Onki tehtiin itse. Siimarulla ja ongenkoukut olivat komeronhyllyllä. Ongenvavaksi katkaistiin kahdensormenpaksuinen oksa jokirannan pusikosta. Paksu paju oli joustavana paras, mutta leppä ja koivukin kävivät. Vapa kuorittiin molemmista päistä. Keskikohdalle jätettiin kuori. Sopivan tahkeana siitä eivät lipsuneet kädet, kun saalista nostettiin.Siima katkaistiin sopivan mittaiseksi, ongenkorkiksi valittiin pullonkorkki. Se oli aitoa ja kevyttä korkkia, joka pysyi veden pinnalla. Pienenkin kalan nykäisystä se upposi veden alle ja ilmaisi onkijalle, milloin oli aika vetää saalis vedestä. Siima pujotettiin isoon parsinneulaan. Sillä lävistettiin korkki ja kuljetettiin sopivalle kohdalle siimaan. Siima sidottiin lujasti onkivavan päähän. Koukku solmittiin siiman toiseen päähän. Onki oli valmis saalistamiseen.
Vielä puuttuivat syötit. Navetan seinustan raparperipenkissä kasvoi onkimatoja. Multaa möyhimällä pulleat madot luikertelivat esiin. Peltipurkin pohjalle oli ripoteltu multaa. Sinne kerättiin madot.
Iltaisin ja sateen jälkeen kalat nappasivat parhaiten. Jokitörmän lepikosta etsittiin sopiva paikka. Mato pujotettiin koukkuun ja siima heitettiin veteen. Oltiin hiljaa etteivät kalat pelästy ja karkaa. Puhuttiin kuiskimalla katse suunnattuna ongenkorkkiin. Kohta kala nykäisi. Kun se söi matoa, korkki painui veden alle ja pulahti pinnalle. Nykimistä se oli. Vielä ei sopinut nostaa onkea. Kala ei ollut kunnolla koukussa. Viimein tuli kunnon vetäisy. Korkki painui rajummin veden alle. Juuri silloin nostettiin siima. Hitaasti ja varmasti kohosi pyristelevä saalis vedestä.
Rannassa oli iso rautainen pyykkipata puolillaan vettä. Sinne laskettiin saatu kalasaalis. Särkiä ja kiiskiä enimmäkseen. Pikkuahvenia saatiin myös. Erikoisen mahtavalta tuntui, kun litteä lahna nostettiin vedestä.
Kissat olivat kalastajien kavereita. Niitä ei tarvinnut kahta kertaa kutsua, kun ne juoksivat kalasaaliille. Särjet ja kiisket annettiin kissoille. Ahvenet ja lahnat tainnutettiin hengettömiksi
kopauttamalla puukarahkalla päähän. Sen jälkeen avattiin vatsa ja sisälmykset perattiin jokeen heitettäväksi. Äiti oli se, joka perkasi ja suomusti kalat paistokuntoon. Ne paistettiin pannulla voissa ja syötiin välittömästi.
Kalastamisen tunnelma pakinassasi on niin aito ja tosi kuin olla voi!
VastaaPoistaPakinasi toi elävästi mieleeni lapsuuden onkimatkat joelle. Sain kerran ison lahnan ja muistan miten kannoin sen riemusaatossa kotiin.
Niin tuttua touhua lapsuudestani myös.
VastaaPoistaHieno pakina oli kalastamisesta.
Kuin olisin ollut mukana!
Oikein jäi katselemaan miten näppärästi irrottelitte niitä kiiskiä koukusta.
VastaaPoistaTarinasi toi elävästi mieleen sen pullonkorkin veden pinnalla. Aivan vaiti piti olla, ja tuijottaa sitä korkkia. Kiitos tästä muistosta!
VastaaPoistaMinä en ole koskaan onkinut koukun ja syötin kanssa!
VastaaPoistaNäppärästi se näköjään sujuu.
Kaanon,
VastaaPoistaNe onkireissut olivat mukavia ja jäivät muistoiksi mieliin. Eikä aina haitannut vakkei mitään saalista saatukkaan.
Harakka,
Luulisin, että jokainen lapsi, joka veden äärellä on lapsuutensa viettänyt, on kalastanut tavalla tai toisella. Jos ei ongella niin rantavedestä minikaloja käsin.
isopeikko,
Kiiski onkin pieni ja ruotoisen piikikäs kala, joten kyllä siinä näppäryyttä tarvittiin, että koukusta irti saatiin.
Fanu falsetissa,
Olemme siis molemmat tuijotelleet lapsena pullonkorkkia vedessä ja hiljaa.
SusuPetal,
Voi ei, kuten pikku-D sanoisi, se olisi ollut mukava kokemus. Mutta ehtiihän sitä vieläkin. Onkimatojakin saa ostaa jo kupasta purkitettuna ja elävinä.
Lapsena onkiminen oli lempipuuhiani.Pakinasi toi niin elävästi kaiken sen mieleeni...
VastaaPoistaNäinhän tämä tapahtui ja se oli varmasti lapsuusajan parasta puuhaa, päästä kalaan.
VastaaPoistaYaelian,
VastaaPoistaKyllä minullekin ovat onkiretket mukavina muistoina mielessä.
Zilga,
Ongella ollaan oltu.
Vaikka olinkin haaveileva haavikalastaja, kyllä onkimiset olivat myös tuttuja, ja ne tulivat elävästi mieleen kalastusretkestäsi.
VastaaPoistaHiljaa piti ongella olla kuin joulukirkossa alakoululaisena. Keskittymisen rauhaa.
Kiitos kun sain onkia kanssasi. Kissa oli meilläkin ja sille kelpasi kaikki.
Lastu,
VastaaPoistaLuulen, että hyvin moni on onkinut lapsena.
Saman kaavan mukaan ja varmaan kalavalikoimakin on suht samaa.
Mutta hauskaa se oli.
Ongitaankohan enää ollenkaan.
Ihana kuvaus. Pullonkorkin olin ihan unohtanut. Tunsin ihan mullan. Veden ja kalan hajun. Herätti onkimatkan tunnelmaa.
VastaaPoista