perjantai 26. kesäkuuta 2009

Ketterästi oravainen....

Lintujen laulu tahditti sunnuntain päiväkävelyä. Luonto pursui vihreyttä. Uudet kukkijat rehoittivat kävelyreitin varrella. Jalavan juurella kumarruin katselemaan tarkemmin. Olivatko nuo illakoita. Hennon punertavia pinkkejä kukkia nousi vihreyden keskeltä. Juuri kun olin näpsäisemässä kameraa, huomasin, että kuvassa oli toinen katselija. Jalavan rungolta ihasteli kukkia orava ruskeassa kesäturkissaan.

Illakkoako ihastelet, vai aiotko loikata kukkien keskelle. Tämä vaatii oravalta mietintää.

Nyt taidan hypätä. Aiotko saada kuvan minusta, tuumii pieni pörröhäntä. Kunnes.

Aurinko häikäisee, mutta kuulen äänen. Oravakin pysähtyy hämmästelemään. Seurustelumme rikkoo outo Mies ulkoiluvaatteisaan. Keskeyttää meidät lupaa kysymättä.
- Siinä on komea puu.
- Niin on, mutta oravaa minä katselen ja kuvaan. Vaikka onhan puukin komea.
- Onko siellä orava. Kas niinpä onkin, poikanen vielä.
- Pelästyi ja aikoo hypätä.

Orava kiertää puun ja päättää hypätä toiseen suuntaan. Outo Mies jatkaa toiseen suuntaan.
Kuka kumma se oli, joka meidät keskytti, kysyy orava. Ja kohta katosi puiden siimekseen.
Jatkan matkaani. Sainpas oravasta kuvia, ajattelen tyytyväisenä.

12 kommenttia:

  1. No, hyvä, ettei mies ollut kaatamassa puita!

    VastaaPoista
  2. Eikös olekin ihanaa, kun täällä näkee kuvia eläimistä ja kukista y.m. luonnon ihmeistä. Ennen digiaikaa kuvia otettiin paljon vähemmän ja useimmiten ne esittivät ihmisiä tai muistomerkkejä joiden edessä poseerasi turisti. Ajat muuttuvat, onneksi. tämä oli mukava kuvakertomus oravasta.

    VastaaPoista
  3. Veikeä otus. Seuraavalla kerralla pähkinöitä taskunpohjalle...

    VastaaPoista
  4. Olipas hauska postaus : ) Kurret ovat kyllä niin suloisia, että on aina pakko pysähtyä seuraamaan niitä.

    VastaaPoista
  5. isopeikko,
    niiiin ovatkin.

    SusuPetal,
    Sanos muuta. Ei sillä sattunut olemaan sahaa mukana.

    Unelma,
    Totta nyt näkee digikameran ansiosta luonnonkin toisella tavalla.
    Sitä suuresti varoo ettei ketään henkilöitä satu kuvaan. Nehän pilaisivat kuvat, itse varon aina ettei sormestakaan tule palaakaan kuvaan.

    hoover,
    Otan vinkistä vaarin (vaan en sitä outoa miestä)

    pioni,
    Olettehan kaikki muistaneet klikata kuvat isommiksi, silloin näkyy kurre paremmin.

    Siis nämä ovat vain digikuvia.
    (tietysti sen huomaa sanomattakin)

    sariw,
    Tämä kurre se oikein olikin linssilude ja sessio olisi jatkunut, ellei se outo mies olisi tunkenut seuraan.

    VastaaPoista
  6. Saitpas todellakin hienoja kuvia!

    VastaaPoista
  7. Vielä on oravat näkemättä tällä reissulla, siellä Israelin puolella niitä ei ole...Kivoja kuvia:-)

    VastaaPoista
  8. Oravaiset ovat minustakin niin suloisia, herttaisia...niitä on kiva katsella ja "kurretella"...
    kivoja kuvia sulla!!

    VastaaPoista
  9. Hienoja kuvia! "Oravalla puussa, käpy oli suussa, askeleita kuuli, hallikoiraks luuli. Hyppäs männyn oksalta ". . . jne.(koululaulu)
    Söpöjä ne ovat, mutta ei terveellisiä lähikumppaneina, terveisin "Ikuinen optimisti"

    VastaaPoista
  10. Vekarus,
    Ja kun suurentaa kuvat näkee maisemaakin. Kelpaa siellä oravan hypellä.

    Yaelian,
    Oravat pongaavat eteen aina sattumalta. Kun luonnossa liikku ja on aian hiljaa hetken, ne tulevat esiin.

    hanne,
    Meillä asustaa varmaan oravan äiti lähettyvillä. Tai voihan se hypellä pitkiäkin matkoja kukaties

    Utukka,
    Tuttu laulu. Samoin kuin on A Kiven runokin.
    Meillä ei ole ollut oravista haittaa. Optimistinen idealisti täälläkin, mutta en laita niitä lainausmerkkejä.

    VastaaPoista