Hirsinen punamullattu savusauna oli rakennettu jokirantaan. Sauna oli tarpeeksi kaukana jokiuomasta, keväiset tulvat oli otettu huomioon. Tulvavesi nousi hipomaan saunan alahirttä, mutta saunaan se ei yltänyt. Saunapolku oli jokirantaan alamäkeä, palatessa noustiin mäki ylös. Kesäisin saunavesi kannettiin joesta ja jokirannan pyykkipadassa lämmitettiin vesi lämpimäksi.Savusauna oli kokonaan nurkkaliitoshirttä, kattona pärekatto. Rakennusvuosi ajoittui 1800-luvun lopulle. Rakennus oli neljä metriä leveä ja viisi pitkä. Ensin avattiin ovi saunan eteiseen. Kynnys oli korkea ja ovi matala. Aikuiset koukistuivat sisään mennessään. Ikkunattomassa eteisessä oli lankkulattia. Eteisestä mentiin kumartaen sisälle saunaan, joka oli samaa kokoa eteisen kanssa.
Sauna oli vuosikymmenien aikana savun nokeennuttaman musta. Siinä oli maalattia, lauteiden edusta oli peitetty puuritilöin. Vasemmalla oli pieni 50x30-senttinen ikkuna. Sen kapealle ikkunalaudalle sytytettiin öljylamppu valaisemaan mustunutta sisustaa. Ikkunan alla oli pesupenkki ja peräseinällä lauteet, jonne noustiin kahdelta askelmalaudalta. Lauteita kiersi kolmella sivulla istuinpenkki. Oikealla puolella oli iso luonnonkivistä rakennettu kiuas, se jäi hieman lauteita alemmas. Kiukaan tulipesä oli pitkä ja kapea. Lauteiden takana päätyseinän katonrajassa oli räppänä.
Kesäisin sauna lämmitettiin joka lauantai, talvella harvemmin. Talvella saunottiin talvisaunassa, jossa oli pönttökiuas.
Saunasaavit täytettiin lämmitetyllä ja kylmällä jokivedellä. Leppä- tai koivupuut kannettiin saunalle. Pesään sytytettiin tuli muutama tunti ennen saunomista. Räppänä avattiin nostamalla puuluukku laudepenkille. Ovet asetettiin raolleen. Ensin poltettiin pieni pesällinen. Kun se oli palanut hiillokselle, lisättiin pesä täyteen puita. Toinen pesällinen täytettiin, kun edellinen oli palanut hiillokselle. Kahden täyden pesällisen jälkeen tuli oli lämmittänyt kiukaan sopivaksi.
Oli aika heittää häkälöylyt. Löyly kuljetti savukatkun räppänästä ulos ja saunominen saattoi alkaa. Räppänä suljettiin ja tuhka poistettiin pesästä. Saunasta levisi lempeä savuntuoksu. Kiukaan kuumat kivet antoivat pehmeän kosteat löylyt. Eteisen orresta roikkuvilla vihdoilla terästettiin löylyjen vaikutusta.
Savusaunan kuolema ei ollut tulipalo. Hirsiä ei turmellut lahottajasieni. Savusaunan kohtaloksi muodostui mukavuudenhaluinen ihminen, joka koki savusaunan työlääksi, vanhanaikaiseksi ja liian nokiseksi. Sauna purettiin ja pilkottiin polttopuiksi ja saunan nieli tuli.
Voi kurja, ku niin kävi savusaunalle..ihmisten mukavuuden halun vuoksi.
VastaaPoistaOlen kerran elämässäni ollut savusaunassa, ja ne löylyt siellä oli mahtavat!
Ei lainkaan, niinkuin tavallisessa saunassa, vaan sellaset pehmeät, ihoa hivelevät ja hoitoa antavat löylyt.
Mutta niin se taitaa mennä, että sitä olisi monelle nykyaikana vaikea lämmitellä, kun se kestää aika kauan, ennenkuin sinne pääsi.
Peikon mielestä savusaunassa on mukavaa, sen oma mukavuudenhalu haluaa juuri sellaisen.
VastaaPoistaKoskaan en ole saunonut savusaunassa ja nyt pääsin ja saunoin. Eläydyin!
VastaaPoistaPäätyä polttopuiksi oli jotenkin surkeampi kohtalo kuin palaa tulipalossa, vähän kuin tuhopoltto. Mutta niin se vaan joskus on tehtävä, vanha hävitettävä. Olen ollut savusaunassa ihan pienenä enkä muista muuta kuin hitaasti hiipuvan savun ja sen tuoksun. Joskus pitää kokeilla uusiksi.
VastaaPoistaHarakka,
VastaaPoistaOlisin toivonut saunan säilyvän, mutta se ei ollut vallassani.
Pitää nauttia jossain, jos kohdalle sattuu.
isopeikko,
Uskon peikkoa.
Kaanon,
Lapsena minäkin viimeksi saunoin savusaunassa.
Sirokko,
Ei ollut loppu savusaunan arvoinen.
Pitää nauttia joskus jossain muualla.
Surullistä kyllä, "uusi" teknologia (uloslämpiävä uuni) siinäjyräsi vanhan tieltään.
VastaaPoistaElävästi kuvasit savusaunan vaiheita. Minunkin mammallani oli savusauna joenrannalla. Ihanaa siellä oli kylpeä, joskus oli pienellä tytöllä pylly nokinen, kun en osannut varoa seiniä. Ihania muistoja kirvoitti tarinasi.
VastaaPoista