Pieni merenrantakaupunki kylpee auringossa. Kesä on kauneimmillaan. Vehreissä puistoissa visertävät linnut. Vanhojen puutalojen pihoilla hehkuu luomoava kukkaloisto. Meri kimmeltää. Veneet lipuvat kaupunginlahdella.Pikkukaupungissa eletään suomalaista unelmaa omakotitaloissa keskellä kaupunkia meren äärellä. Puutalojen ikkunoista voi ihailla merta. Muutaman askeleen päässä voi pulahtaa uintiretkelle. Talvella meren jäällä on kevyt liidellä luistellen ja hiihtäen.
Noora asuu punaisessa puutalossa. Ei ihan rannassa. Sinne on matkaa parin korttelin verran. Kun katsoo ikkunasta suoraan avautuvan kadun päähän, sieltä välkehtii meri. Talossa on torni. Se kohoaa kattojen yli ja sieltä huipun parvekkeelta aukeaa huikaiseva näköala pitkälle kaupungin ja meren ylle.
Nooralla ei ole enää aikaa ihailla maisemia, ei nauttia kesästä, merestä eikä pikkukaupungin idyllistä. Vapaapäivät ja kaikki illat Noora istuu tornihuoneessaan.
Tornihuone on sisustettu Nooran työhuoneeksi. Työpöydällä ovat tietokoneet, kamerat ja skannerit. Noora työskentelee naamakirjan, blogien, keskustelupalstojen, nettikauppojen ja nettilehtien maailmassa. Kaikki liikenevä aika kuluu tornihuoneessa. Joskus yömyöhään pikkutunneille saakka. Virtuaalimaailma on ykkösenä, se on ohittanut muun maailman.
Perheelleen Noora kertoo, että hänen ystävänsä ovat joka hetki linjan päässä tavoitettavissa. Netistä Noora sanoo löytävänsä kaiken, vaatteet, kengät, korut, sisustustavarat, lehdet, pillerit, puuttuvat tiedot, ruokaohjeet. Lista on loputon. Avaruuteen mahtuu niin paljon ja matkat eivät ole esteenä. Tarvitaan vain napin painallus niin olet tavara- ja tietomailmassa.
Noora vilkaisee tornin ikkunasta puistoon. Avoimesta ikkunasta huoneeseen leijuu syreenin tuoksu. Iloinen lintujen viserrys kiirii tornihuoneeseen. Omatunto kopauttaa muistuttaen kesäpäivästä. Huomenna menen luontoretkelle ja otan kameran mukaan, Noora ajattelee.
Niin ajattelen minäkin ja retkeilen kauniissa merenrantakaupungissa.
Niinpä, oikein harmittaa kun ulkona on kaunis ja hyvä ilma kun tuntuu että pitäisi välillä käydä vähän sitä haistelemassa... mukava tarina
VastaaPoistaOnneksi välillä sataa ja voi hyvällä omatunnolla pysyä sisällä :)
VastaaPoistaNiin, onneksi sataa, kuten nyt parhaillaan ja voi surffailla omantunnon häiritsemättä.
VastaaPoistaKiva tarina, nappasi mukaansa ja piti otettaan.
Jotakin hyvin tuttua siinä oli.
Minäkin haluaisin tuonne torniin asumaan. Astuisin silti ulos ainakin muutaman kerran kesässä :-)
VastaaPoistaHoukuttelevan ympäristön ja luonnon maalasit tarinalle, niin houkuttelevan, että nyt lähden katsomaan, miten lavassa voidaan. Joko kohta saan salaattia ja persiljaa voisi poimia leivän päälle. Siis ulos, juuri nyt......
Houkuttelevasti kirjoitettu ja kuvitettu juttu. Tuonne minäkin tahtoisin, pikkukaupungin idylliin, vaikka kesäksi.
VastaaPoistaisopeikko,
VastaaPoistaOnneksi tänään satoi, siitä huolimatta käväisin ulkona ja samalla ympäristötaidetta vilkuilemassa
SusuPetal,
Tänään satoi. Siinäkin ovat ne hyvät puolensa, kun sataa saa olla nettiavaruudessa kuivin jaloin.
aimarii,
Minäkin tunsin kovin tutuksi tuon pakinan maailman. Harmi, kun saisi asua vielä tuolla merenrannalla.
Uuna,
Tuo talo olikin hurmaava ja lisää hurmaavia taloja löytyi, olihan minulla kamera mukana.
Siellä näyttää olevan oikea viherpeukalo ja luomua pöydässä.
katriina,
Ajattelin jo aika pitkälle, miltä tuntuisi kesähuvila tuolla meren rannalla palvelujen ääressä. Jokin vanha huvila ruusupensaineen.
Mikäpä tuolla tornissa olisi oleskella?
VastaaPoistaOlen yrittänyt 'nettiriippuvuuttani' saada aisoihin, joskus onnistuu paremmin joskus taas, niin no...
HYvä pakina! Helpostihan sitä voisi Nooran lailla linnoittautua johonkin torniin kun kaikki on netin kautta saatavissa.
VastaaPoistaKaanon,
VastaaPoistaLuulen, että meillä täällä blogimaailmassa nettiriippuvuus on aika kaukana. Tämä on harrastus muiden harrastusten tapaan. Kaiken lisäksi vielä hyödyllistäkin.
Yaelian,
Nooralla on niin kauniit näköalat, että mikäs siellä tornissa on ollessa. Ja netissä saa harrastaa mikä itsestä omimmalta tuntuu.
Kyllä harmittaisi jos kesäpäivät olisivat kortilla ja valuisivat ohi.. onneksi meillä on aina kesä. Tornikamari olisi kyllä kiva omistaa.
VastaaPoistaSamaa sanon, onneksi sataa!
VastaaPoistaVoi olla rauhassa omaltatunnolta, kun istuu koneen edessä!
Ihana tornihuone, sellaisen halusin, mutta kaikkea ei voi saada8) Hieno tarina siitä, mikä taitaa uhata aika monta meistä?!?
VastaaPoistaVaan aina kolkuttaa huono omatunto - olen ollut ihan pihalla ja ajatellut, että pitäisi ennättää koneelle - vaan tulihan se sadepäivä:)
Ompa upea talo torneine kaikkineen. Hyvä pakina. Täällä sataa tänään, hyvällä omatunnolla ehdin hetkeksi piipahtaa virtuaalimaailmaan.
VastaaPoistaSirokko,
VastaaPoistaSanos muuta. Ajattelinkin, että nyt varmaan kaikille tulee huono omatunto luettuaan tämän. Onneksi sunnuntaina satoi, se vähän tyynnytti ja antoi tilaa istua koneella.
Harakka,
Onneksi sataa ja eilen myös tuuli aika kovasti, joten ei hätää hyvällä omallatunnolla koneella. Luonnossa sitten aurinkoisina päivinä nauttien ja ihastellen.
Inkivääri,
Kyllä se omatunto aina osaakin muistuttaa, missä pitäisi milloinkin olla. Vuoronperään. Välillä koneella ja sitten taas luonnossa. Ja keittiössäkin pitää kokata.
Kesänlapsi,
Samat sanat, täällä on tosi kolea pilvinen päivä. Ei paljon houkuttele lämpimästä työhuoneesta ulos menemään.
Pahoja ovat ikkunoilla vrustetut tornit, kyllä nettinarkkarin on parempi pysyä kellariin rakennetussa viihdekeskuksessaan ettei tule tuollaisia haitallisia mielitekoja.
VastaaPoistaOnneksi järjestävät jo vieroituskursseja nettinarkkareille - netissä.
VastaaPoistaPidin tarinasta ja varsinkin tornista. Korkealta näkee aina paremmin.
Demetrius,
VastaaPoistaTuota Noora ei ole lainkaan tullut ajatelleeksi. Tosiaan kellarissa saisi olla ympäristön houkutuksilta turvassa.
Vai pelaako ne yhteydet tornii paremin kuin kellariin.
Liisa,
Totta korkealta näkee paremmin, pitäähän niitä silmiä välillä lepuuttaa ruudun äärestä.
Min äkin olen kuullut nettiriippuvuuden vieroitusohjelmasta, peliriippuvuudelle on jo ollut vieroitusohjelma.