Paluumatkalla Iniöstä pysähdyimme ensin Laura Peterzenin venesatamassa. Myymälässä myydään Peterzenin omaa vaate- ja kangasmallistoa, Gantia ja pientä lahjatavaraa. Valikoima ei ole makuuni ja rahat säästyivät. Ravintolassa olisi voinut syödä, mutta nälkäkään ei ollut. Ihastelin veneitä ja nappasin muutaman kuvan.
Seuraavaksi kaarsimme Kustavin Savipajalle. Paikka on kesäisen kaunis. Ulos on nostettu savipajan tuotantoa.Niitä on myös pienessä pihamökissä, varsinainen myymälä on keltaisessa päärakennuksessa. Pihapiiristä hieman taaempana on sisustuskauppa, jossa myytiin Gripsholmin tekstiilejä ja pientavaraa sekä Kynttiläpajan Paratiisi-kynttilöitä.
Hopeapaja on pienessä punaisessa mökissä. Kurkkasin sinnekin. Nuoret koruntekijät ahersivat uusia hopeakoruja työpajassaan. Sepänpajassa valmistettiin myös koruja ja sepäntöitä.
Kustavin Savipajan keramiikka-astioiden mallisto ei ole modernisoitunut muutamaan kymmeneen vuoteen. Paksujen saviastioiden värimaailma on tunkkainen, jota lisää vielä kaksiosainen väritys. Tuotteista puuttuu raikkaus ja design on kömpelöä. En tiedä onko yritys teettänyt markkinointitutkimusta tuotekehittelynsä tukemiseksi, tuskin. Kannattaisi silmäillävastaavien yritysten tuotevalikoimaa ja uudistaa omaa. Suomessa valmistuu joka vuosi muotoilijoita yliopistoista ja korkeakouluista. Näiden nuorten muotoilijoiden raikkaita ideoita kannattaisi hyödyntää tässäkin savipajassa.
Mukava virtuaaliretki taas blogisi mukana! :)
VastaaPoistaMeiltä jäi vallan nämä näkemättä tälläkertaa, kun mentiin toisinperin, ja sitten lauttoja ei enää kulkenutkaan niin perin enää, että oltais päästy saaresta pois.
VastaaPoistaEnsin myöhästyiin pisimmältä lauttapaikalta, oltaisiin jouduttu oottaan pari tuntia, niin muutettiin sitten suunnitelmia.
Kivoja pajoja varmaan oli katsoa!
Eniten viehätyin tuon toiseksi alimman kuvan mökin väreistä, ja siitä miten olit kuvannut sen ikään kuin puun oksalla istuen, oksien lomasta :)
VastaaPoistaPajoja on kiva katsoa, mutta kun koti on jo täynnä kaikkea, ei ainakaan minulla oikein ostohaluja ole. Harvoin osuu kohdalle jotain niin ekstraa, että tekee mieli itselle.
VastaaPoistaKaunis tuo ikkunakuva.
VastaaPoistaTe olette tehneet ihan samanlaisen keikan kuin me ennen kummipoikani Ylppäreitä. Peterzenillä kaffeteltiin ja porkkanapiirakka oli tosi hyvää! Peterzenillä on aimemmin ollut ihania kankaita (muitakin kuin meri-ja purjehdusaiheita joista en itse innostu) mutta erillään sijaitseva tehtaanmyymölä ei ollut tuolloin auki jotta olisin voinut katsastaa.
VastaaPoistaOlen täysin samaa mieltä Kustavin savipajan valikoimista. Oli kuitenkin nostalgista käydä siellä, kun viime reissun olen tehnyt lapsena. Silloin lapsuudenkesinä sieltä sai taivaallisen ihania ja kookkaita mansikkajäätelöannoksia.
Mielenkiintoinen kuvaretki, olen tainnut kerran käydä ohimennen Kustavissa mutten paljon siitä muistakaan. Tosiaankin aika kummallista,ettei tuo saviesinevalikoima ole lainkaan uudistunut niin monen vuoden aikana.
VastaaPoistaSatu,
VastaaPoistaKiitos, että olit mukana
Harakka,
Saaristoreitillä tosiaan pitää ajoittaa etukäteen lautta-aikataulut, ettei tarvitse reittimuutoksia keskenkaiken tehdä.
Mutta kaunista maisemaa olette kyllä nähneet.
Rita,
Se kuva on otettu hieman ylempänä seisoen ja kyseessä on Kustavin Savipajan päärakennus, sen kuisti.
Uuna,
Samat sanat, pitää tosiaan olla jotain mitä kerää tai muuta kiehtovaa ennenkuin ostohaluja syntyy
Famu falsetissa,
Minäkin tykkään kuisteista, kuvaan niitä kun kohdalle sattuu.
Hyppysellinen,
Peterzenillä oli ennen aika kivoja kankaita ja minullakin oli makkarissa koristetyynyt niistä, nyt ei enää sellaisia ole. Merihenkisyys ei kankaissa ja vaatteissa istu makuuni.
Kustavin Savipajan ravintolassa emme poikenneetkaan. Se on muutoin iha kiva paikka käydä, vaikka ei muutakuin kilejä ja villisian possuja katselemassa.
Yaelian,
Jalalliset kakkuvadit olisivat olleet ihan hyvä hankinta, mutta paksu savikeramiikka ei oikein sovi herkulliselle kakulle tai jälkkärille.