sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Tänä sunnuntaina...

Isäni menehtyi alle kuusikymmenvuotiaana. Tänään isänpäivänä muistelen isää. Hän oli oikeudenmukainen, työtäpelkäämätön ja arvostettu suurperheen isä. Kuolemansa jälkeen isä on ollut unissani mukana silloin tällöin, nuorena ja elinvoimaisena. Tumma tuuhea tukka, kuuluva ääni ja urheilijan suora ryhti. Tämä kuva piirtyy aina eteeni, kun muistelen häntä.
Toivon, että saisin tavata unessa useasti ja keskustella menneestä, nykyhetkestä ja tulevasta.

Onko tavallista, että poismenneistä läheistään näkee unta jopa pitkien aikojen takaakin. Isäni äidistä, mummostani, näen myös unia. Hän oli pieni, ketterä ja kiirehti lähes juoksuaskelin askareesta toiseen. Hiukset aina solmittu nutturalle.

Elämä jatkuu täällä ja jossain kaukana tuntemattomassa. Luopuminen on raskasta, aika tasoittaa ikävän. Muistot tulevat vuosi vuodelta entistä kirkkaimmiksi ja rakkaimmiksi.

14 kommenttia:

  1. Ihania nuo unet poisnukkuneista rakkaista. Minäkin näen joskus unta isästäni ja mammastani. Mamman luona olin sota-aikana paljon hoidossa, kun Turkua pommitettiin ankarasti. Niistä ajoista kirjoitinkin blogia aloittaessani huhtikuussa.

    VastaaPoista
  2. Nuorenapa isäsi kuoli, surullista.

    Hyvänä olen minäkin unet kokenut kun poismenneet niissä aina niin eläviltä tuntuneet.

    VastaaPoista
  3. On kai se aivan tavallista unessa nähdä niitä pois menneitä. Muistelut ovat hyväksi.

    VastaaPoista
  4. Unelma,
    Kuulostaa siltä, että ne poismenneet läheiset ovat unissa mukana. Eiväthän ne poistu muistoista koskaan, sieltä putkahtavat uniin.

    Rita,
    Niitä unia tosiaan muistelee mielellään ja toivoo taas uusia unia.

    lepis,
    Niin minäkin luulen, että muisteleminen pitää lähellä kuoleman jälkeenkin.

    VastaaPoista
  5. Mukavaahan se vain on unessa tavata rakkaitaan, jos ei enää muuten voi, poismenokaan ei tunnu niin lopulliselta.

    VastaaPoista
  6. Elämä jatkuu ainakin toisten muistoissa

    VastaaPoista
  7. Minä täytin kesällä juuri 60 ja tunnen itseni tosi nuoreksi (useimmiten).
    Todella nuorena isäsi kuoli; miten vanha olit itse silloin?

    Monet sanovat, että näkevät rakkaistaan unta, mutta vasta kun suurin suru on ohi. Yksi ystävä toivoi kovasti näkevänsä miehestään unta, mutta ei nähnyt moneen vuoteen.

    Kauniisti kerrot isästäsi!

    VastaaPoista
  8. Sirokko,
    Muistelenkin niitä unia usein ja toivon , että saisin nähdä lisää.

    isopeikko,
    Samoin ajattelen minäkin.

    Uuna,
    Liian nuorihan isäni oli kuolemaan.
    Olin silloin 23-vuotias.
    En minäkään äidistäni ole nähnyt vielä unia. Odotan niitäkin.

    VastaaPoista
  9. Ole onnellinen siitä että näet unia.
    Kerroit isästäsi niin kauniisti!

    Jossain tilanteessa muistot nousevat mieleni pintaan, ilon ja surun kyyneleet sekoittuvat, eivätkä lakkaa valumasta.

    VastaaPoista
  10. Teet isäsi ja mummosi eläviksi, rakkaudella kuvaat.

    Unet hoivaavat monella tavalla. Voimme tavata edesmenneitä omaisiamme, usein aivan arkisissa puuhissa.

    Kuoleman tietoisuus kirkastaa elämän arvon. Kun (vielä) elämme, nautimme kaikesta kauniista mitä se meille joka päivä tarjoaa. Myös ihmissuhteissa.

    Isäni oli kuollessaan 59, äiti 56. Nuorempina kuolivat kuin itselläni on nyt ikää.

    Kaipaan heitä.

    VastaaPoista
  11. Nuorena olet menettänyt isäsi. Tärkein on kuitenkin välittynyt ja suhde on varmaankin ollut hyvä, kun uni on noin mieluinen ja toivottu.

    VastaaPoista
  12. Kaanon,
    Kiitos.

    Lastu,
    Kuoleman tietoisuus kirkastaa elämän arvon. Talletan nämä sanat sydämmeeni. Kauniisti sanottu.

    Nuorina ovat vanhempasi lähteneet.
    Äitini eli viime vuoden marraskuulle saakka.

    VastaaPoista
  13. Katriina,
    Kunnioitin isääni, hän oli rakastava ja oikeudenmukainen auktoriteetti elämässäni. Osasi olla minusta myös ylpeä ja kannustava.

    VastaaPoista