sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Blogiystävien huomionosoitukset ja tunnustukset

Rita antoi tämän ihanan kukkakimpun ystävyyden osoituksena.
Kukkia on aina ilo saada. Kiitos.

Ina antoi tämän haasteellisen tunnustuksen. Kiitos.
Kerron vielä seitsemän uutta ominaisuutta itsestäni,
aikaisemmin olen jo kertonut seitsemän.
1. Olen kärsimätön. 2. En astu koskaan ulos ovesta ilman hajuvettä.
3. En ole aloitteentekijänä uusiin ihmisiin tutustumisessa.
4. En ole koskaan voittanut mitään kilpailua.
5. En voisi olla pelkästään kasvissyöjä, haluan syödä lihaa viikoittain.
6. En voisi surmata eläimiä, ehkä en kärpästäkään.
(pieni ristiriita edellisen kohdan kanssa)
7. Kun kuitenkin vanhenen, olen aloittanut pohtimisen kuoleman kohtaamisesta.

Zilga antoi tämän tunnustuksen blogilleni,
joka saatesanojen mukaan
tuo iloa ja innostusta syksyn harmauteen. Kiitos.
Ne, jotka eivät ole vielä saaneet näitä huomionosoituksia,
saavat napata tästä itselleen.

8 kommenttia:

  1. Onnittelen! Leppoisaa marraskuun alkua!

    VastaaPoista
  2. Unohdin sanoa,että oli kiva lukea näitä paljastuksiasi. Ja jätin sinulle haasteen blogissani....

    VastaaPoista
  3. marjamatilda,
    Samoin sinne mukavaa kuulasta marraskuuta.
    Nappaa mukaan haaste, ihan mikä noista mieluisalta tuntuu.

    Yaelian,
    Kiitos haasteesta. Se olikin hauska ja vastaan siihen jossain vaiheessa.
    Minullakaan ei kaikkea ole :)

    VastaaPoista
  4. Onnittelut!
    Kivoja paljastuksiakin. Kuoleman kohtaamista alkaa enemmän ajatella vaiheessa, jolloin elämää on takana enemmän kuin edessä, tai jos se muuten on lähellä käynyt.
    Seuraavaksi pitäisi kai meemittää kilpailuja, joihin on osallistunut. Kiinnostaisi tietää oletko yleensä osallistunutkaan..

    VastaaPoista
  5. Kiva lukea noita paljastuksia : )
    Ihanaa viikon alkua !

    VastaaPoista
  6. Sirokko,
    Pysähtyminen asettaa miettyimään.
    Olen kilpaillut. Pikkutyttönä en koskaan päässyt voittajan korokkeelle hiihdossa. Samaan aikakauteen ajoittuvat lausuntakilpailut, joissa en ikinä voittanut.
    Vähän myöhemmin teini-iässä ajattelin suunnistaa muiden perheenjäsenten tavoin. Se kilpailukausi jäi muutamiin koitoksiin, enkä voittanut.
    Aikuisempana kilpailin koulumenestyksessä, en voittanut.
    Paitsi yhden kerran, voi nyt sen muistin, se taitaa olla ainoa kerta.

    sariw,
    Samoin sinne.

    VastaaPoista
  7. Minulla on jo seuraavakin palkinto jaossa. Katsopa sopisiko sinullekin :)

    VastaaPoista