaurioittamat selät.

    VastaaPoista
  2. Joku emäntäkin on kenties kiepaissut kivimurikan mekkonsa helmaan ja kantanut se toisten kivien luokse kasaan... Sen voi vielä utuisesti nähdä...

    VastaaPoista
  3. Kuva on hieno, mutta runo on vielä hienompi. Kotoakin löytyy vanhoja kivikoita peltojen vieriltä.

    VastaaPoista
  4. Nuo vanhat kiviaidat ovat kunnioitusta herättävä näky maisemassa. Arvoituksellisia ja rankan työn tuloksia. Ei voi kuin nostaa hattua niille entisten aikojen raivaajille.

    VastaaPoista
  5. Upea aita, samoin runossasi on aikojen jylhyyttä.

    VastaaPoista
  6. Kauniita nämä vanhat sammaloidut kiviaidat!

    VastaaPoista
  7. Unelma,
    Katoavaa kansanperinnettä, enää ei raivata entisaikojen tapaan.

    mm,
    Kyllä ne emännätkin ovat raivaustöissä tarpeen olleet.

    Sirpa,
    Tämä kuva on lapsuuteni maisemista. Ei ihan se kiviaita, jolla leikittiin. Sekin on olemassa. Pitää kuvata sekin ensi kerralla, kun liikun siellä.

    lepis,
    Leivän eteen on raivattu peltoja ja hikeä vuodatettu. Aika on muuttanut kaiken. Harva enää pysähtyy katsomaan vajoavia kiviaitoja.

    SusuPetal,
    Minustakin tuo aita on kaunis ja metsä sen takana kuin satumetsä.

    Raija,
    Karua kauneutta, käsitöinä aikoinaan tehty kuin taideteos.

    VastaaPoista
  8. Kaunis runo ja hieno kuva!
    Kiviaidat tuovat mieleeni lapsuuteni leikit.

    VastaaPoista
  9. Ihanan kesäinen maisema. Tuohon aitaan on uponnut työtunteja ja aikaakin on siitä kulunut. :)

    VastaaPoista
  10. Aivan haikea mieli tuli tuosta kiviaidasta. Niin entisaikain työn uurastukset unohtuvat, pellot metsittyvät, talot lahoavat ja kiviaidat maatuvat maan uumeniin.

    VastaaPoista
  11. Tämä on hieno haastekuva ja kivenraivaajia ei enää kukaan muista.

    VastaaPoista
  12. Siinä on ähinä käynyt ja sanat singoilleet, kun noita kiviä on kangettu.

    VastaaPoista
  13. Tunnelmallinen kuva, kaunis kiviaita.

    VastaaPoista
  14. Haikeaa, mutta aikansa kaikella. Ehkä seuraavaksi joku istuttaa pellolle puuntaimet mielessään kuva kauniista koivulehdosta.

    VastaaPoista
  15. Kaanon,
    Kiviaidoilla mekin leikimme.
    Kengät katosivat joskus koloihin ja jalka saattoi juuttua.

    kipi,
    Kiitos, silloin oli aikaa kai, nyt on koneet ja teknologia eikä aikaa ole riittävästi.

    tuulento,
    Kaikki häviää ja uudet tavat tuovat uutta.

    Korppi,
    Kivenraivaajat ovat jo kauan sitten muuttaneet taivaallisille niityille.

    isopeikko,
    Kyllä roiskunut on hikeä ja sanoja.

    Paula,
    Katoavaa kauneutta. Jonkin aikaa säilyy kuvina.

    Demetrius,
    Raivatut pellot metsitetään, eiväthän ne peltoina enää tuota mitään.

    VastaaPoista
  16. Kaunis runo ja toi kuva on silmia hivelevan upea. Kauniita kunnian osoituksia suomalaisille pellonraivaajille, joidan hikikarpaloiden hedelmia olemme kaikki nauttimassa. :)

    VastaaPoista
  17. Ihana vanha kiviaita. Tykkään tuosta sammaleesta ja kivien kauniista väristä. Sinun runosuonesi pulppuaa aina yhtä kauniisti.

    VastaaPoista
  18. vaikuttava, tämä sammaloitunut , vanha kiviaita..
    sen tarina ei häivy..
    runo oli todella kaunis, tuli tykö..

    VastaaPoista
  19. Hitaasti, hitaasti muuttuva kiviaita, sen takana koivumetsä, joka hiljalleen muuttuu sekin. Sadun taikaa, suomalaisten historiaa ja tunnelmaa. Myös kunnioitusta raivaajia kohtaan. Kuva-runotarinasi on turvallisen lohdullinen.

    VastaaPoista
  20. Kaunis runo ja kuva, tuli haikea ikävä lapsuuden aikaan :) Noinhan se menee tämän elämän matkan varrella. Edelliset sukupolvet on hiki otsassa, jopa terveytensä uhraten raivailleet. Tänään ne raivatut pellot kasvaa pusikkoa... ei tietenkään voi yleistää, mutta tuollainen haikea ajatus tulee mieleen, kun tassuttelee vanhoilla pelloilla tai asuinsijoilla.

    VastaaPoista
  21. itkupilli,
    Sieltä kaukaa se meidän hyvinvointimme pursuaa.

    savisuti,
    Sammal on kaunis materiaali ja kivien päällä se erikoisesti on kaunista materiaalia.

    hanne,
    Kiviaidat ovat minusta kuin taideteoksia. Tarina säilyy.

    Taosu,
    Kiitos.

    Railaterttu,
    Kiitos kauniista sanoistasi.

    Kaarnikka,
    Paljon muistoja ja perinteitä on kiviaidan historiassa.
    Lapsuuden leikkipaikkoja meille ja esi-isien raatamisen tulos.

    VastaaPoista
  22. Pellonraivaajalla on ollut Herkuleen voimat - kun katsoo noita jättikiviä, ihmetyttää miten ne on saatu liikahtamaankaan, edes konevoimin saati hartia-.

    Hienosti rinnastaa tämä runosi "matkan varren" itse elämän kulkuun, elämäntiehen!

    VastaaPoista
  23. Kiviaidan teko on ollut myös terapiaa. Ja siinä näkee kättensä jäljen, liki pysyvän.

    VastaaPoista
  24. Kiviaidat ovat hienoja, etenkin kun niissä kasvaa sammalta.

    VastaaPoista
  25. Kutuharju,
    Kyllä kiviaita vierii kuin elämä loppuun saakka.

    helanes,
    Terapeuttista se oli. Työn jälki näkyi välittömästi päivän päättyessä.
    Nyt masennutaan vaikka on lomat viisi päivää viikossa töitä ja hieno teknologia ja koneet käytössä.
    Mutta ehkäpä näissä onkin masennusksen syy.

    Hirlii,
    Samoin tykkään minäkin. Pitäisikin enemmän kuvailla tätä katoavaa kauneutta.

    VastaaPoista
  26. Kaunis kuva! Kiviaidat on niin kauniita ja varsinkin vanhat joissa sammal kasvaa.

    VastaaPoista
  27. Marie Elisabetg,

    jl,

    Kiitoksia kommenteista.

    VastaaPoista
  28. Monella on matkan varrella niin kiire ettei ehdi pysähtymään miettimään millaista matkaa muut ovat ennen meitä tehneet.

    VastaaPoista
  29. Kaunis ja koskettava runo. Eikä kuvassakaan moittimista.

    VastaaPoista