tiistai 2. kesäkuuta 2009

Raha ei kasva puussa

Raha ei kasva puussa, se pitää ansaita, periä tai voittaa.

Kuulun kymmenien miljardien omaisuusmassan omistavaan Gates-sukuun, sen suomalaiseen sukuhaaraan. Tämä sukulaisuussuhde konkretisoitui, kun posti toi minulle kirjeen. Siinä kerrottiin, että suvun omistuksessa oleva yritys järjestelee verosuunnitteluun perustuen omaisuuttaan. Tässä yhteydessä käteisvaroja siirretään ennakkoperintönä perillisille. Suomen sukuhaarasta on arpomalla valittu yksi ennakkoperinnön saajaksi. Arpa suosi minua. Silmissäni sumeni, onnen kyyneleet nousivat silmiini. Tunsin pakahtuvani onnesta.

Muutaman päivän kuluttua sain kirjeen Suomen valtiovarainministeriltä. Ministeri onnitteli saamastani perinnöstä ja kiitti perintöveromiljoonista. Gatesit olivat suorittaneet perintöveron suoraan valtion tilille Valtiokonttoriin. Rahat olivat tulleet tarpeeseen juuri nyt taloudellisen taantuman aikana. Olin todella iloinen, että perinnön aiheuttamat verot on suoritettu.

Pankit ottivat kilvan yhteyttä, jokainen halusi sijoittaa käteisvarani ja osakesalkkuni parhaimmalla tavalla ja edullisimmin. Korkoa ja sijoitustuottoja tarjottiin toinen toistaan paremmin.
Ajattelin, että olen vihdoin elämäni kuningas, talaudellisesti täysin riippumaton. Voin matkustaa ja ostaa mitä mieleeni juolahtaa. Vapauden tunne valtasi minut. Aloitin listaukset mitä hankkisin, minne matkustaisin, niten sijoittaisin.
Ensin hoidatan itseni eli ulkonäköni kuntoon päästä varpaisiin. Uusin vaatevarastoni, sisustan kotini, hankin ylellisen huvilan Italiasta, varaan parin viikon matkan Mauritiukselle ja pyrähdän Uuteen Seelantiin. Rahojen sijoittaminen, päivieni ohjelmointi ja matkustaminen olivat nyt kokopäivätyötä.

Ystävät ja tuntemattomat ottivat kilvan yhteyttä sukulaisista puhumattakaan. Kaikilla oli joku taloudellinen kriisi meneillään. Suoraan ja hienovaraisesti pyydettiin suunnattomasta rahakasastani pientä murusta. Auttaminen olisi siunaus ja saisin kaiken hyvän takaisin moninverroin. Viimeistään taivasosuuteni olisi ruhtinaallinen, minulle vakuutettiin.
Mutta eihän siitä mitään olisi tullut, jos antaa yhdelle pitää antaa muillekin. Pyytäjät eivät vähenisi vaan lisääntyisivät. Kovetin sydämmeni enkä antanut kenellekkään. Kuulin pienen omatunnon koputuksen, mutta unohdin sen ja hautauduin raha-asioihini.

Ystävät karttelivat. Seurassa kaikki supisivat ja vetäytyivät etäälle. Tunsin oloni yksinäiseksi. Raha oli ystäväni. Sen avulla sain sisältöä yksinäiseen elämääni.
Jatkuva rahavirtojen seuranta, tappioiden pelko ja päivien sisällyksetön yksinäisyys uuvutti. Olin äärettömän väsynyt ja stressaantunut. Hain tuloksetta ammattiapua. Rahakasa painoi tonnien tavoin selkääni.

Hei, miten pääsen tästä ulos. Haluan normaalin entisen elämäni takaisin. Heräsin painajaisesta hiestä märkänä.

Raha ei tuo onnea. Sopiva määrä rauhoittaa. Puute aiheuttaa tuskaa ja kurjistaa.
Suunnaton rahamäärä ja äärimmäinen köyhyys kurjistavat ihmiselämän.
Kun saa valita, paras on kulkea keskimmäistä tietä. Liiasta kannattaa jakaa köyhyydessä kurjistuville.

Pakinaperjantai 131. haaste
Sitä en tekisi koskaan

20 kommenttia:

  1. Totta puhut!
    Jos edes osa siitä ajasta ja energiasta mitä Suomessa käytetään muiden omaisuuden kahdehtimiseen käytettäisiin johonkin järkevämpään, kuten oman tai muiden onnellisuuden lisäämiseen, täällä olisi paljon mukavampaa.

    VastaaPoista
  2. Raha ratkaisee maailmassa liian paljon mutta ei yhtä: onnen yhtälöä.

    Kuka köyhyttä kaipaa, ei varmaan monikaan, mutta hän ken ylettömästä rikkaudesta haaveilee, rakentaa yksinäisyyden linnoitusta itselleen.

    Radion kaapin paikka -ohjelma käsitteli kateutta. Pahiten ihminen kadehtii vertaistaan, jolle käy jokin onnenpotku työn, rakkauden tai raha-asioiden suhteen.

    Kuvasit rahavirran hukuttavan voiman niin hyvin että minulle tuli hiki kuin olisin keskellä painajaista.

    VastaaPoista
  3. Käytit taitavasti hyväksi himmeää muistikuvaani, että tällaisesta asiasta olisi uutisissa kerrottu. Minä siis uskoin alun ihan täysin, sitten aloin pikku hiljaa ajatella, että tässä on nyt jokin juju, et muuten kertoisi.

    Kun tarina eteni, arvasin taustan, mutta se ei tarinan arvoa laskenut. Taitavasti johdateltu, hieno tarina.

    VastaaPoista
  4. Totta on, että jos olisikin liikaa rahaa, oikein paljon, niin ei pitemmän päälle ainakaan oikeita ystäviä saisi.
    Kyllä saisi yksinään viettää elämää rahoineen.
    Siittä tulisi tosi paljon kateutta ja sen myötä ilkeyttäkin.
    Olisihan se hetken kivaa olla upporikas, mutta ei välttämättä sitten kauaa.
    Menisi maku oikealta elämältä.
    Ihmiset muuttuisivat.Itsekkin muuttuisi.
    Hienon tarinan kerroit.

    VastaaPoista
  5. Tuosta syystä en ole koskaan edes lotonnut, joskin loma Mauritiuksella houkuttelisi kovasti. Tiedän, että onni on haluamisessa ja ponnistelussa, ei saamisessa;)

    Hyvä kirjoitus. Rahapuusi on kuvassa aivan vastustamaton, kuin vihreitä neilikoita täynnä. Mikä puu se on?

    VastaaPoista
  6. Omenat ja kävyt kasvavat puussa. Ja oikeasti se rahakin, sehän on paperia, ainakin osin. Ja kun puut kasvavat ja ne myydään paperin raaka-aineeksi saa niistä vähäsen rahaa.

    Noh, nyt peikko on näsäviisas. Tarinasi on oikeasti hiano :)

    VastaaPoista
  7. Oi miten hienosti kerrottu tarina. Tässä oli kaikki ainekset sopivasti koossa. Painajaisenomainen tunnelma tarttui. Onneksi raha ei kasva puussa!

    VastaaPoista
  8. Kaisa,
    Kateus syö energiaa ja senkin energian voisi käyttää paremmin.

    Lastu,
    Rahalla ei onnea saa, joskinsanotaan, että se rauhoittaa.
    Ainakin jos sitä ei ole liikaa vaan juuri sopivasti.

    Samoin ajattelen minäkin vertaiseensa on helppo samaistua, mutta auta armias jos samaistuksen kohde menestyykin paremmin. Silloin iskee kateus.

    Uuna,
    Gatesin sukuun kyllä mielelläni kuuluisin, mutta en kuitenkaan ihan noin suuria rahamääriä haluaisi.

    VastaaPoista
  9. Harakka,
    Kyllä se niin on, että raha karkoittaa kateuden takia ystävät. Ja vaikka ystävyyttä yrittäisi rahalla ostaa, niin kestävää se ei olisi.

    katriina,
    Hyvin pelkistetty, onni on haluamisessa, ponnistelussa ja antamisessakin.

    Puu on minustakin niin kaunis, se on jalava.

    isopeikko,
    Oikeasti puusta saadaan se paperi, johon raha painetaan. Mutta onneksi se raha ei kasva pihapuissa eikä metsän puissa. Se olisikin jo aika raadollista.

    VastaaPoista
  10. Kaanon,
    Minuakin jännitti kun kirjoitin, toivoin ettei vain kohdalle sattuisi iso rahamäärä puhumattakaan, että sitä puista riivittäisiin.

    Kesänlapsi,
    Kiitos. Oli hauskaa päästää kirjaimet sanoiksi, vaikka jännittihän se ajatus tarinassa.

    VastaaPoista
  11. En lottoa minäkään. Tyytyväinen olen näin, pienituloisen naisvaltaisen alan palkansaajana. Onni on todellakin jotain muuta kuin valtava rahamäärä. Vaikka sitä ei ole, tunnen olevani todella rikas. :)

    VastaaPoista
  12. Nii, joskus ihmettelee niitä ahneita, jotka vain lisää palkkaa, vaikka itse eivät ehdi edes käyttää..

    VastaaPoista
  13. Todentuntuinen kertomus, mutta uskon sen olevan totta. Raha ei tuo onnea, eikä mammona mielihyvää, sen verran olen saanut seurata sivusta sen kanssa eläviä.

    Kiitos osanotosta surussamme. Rakastetun lemmikin menettäminen on raskas kokemus, kun sen päätöksen joutuu vielä itse tekemään.

    VastaaPoista
  14. Rita,
    Niin, jos rahaa on liikaa ei se onnea. Eikä köyhyyskään onnea lisää.
    Kultainen keskitie on elämäsä aina parasta.

    Hannele,
    Mitä enemmän rahaa sitä enemmän tuskaa. Pitää pelätä menetyksiä, tappioita ja voi sitä huolta.

    Zilga,
    Niin se kyllä on, onnea ovat ne monet asiat, joita rahalla ei saa.
    Terveys, menestys, rakkaus.

    Lemmikeistä säilyvät mukavat muistot. Ne jäävät elämään muistoihin.

    VastaaPoista
  15. Se kultainen keskitie taitaa tosiaan olla paras joka asiassa.
    Vaikka saahan sitä joskus haaveilla.
    Kunhan ei tosiaan tarvitse sitten herätä painajaiseen.

    VastaaPoista
  16. MK,
    Onneksi sain herätä painajaisesta.

    VastaaPoista
  17. Tuommoista 'tuuria' tuskin koskaan käy onneksi, saisin jo hirvittävän stressin pelkästä ajatuksesta että pitäisi osata sijoittaa ja päivittäin seurata suuria rahavirtoja ja vielä pelätä menettävänsä ne, sillä niinhän se on että paljoon tottunut ei sitten vähään enää osaisi tyytyä. Hui, onneksi oli vain painajaista. Pienempiä voittoja en kyllä ylenkatsoisi...

    VastaaPoista
  18. Sirokko,
    Ei minullekaan pienemmät rahailot haitaksi olisi, mutta liika on liikaa.

    VastaaPoista