torstai 6. elokuuta 2009

Unikot

Aurinko avaa aamulla
kukat mehiläisille
ja ihaileville ohikulkijoille.

Silkinohuet kukkalehdet
värisevät tuulenvireessä
kuin perhosensiivet.

Ihailkaa meitä,
ne henkäisevät
ojentuen kukkaniityn ylle.

Auringon rusottaessa illalla
horisontin rajassa
unikot uinahtavat.

Uusi päivä.

Kunnes aika on päättynyt,
ne liitävät pois
auringonsäteiden kyydissä.

Takana horisontin rajan
ne kestävät
tulevan ajan.

14 kommenttia:

  1. Ihana kuva. Kaunis runo. niin ne poistuvat, mutta jättävät meille muiston ja tulevaisuuden jurakossaan , siemenissään. (sana "kyydissä" hiukan häiritsi)

    VastaaPoista
  2. Aaaah, ihania violetteja unikkoja. Voih! Ota mulle sellainen lepismäinen lähikuva tuollaisesta, please.

    VastaaPoista
  3. Unikot ovat kauniita ja niin on runosikin!

    VastaaPoista
  4. Tulipa ihana aamunavaus tänään. Kiitos runosta.

    VastaaPoista
  5. Samaa mieltä täällä suunnalla! :) Herkän kaunis kuva ja runo samoin! Mukavaa viikonloppua, Toivoo Satu :D

    VastaaPoista
  6. Voi, miten herkkä ja kaunis!!
    Pidän sekä kollaasista että runosta.

    VastaaPoista
  7. Henkäyksen kevyt tunnelma runossasi ja kuvassa kosketti minua!

    VastaaPoista
  8. Kaunis ja herkkä kuva!
    Violetteja unikkoja en ole nähnytkään ennen, kiitos, että nyt sain nähdä.
    Runo oli todella kaunis.
    Unikot poituvat, mutta vain tullakseen takaisin uudelleen.

    VastaaPoista
  9. Unikot ovat sellaista ohimenevää kauneutta.

    VastaaPoista
  10. Unikoissa on jotain sellaista haurausta ja kevyttä kauneutta, niinkuin kuvissasi ja sanoissasi!

    VastaaPoista
  11. utukka,
    Olet oikeassa kyydissä on liian köyhä sana, ehkä sylissä olisi kuulostanut paremmalta

    lepis,
    Olisi pitänyt laittaa mukaan vielä yksi iso kuva unikosta. Tuo violetti väri on minulle uusi tuttavuus ja se on todella kaunis.
    Tietysti kuvan saa klikattua suht isoksi. Joskus laitan isoja, unikkoja minulla nyt riittää. Valkoisia ensi kerralla.

    Yaelian,
    Kiitos, unikoista pidän myös ja nyt olen saanut ihailla niitä yllin kyllin, vaan en omassa pihassa.

    Unelma,
    Illalla myöhään runoilin ja muokkasin. Unikot inspiroivat.

    Satu,
    Kiitos, mukavaa viikonloppua myös sinne.

    VastaaPoista
  12. Uuna,
    Kiitoksia. Unikot ovat niin ohuen ohuita kukkia. Mutta sitkeitä ja herkkiä.

    Kaanon,
    Kauniisti sanottu.

    Harakka,
    Niin on aika elää ja lentää horisontin rajan taakse ja elää.

    Hannele,
    Ohikiitävää on elämä kaikki.

    SuviAnniina,
    Niin onkin, haurasta ja kaunista, henkäys vain ja sitten on kaikki poissa.

    VastaaPoista
  13. Arleena, toivottavasti et pahastunut. "Sylissä" olisi lämmin, rakastava sana. Hetipä löysitkin sen.

    Minä pidän siitä, että saan uusia vihjeitä blogiystäviltä ja toivon, että otit samalla tavalla.

    VastaaPoista
  14. utukka,
    En todellakaan.
    On mukava saada lukijan kommenttia juuri noin, usein nämä runot ovat hiomattomia ja hetken inspiraatiossa kirjoitettu. Huomasin heti saman kun kommentoit ja trimmasin uudella sanalla.

    VastaaPoista