perjantai 11. kesäkuuta 2010

Kana, kana ja kana

Hiivalat muuttivat pikkukaupungin kaava-alueelle puolen hehtaarin tontilla sijaitsevaan uuteen omakotitaloonsa. Tavoitteena on vähitellen siirtyä luomutuotteisiin ja lähes täydelliseen omavaraisuuteen.
Vihdoinkin haave on toteutumassa. Ensikiksi aloitetaan kanoista. Muuttokuormassa taloon muuttivat neljä suloista tipua, joista kolmesta kasvaisivat kanat ja yhdestä kukko. Kukon tehtävä on turvata säännöllinen munatuotanto omiin tarpeisiin.  

Tipuja varten on rakennettu kanatalo ja iso osa tontista on aidattu verkkoaidalla tulevien kanojen elintilaksi.
Aikanaan tipuista tuli kanoja ja yhdestä kiekumisen osaava kukko. Kanat ruokittiin luomujyvillä, luomuleivällä ja juomana oli puhdas vesi. Kukko piti kanoista hyvää huolta ja päivittäin olkipesiin putkahti kolme munaa.
Kanojen elämä oli seesteistä ja onnellista. Ne käyskentelivät vapaasti ulkona ja yö nukuttiin kanatalossa kukonlauluun saakka. Kukko oli täsmällinen päivärytmin suhteen. Joka aamu kello kuusi se herätti kanat päivätöihin.

Hiivalat suunnittelivat seuraavaksi lehmän ja vuohen hankkimista. Omavaraisuus haluttiin viedä pikkuhiljaa pitemmälle. Läheiselle järvelle oli jo hankittu kalastuslupa, joten kalaa nousi ihan mukavasti ruokapöytään. Kasvimaa rehoitti, marjapensaat ja hedelmäpuut tuottivat satoa.  Kaikki näytti olevan hyvässä vauhdissa, kunnes posti toi Kaupunginvirastolta kirjeen.

Hiivaloiden naapuri oli saanut tarpeekseen kukon kiekumisesta. Hän oli valittanut Kaupungin Rakennusvalvontaan, että naapurin kukko on jo pitemmän aikaa häirinnyt heidän elämäänsä. He joutuvat joka aamu herämään kukonlaulun aikaan. Kukko kiekuu  äänekkäästi aamuisin kello kuusi ja kiekuminen jatkuu pitkin päivää eikä sunnuntaikaan ole pyhitetty kiekumiselta. Kaupungin viranomaisten on tehtävä tästä loppu. Lisäksi he epäilevät, onko kanoilla lupaa asua kaava-alueella. Levittävät pian salmonellan koko kaupunkiin.  Hikikarpalot nousivat Hiivaloiden otsalle. Kanoista oli tullut jo rakkaita perheenjäseniä ja nytkö kaikki päättyisi.

He selittivät Kaupunginvirastossa, onhan se lintujen laulukin äänekästä ja muuttolinnut saattavat kuljettaa kaupunkiin salmonellaakin. Meidän kanat ovat puhtaita luomukanoja.  Lentokoneet jyrisevät taivaalla ja autojen liikennemelu ei hälvene edes öiseen aikaankaan. Kaupunginvirastossa luvattiin sovitella asiaa naapurin kanssa. He korostaisivat, että kanat ovat lemmikkieläimiä kuin kissat, koirat, häkkilinnut, hamsterit ja kultakalat.

Kanojen elämä näytti turvatulta, kunnes Hiivalat saivat kuulla, että naapuri on vienyt kana-asian EU:n maatalouskomission käsiteltäväksi. Kanojen pito on heidän mielestään EU-määräysten vastaista. Kanat on pidettävä suurissa tehokanaloissa vangittuina ja eristettyinä kaikesta asutuksesta.
Hiivalat olivat ymmällään. Kanat saisivat kosketuksen ihmisiin vain kuolleina,  narinoituna, kelmuihin käärittyinä. Nyt ovat omavaraisuus- ja luomuhaaveet pysähdyksissä. Hiivaloiden elämänlaadusta ja elintavoista päättävät Brysselissä EU-virkamiehet.

Kanat tepastelevat vielä onnellisina Hiivaloiden pihalla, mutta kuinka kauan.
 *******

16 kommenttia:

  1. Kateus vie kanatkin pihasta :) ja varsinkin kukon. Matkaradion saa kyllä laittaa soimaan omalle pihalle vaikka viideltä aamulla. On se.

    VastaaPoista
  2. Sukulaisperhe asuu vanhalla maatilalla joka on kaupungin kasvaessa saanut naapurikseen kokonaisen kaupunginosan. Nyt parinsadan metrin päässä asuva kaupunkiasuja on tehnyt valituksen lampaiden aiheuttamast kärpäs- ja meluhaitoista. Siksi liiankin todelliselta kuulostaa pakinasi.

    VastaaPoista
  3. Hyvä pakina. Olisipa se somaa herätä täällä kukon lauluun.
    Teneriffalla hotellin pihassa tepasteli upea kukko kanarouviensa kanssa. Olin ihastunut, enkä kuullut kenenkään valittavan. Ehkä EU pian vaatii senkin kukon päätä vadille. :(

    VastaaPoista
  4. Hyvä pakina. Kun teit vertailun saastuttavista lentokoneista ym. korostui tuossa se älyttömyys, kun halutaan valittaa muutamasta luomukanasta.

    VastaaPoista
  5. isopeikko,
    Sitä se tekee.
    Älytön byrokratia ja säännösten viidakko on myös aikamoinen syömäri.

    Demetrius,
    On Suomi kovasti maalta irtautunut, kun eläimet ärsyttävät. Elävinä ei kuolleina. Kuolleina ne kelpaavat.

    Unelma,
    Ulkomailla Espanjassa ja Kreetalla heräsimme kukonlauluun ja se kuulosti oikealta luppoloman aamunavaukselta.

    Yaelian,
    Miksiköhän tätä kaupunkilaistunutta ilmapiiriä sanottaisiin urbaania tosikkomaisuutta kai.
    Kunpa muistaisimme juuremme, nehän ovat maassa. Sieltä mekin versoamme. Ei suinkaan tehtaan sorvauspöydältä.

    VastaaPoista
  6. Kyllä joskus ihmetyttää ihmisten hiustenhalkominen tollasista asioista.
    Luulis olevan kiva kuunnella kukon ja kanojen ääntä..se tuntuis musta niin kotoiselta ja hienolta.

    Toivottavasti saavat pitää kanansa ja kukkonsa!

    VastaaPoista
  7. Hyvä pakina ja niin totta. Jos naapurin koira haukahtelee päivän aikana tai riehakoi äänekkääsit toisten koirien kanssa, nousee naapureilla sappi. Ihmisistä on tullut valitettava suvaitsemattomia ja tiukkapipoisia.

    VastaaPoista
  8. I appreciate your PO very much the picture with the article. Continues to refuel!!

    VastaaPoista
  9. Hyvin kirjoitetta, melkein näin ne kanat. Syönkö enää kanaa? Makkarasta olen jo luopunut, kalasta ja kanasta en vielä. Kukkoa en uskaltaisi syödä, vaikka maksettaisi. Olen taikauskoinen:)

    VastaaPoista
  10. Leben unde leben lassen.
    Live and let live.

    Suomeksi tuollaista ei osata sanoa.

    VastaaPoista
  11. Ystäväni parvekkeen alla oli vielä vähän aika sitten pikkuinen maatila, pari lehmää, lampaita ja kanoja. Juotiin iltapäiväkahvia partsilla ja seurattiin maatilan leppoista elämää- Sitten alue kaavoitettiin ja nyt on alla katu ja vastapäätä kerrostalo, naapurin ikkunat suoraan edessä, eipä ole partsillekaan enää käyttöä. Kadulla rullaavat autot ja mopoilijat päristelevät edestakaisin yömyöhään, edes partsin ovea ei voi auki pitää. Kuka mitäkin melua meluna pitää...

    VastaaPoista
  12. Harakka,
    Kaikki on säännösten ja määräysten sanelemaa. Kauas olemme luonnosta kulkeneet.

    Kaarnikka,
    Se on totta suvaitsevaisuus on vähenemässä koko ajan ja ihmiset entistä ahdistuneempia.

    Amy,
    Thanks.

    Anja,
    Luomu olisi parasta kaikessa.

    SusuPetal,
    Elä ja anna muiden(kin) elää.
    Se on joko unohtunut tai ei kuulu ollenkaan suomalaiseen kulttuuriin.
    Tarkkailemme liiaksi mitä muut tekevät. Unohdamme elää omaa elämää.

    Sirokko,
    Tallaista se tehorakentaminen on. Haluammeko todella olla niin kovin urbaaneja, pitäisikö palata lähemmäksi luontoa.
    Luulisin, että siitä olisi monenlaista hyötyä, eikä vähiten mielenterveydelle ja -rauhalle.

    VastaaPoista
  13. Ei käy yhteensovittaminen tällainen eläminen enää nyky yhteiskunnassa ja kaupunkiolosuhteissa etenkään. Täällä maalla vielä onnistuu taajaman laitamilla, uskon.

    Itsellä sen verran kokemusta vuokralaisestamme - jokakeväisestä lannanajosta ja muusta tielle rivostamisesta. Tietä putsatessa kiukkuisena päätän aina tiukentaa seuraavaa vuokrasopimusta tai irtisanoa sen. Sitten taas unohtaa koko ongelman eikä lähde siitä meteliä nostamaan.

    VastaaPoista
  14. Rita,
    Niin se asuminen ja sen myötä maanviljelytavatkin ikäänkuin kaupunkilaistuvat. Kaikki koneellistuu ja tehostuu, EU on nopeuttanut tehoviljelyyn menoa.
    Olisi kuitenkin hienoa säilyttää jollakin tapaa kosketus luontoon luonnonmukaisesti.

    VastaaPoista
  15. Saisikohan kanaa muuten ihan oikeasti pitää lemmikkinä, vaikkapa kerrostalossa? Vai pitääkö olla erikseen, lemmikkikäyttöön jalostettu rotu, joka ehkä sallittaisiin, kuten possuilla?

    VastaaPoista
  16. Anskukka,
    En ole selvittänyt saako pitää kerrostalolemmikkinä.
    Mutta onhan niitä rottia, käärmeitä, lintuja jne..

    VastaaPoista