sunnuntai 23. elokuuta 2009

Leikki on lasten työtä

Olipa kerran maa nimeltään Suomi, on vieläkin. Se oli maa, jossa tultiin toimeen vain yhdellä huvipuistolla. Huvipuisto oli Linnanmäki ja on edelleenkin. Linnanmäki sijaitsee pitkänomaisen Suomen eteläisessä osassa, kaupungissa, jonka nimi on Helsinki.

Kaikki helsinkiläiset lapset saivat käydä huvittelemassa Linnanmäellä ja jokunen lapsi lähimaakunnistakin. Muut, muualla Suomessa asuvista lapsista, eivät ehtineet lapsuutensa aikana koskaan käydä Suomen ainoassa huvipuistossa.

Lasten tuli keksiä itse omat huvi- ja leikkipuistonsa. Se ei tuottanut ollenkaan ongelmia. Maalla asuvat leikkivät pihoilla, metsissä ja niityillä. Kesällä pulahdettiin uimarantojen virkistäviin vesiin tai kahlattiin isoissa veto-ojissa. Nämä leikkipaikat olivat auki myös talvella. Silloin laskettiin mäkeä reellä, kelkoilla ja suksilla. Hiihdettiin lumisissa metsissä ja niittyjen kimaltavilla hangilla. Luisteltiin järvien ja jokien jäillä. Kaupungeissa lapset leikkivät urheilukentillä, leikkipuistoissa, pihoilla ja tekivät retkiä luontoon.
Ilman valmiiksi rakennettuja huvipuistoja lapset näyttivät onnellisilta. He saivat itse päättää mitä, missä ja milloin he leikkivät. Rahaa ei leikkimiseen tarvittu, metsään sai mennä milloin halutti.

Heräsikö lasten vanhemmille pienoinen kateus huvipuistoa kohtaan, sen aistivat oitis liikemiehet. He keksivät nerokkaan liikeidean. Suomi tarvitsee huvipuistoja. Lasten ei tarvitse miettiä mitä ja miten leikitään, he miettivät kaiken valmiiksi. Kesälomiensa aikana aikuiset haluavat ohjattuja ja jännittäviä leikkipaikkoja lapsilleen. Pitää olla virikkeitä, he ajattelivat.

Tuumasta toimeen. Nyt Suomessa on toinen toistaan houkuttelevampia huvipuistoja jo yli kymmenen. Aikaisin keväällä alkavat mainoskampanjat eri medioissa ja televisiossa. Niissä lasten vanhempia houkutellaan huvipuistoihin, joissa lapset saavat nauttia jännittävistä ja mielenkiintoisista vitkuttimista, pyörittimistä, karuselleista, auto- ja vuoistoradoista, vesiliukumäestä ja kaikesta uudesta, jota koko ajan keksitään lisää. Tietysti huvipuistossa syödään herkkuja, karkkeja, jäätelöitä, hattaroita ja hampurilaisia.
Ovatkohan lapset leikeistään onnellisempia kuin ennen, jolloin ei ollut huvipuistoja.

Lasten leikeillä kustannetaan välineet ja huvipuiston toiminta. Kukaan ei pääse leikkimään ilman rahaa, vaikka leikki on lasten työtä. Toisin ovat aikuisten työt, niistä maksetaan palkkaa.
Koska kaikki lapset käyvät joka kesä huvipuistossa, sinne on aivan pakko päästä jokaisen. Voitaisiinko enää elää ilman huvipuistoja.

28 kommenttia:

  1. Lapset käyvät huvipuistossa yleensä yhtenä päivänä kesästä - siinä jää aika montakymmentä kesäpäivää vielä muillekin aktiviteeteille. Ja niistä huvipuistoista kuitenkin aikuiset saavat sitä palkallista työtä, useasti nimenomaan opiskelijat tosi kipeään tarpeeseen tulevaa lisätienestiä.

    Toki varmasti voitaisiin vallan hyvin elää ilman huvipuistoja ja näyttää iloista naamaa - mutta ihan hyvä ettei vallan ilman kuitenkaan tarvitse olla!

    VastaaPoista
  2. Valmiiksi leikitettyjen lasten vaarana on sukeltaa mielikuvituksettomaan maailmaan ja näin innovatiivisuus myöhemmällä iällä ei pääse kehittymään. Tai sitten ei.

    Näin sanoo se lapsuuden traumoista kärsivä, joka ei vieläkään ole päässyt sinne Linnanmäelle vaan on leikkinyt käpylehmien kanssa pienenä. ;D

    VastaaPoista
  3. Lapsena kesän kohokohta oli päästä Lintsille, ei joka kesä kuitenkaan, matkaa Turusta sinne oli sentään jonkin verran.
    Muina aikoina keksittiin itse leikit.

    Luulen, etteivät nykyperheetkään käy kuin kerran kesässä jossain huvipuistossa, liput ovat aika kalliita.

    VastaaPoista
  4. Minullakin lapsuuden kesien kohokohta oli päästä Lintsille.Silloin ei vielä ollut tietokoneita ja muuta sellaista,joten muina aikoina käytettiin paljon mielikuvitusta leikeissä.En minäkään usko,että nykyään sinne mennään enemmän kuin kerran pari vuodessa.

    VastaaPoista
  5. Hieno tarina leikin tuotteistamisesta. Voisikohan kuurunpiiloa patentoida jotenkin,niin että sen leikkijät maksaisivat leikistään? Siihen pitäisi kehittää jonkinlainen leikkiväline, jota ilman se leikki ei enää olisi ollenkaan hauska.

    VastaaPoista
  6. Kun esikoisemme oli saavutti huvipuistoiän, oli Keravalla sisähuvipuisto (Planet FunFun). Oli tosi eksoottista tulla keskellä talvea täältä kelkkamäkien keskeltä sinne päiväksi. Konkurssiinhan se meni, mutta sitä huvipuistoa minä hiukkasen kaipaan.

    VastaaPoista
  7. Careliana,
    Niinhän se on, että kerran kesässä lapsi kerrallaan niissä tehdyissä huvipuistoissa käy.
    Lin vaan ei työstettäisi lapsille kaikkea liian valmiiksi aikuisten ehdoilla, että mikään muu ei enää innovoikkaan kuin huvipuistot, lelukaupat ja netti.

    Enkä tarkoita, että huvipuistot pitäisi kieltää, herätin vain katsomaan asiaa lasten näkövinkkelistä.

    lepis,
    Sinäpä sen sanoit just niin kuin se on.
    Jäiköhän minullekin traumoja, kun en ole saanut lapsena huvipuistoissa käydä. Kerran oltiin äidin kanssa sirkuksessa ja se on jäänyt mieleeni, mutta sehän on enemmän jo satumaailmaa se.

    SusuPetal,
    Muuten Turun seikkailupuisto jo lähentelee huvipuistoa, erona on sen maksuttomuus ja se, että lapset saavat itse leikkiä ja keksiä leikkejä erilaisissä vempeleissä ja rakennelmissa.

    Huvipuistokäynnithän ovat aika hintavia, eipä sinne esim kolmen lapsen kanssa kertaa enemmän kesässä moni perhe voikkaan käydä.

    Yaelian,
    Silloin olikin sitä omaa luovuutta käytettävissä.
    Nyt pureskellaan liian valmiiksi leikit, nettikö sen tekee.

    isopeikko,
    Voi tuo kuurupiilo olikin hyvä vertaus, marjapussi, laiva on lastattu, tervapata, neljää maalia, kymmenen tikkua laudalla kuuluvat kaikki tähän joukkoon. Rahaa ei kulu, ei kulu muuta kuin mielikuvitusta ja sitähän lapsilla riittää.

    Miksiköhän vanhat leikit ovat unohtuneet ?

    Demetrius,
    Huvipuisto sisätiloissa ja talvella kuulostaa eksoottiselta, mutta ei hullummalta. Ilmeisesti maksavia lapsia ei ollutkaan riittävästi. Varsinkin jos siellä käydään vain kerran talvessa. Tilan kiinteät kulut jo nousevat korkeiksi ja energiahan maksaa.

    On jäänyt tässä yhteydessä huomioimatta kokonaan ilmaiset kirjastopalvelut (tai veronmaksajathan ne maksavat) Niiden käytön soisi lisääntyvän eikä ole kallista, vaikka käy joka päivä.

    VastaaPoista
  8. Minä asuin Helsingissä lähes koko lapsuus- ja nuoruusajan. Keräsin APU- lehdestä Lintsin sisäänpääsykupongit ja istuskelin penkeillä katselemassa muiden hauskuutta kun itsellä ei ollut rahaa laitteisiin mennä :oD No, okei...ei toki aina ollut niin, mutta vain harvoin pääsin kieputtimiin.
    Eniten nautin kuitenkin äänistä, tuoksuista ja tunnelmasta.
    Nykyään jos siellä käyn haluan jokaiseen vempaimeen mihin vain mahdun ;o)

    VastaaPoista
  9. No pitäähän sitä lasten nyt päästä edes kerran kesässä huvipuistoon.
    Omat lastenlapseni ( 2 tyttöä) halusivat enemmin käydä korkeasaaressa retkellä , ei niinkään huvipuistossa. Siitä oli marja-mamma erittäin tyytyväinen, kun ei ole itse koskaan kaivannut huvipuistoja eikä sirkustelttoja.
    Loppujen lopuksi lapsi saa enemmän mieleenpainuvia elämyksiä kaikesta yhdessä tekemisestä ja leikeistä, lukutuokioista jne. Näin he ovat kertoneet lähestyessään aikuisikää ja muistellessamme menneitä.

    VastaaPoista
  10. Mimosa,
    Linnanmäellä mekin olemme käyneet vasta omien lasten kanssa. Jotenkin minulle on jäänyt mieliin vain se jonotus, hälinä ja rattaiden vinha pyöriminen siis vitkuttimien rattaiden.
    Eivätkä lapset niin kovasti ole muistelleet huvipuistoa enenmmäninkin piknikretkiä, uintireissuja ja Korkeasaarta.

    Ajattelin vain, että onkohan nuo monenmoiset huvipuistot enemmän vanhempien mieleen kuin lasten.

    marjamatilda,
    Juu jos lapset haluavat, niin pitäähä kerran kesässä huvipuistossa käydä.

    Samaa mieltä kanssasi, yhdessätekeminen, ideointi ja leikit jne. ovat mieleenpainuvia hetkiä, sellaisia, jotka lapset kokevat että juuri heille ja heitä varten ollaan yhdessä.

    VastaaPoista
  11. Monilta tahoilta on huvipuiston "tärkeys" tässä keskustelussa tullut esiin.Vanhemmat on tuuditettu uskoon, että vempaimia ja vitkuttimia lapsilla tulee olla (ja meidän lapsella enemmän kuin muilla). Sääli. Lapsilla on loputon mielikuvitus ja eläytymiskyky. Käpylehmät kyllä toimii. Mutta tänä melun aikakautena puhuuko kukaan lapsen RAUHASTA?

    VastaaPoista
  12. Meidän perhe käy kanssa kerran kesässä jossain huvipuistossa, tänä vuonna se oli puuhamaa, kyllähän se lapsille tuo kivaa vaihtelua... Jossain oli kirjoitus, että lapselle tuottaa suurempia kokemuksia ja herättää luovuutta metsässä leikkiminen kuin huvipuisto, mutta tässäkin täytyy muistaa, että kirjoitus oli varmaan helsingin kerrostalolähiön näkökulmasta, kaupunkilaislapsia ajatellen, eikä sitä voi soveltaa esim. meihin jotka asumme KOKOajan maalla, metsän ja pellon ympäröiminä. Meidän "pellossa kasvaneille" lapsille huvipuisto ON kokemus!

    VastaaPoista
  13. Hyviä ajatuksia, itse ajattelen että lapsena olisin onnellisimpana jossain maalla kiipeilemässä puissa, mut kai se on sitä nykyaikaa, että härveleihin on päästävä. Onhan niissä ihan erilaista vauhdin hurmaa.

    VastaaPoista
  14. utukka,
    Samaa mieltä.
    Huvipuistoja on, mutta jotenkin ärsyttää niiden valmiiksi muokattu fiilis, eikä siellä kaikki ole lapsille sallittua ikään katsomatta.
    Meluisia paikkoja, mutta kyllä sen suo kerran kesässä, jos vanhemmat niin haluavat.
    Lapsille ei ole taitu esittää luovempia vaihtoehtoja huvipuistokäynnille.

    SuviAnniina,
    Just maalla asuville huvipuistokäynti on erilainen elämys.
    Kaupunkilapset elävät meluisassa ja askeettisessakin ympäristössä, joten heille luontoretki aktiviteetteineen saattaa olla vastaavasti elämys.

    Pakinani saa herättää mielellään ajatuksia, mihin suuntaan lastenleikit - leikki on työtä - haluttaisiin kuljettaa.
    Mikä on lasten luovuudelle, liikunnalle ja mielelle parasta.

    VastaaPoista
  15. Satu,
    Kyllä vauhdin hurmaa ripauksena niille, jotka sitä haluavat. Unohtamatta kuitenkaan lapsen parasta.

    VastaaPoista
  16. On hyvä käydä sekä metsässä että huvipuistossa, vuodessa on 365 päivää, usen vain 1 hyvipuistossa.

    VastaaPoista
  17. Neljän lapsen äiti,
    Kyllä molemimssa kannattaa käydä, metsässä kuitenkin useammin

    VastaaPoista
  18. Nyt minun on tunnustettava: olinkohan kolmenkymmenen kun ensimmäistä kertaa kävin Linnanmäellä. Ei ole ollut minun juttuni. Eivät lapsetkaan sinne kerran käytyään kinunneet, vaikka yritin olla "neutraali".

    Lapsenlapset käyvät kerran kesässä Lintsillä, mutta minusta ei ole siellä heille seuraksi. Onneksi muita innokkaita kaitsijoita riittää.

    Lapsuus.

    Joka ilta soutelimme saaresta vastarannalle leikkimään. Naapurissa oli iso liuta lapsia, ja metsiin ja pihoille mahtuivat sekä lapsikatras että leikin hurma. Kettua, kymmentä tikkua, peiliä, mustaa pekkaa, matkustusta, uimista, paperinukkeja, piilosta.

    Hieno pakina joka tuo mieleen muistoja ja elämyksiä.

    VastaaPoista
  19. Lastu,
    Samoja leikkejä on leikitty.
    Ja ne kesät ja talvet olivat niin
    antoisia, niitä muistellaan vielä ja tästä eteenpäinkin.

    Mitähän leikkejä lapset ja lastenlapset muistelevat

    VastaaPoista
  20. Omilla Lintsi-käynneilläni on kyllä aika pitkä historia, ja kovin erilaisia muistoja sinne liittyy: omat ristiriitaiset lapsuusmuistot (hyvää-pahaa), nuoruusmuistot (Linstin diskot, poikakaverin kanssa hirveimmissä härveleissä), sitten ekan lapsen kanssa, lapsen ilon kautta koettuna, tosin silloin oma kriittisyys oli ylimmillään, suorastaan halveksin koko touhua. Toisen lapsen kanssa on oppinut armollisemmaksi, jopa tässä asiassa. Tosiaan, harvinaista herkkua se LIntsi oli niinä parhaimpina vuosina (tai lasten kannalta) ja toisaalta, harvinaista piinaa myös: ei sinne ole ollut pakko joka vuosi mennä.

    VastaaPoista
  21. Kutuharju,
    Pitää myöntää, että minä en ole mikään huvipuistoilija, mutta lasten kanssa käyty on Lintsillä ja Särkkänniemessä. Lasten ehdoilla, eivät hekään hinkuneet sinne uudelleen.

    VastaaPoista
  22. En tiädä, omalta kohdaltani ja sitä myötä omiin lapsiini edelleen soveltaen... en ole koskaan tuollaisiin huvipuistoihin ollut kovin innostunut. Jotkut karusellihärvelit ja kiikut kiinnostivat, mutta muuten se meteli ja ihmispaljous hermostuttivat. Lapsiamme emme kovin innokkaasti tuollaisiisn paikkoihin kiikuttaneet. Jälestä päin on miettinyt tuliko oltua liiankin tosikko, mutta eipä tuollaisten huvitusten puutteesta heille kuitenkaan ole arpia jäänyt. Linnanmäelle pääsin vasta aikuisena, kun omia lapsia veimme.

    VastaaPoista
  23. Piti jatkamani vielä tuohon... Kaikista innokkaimmin ja hymyssä suin lapsemme muistelevat niitä arkisia kesäpäiviä; rantaleikkejään ja uimisiaan. Tyttärelle oli mieluisaa hoitopaikassa yhdessä sukulais aikuisen kanssa tehdä piirtäen ja kirjoittaen yhteistä kirjaa.

    Samoin omassa lapsuudessani, leikit olivat itse keksittyjä ja niitä saatetiin jatkaa taas seuraavana päinä ja sitä seuraavana. Piirrettiin kuin arkkitehdit värillisiä taloja, jossa eri kokoiset ja väriset napit toimittivat vanhempien ja lasten rooleja.

    VastaaPoista
  24. Niin. Toisaalta on tasa-arvoista, ettei Lintsi ole enää se ainoa, ja toisaalta taas parempi olisi, kun niitä huvipuistoja ei liian suuressa arvossa pidettäisi vaan leikittäisi ihan omia juttuja kavereiden kanssa.

    VastaaPoista
  25. Rita,
    Samaa olen itsekin miettinyt, huvipuistomatkojaon tehty, mutta kuitenkin mieliin ovat jääneet ne "omat" leikit ja retket päällimmäisiksi.
    Omassa lapsuudessa taaksepäin katsoen kaikki näyttää onnellisen auvoiselta kaikessa yksinkertaisuudessaa,

    jl,
    Tarvitaankohan todella kaikkia niitä tekorakennettuja huvipuistoja.
    Kotoa on mukava päästä vaikka kerran vuodessa "huvittelemaan", mutta kotiympäristö on lapselle kaikkein parasta.

    VastaaPoista
  26. Kiva pakina ja asiasta jututat. Itse miellän lasten huvipuistoissa käynnit samaan kastiin kuin vanhempien elokuva-disco- tms. illanvietot, arjesta poikkeavaa huvitusta siis.
    Tosin pidän enemmän niistä seikkailupuistoista joissa voi kehittää liikunnallisia taitojaan kuin Linnanmäen tapaisista kieputtajista. Minun lapsuudessani kiipeilytelineet oli puita ja kallioita, ikärajoja ei ollut vaan itse sai määritellä pystyvyytensä rajat, harvoin sitä ylitettiin. Onhan nuo puistot nykyään paljon monipuolisempia ja houkuttelevampia muuten. Omia lapsia käytettiin Lintsillä ja Särkänniemessä, mutta parhaiten ovat viihtyivät vesipuistoissa.

    VastaaPoista
  27. Sirokko,
    Näin se meilläkin on tuo huvipuistojen käyttö.

    Jos huvipuistoja rakennetaan edelleen, voisi tosiaan ottaa lapset huomioon. Virikkeellisyyttä enemmän. Tilaa lasten luovuudelle ja mielikuvitukselle.

    VastaaPoista