perjantai 8. toukokuuta 2009

Silloin talo ei ollut autio

Pienen hirsitalon alaosa on harmaantunutta pelkkahirttä, hirttä ei ole peitetty laudoituksella. Lyhyet nurkkaliitokset ovat lohenpyrstösalvosta. Hirsien välit on tilkitty tiiviiksi sammalella ja tappuralla. Talon yläosaa peittää pystylaudoitus. Sen on aika patinoinut harmaaksi. Harjakaton alla on kylmä vinttitila. Kuusiruutuisten ikkunoiden pielilaudat ja karmit on maalattu valkoisiksi. Porraspuulta avataan valkoinen ovi pieneen eteiseen. Siitä edelleen tupaan ja tuvasta kamariin.
Talossa asuu tyttärensä kanssa kylän ompelija, Rauha.

Avaan valkoisen oven. Kangaskassi kädessä tulen ystäväni Mailiksen kanssa tupaan. Tunnen kodikkaan tuoksun. Se on vastapaistettujen lättyjen, hirren ja naftaliinin sekoittunut tuoksu.
Tunnen tuoksun aina, kun ajattelen tätä kotia.

Äiti on ostanut tummanpunaista vakosamettia. Siitä minulle ommellaan samettihousut. Rauha ottaa kaulan ympäriltä mittanauhansa. Mittaa lahkeen pituuden, vyötärön ja lantion mitat. Minulle, pienelle tytölle, ommellaan housut mittatyönä. Ne ovat valmiit viikon päästä.

Rauha tarjoaa lättyjä. Syömme Mailiksen kanssa mielellämme. Ne maistuvat suussasulavilta.
Päälle on siroteltu hieman sokeria. Katselen siistiä tupaa. Ikkunassa ovat valkoiset verhot. Rypytetty yläkappa ja alakappana salusiinit. Verhojen alareunaan on ommeltu käsinvirkattu valkoinen pitsi.

Nyt talossa ei asu ketään. Autiona se on ollut jo vuosia. Katto on ehjä, vesi ei ole päässyt turmelemaan talon rakenteita.
Vielä joskus kuljen joen rantaa, nousen loivan kiviaitojen reunustaman mäen, käännyn soratietä oikealle. Siinä tien vasemmalla puolella metsän reunassa on Rauhan talo.

10 kommenttia:

  1. Taitavaa yksityiskohtien kuvailua. Taitaa olla totta?

    VastaaPoista
  2. Huolellista ja tarkkaa yksityiskohtien ja tunnelman kuvaamista. Kovasti on eletyn ja koetun tuntuista.

    VastaaPoista
  3. Valoisa muisteleminen autiotalosta, jossa asui kauneus ja Rauha.
    Hienosti muistin kätköistä löytyy pienen hirsitalon tunnelma ja herkkuhetket.

    VastaaPoista
  4. oh-show-tah-hoi-nene
    Koettu on. Muistojen sopukoista kaivettu.

    Taina,
    Muistiin ovat tallentuneet. Pitää välillä ottaa esiin, etteivät pääse unohtumaan.

    aimarii,
    Kauniisti tulkitsit lapsuusmuistoani.
    Tuoksu, maut ja kauniit yksityiskohdat tarkentuvat muistiin, eri aistein koettu kokoaa kokonaisuuden helpommin muistiin.

    VastaaPoista
  5. Kuvauksesi perusteella oli helppo nähdä Rauhan talo ja tuntea sen tuoksut. Kyläyhteisössä eläneenä tuntuu tämäkin niin tutulta... Hyvin osaat kuvailla ja tuoda vanhat muistot eläviksi jälleen.

    VastaaPoista
  6. Muistatko tosiaan näin tarkasti vai oliko tämä vain tarina? Hieno teksti joka tapauksessa niinkuin tuo runosikin edellisessä postauksessa.

    VastaaPoista
  7. Sirokko,
    Luulen, että näitä hirsitaloja on ollut ja on edelleenkin lähes jokaisessa suomalaisessa kylässä.
    Kiitos.

    tuike,
    Lapsuuden tapahtumat jäävät hyvinkin tarkasti mieleen. Varsinkin jos niihin liittyy aistien välittämiä seikkoja, kuten tuoksut, maut, kauneus jne. Myös tavallisesta arjesta poikkeavat tapahtumat löytyvät muistien kätköistä.
    Tuon talon ulkonäkö on piirtynyt selvästi mieleen. Se laudoittamattomana ja harmaana poikkesi muista pohjalaistaloista.

    VastaaPoista
  8. Ihana kirjoituksesi tarkkoine yksityiskohtineen sai muistelemaan omaa ompelijaani Hiljaa.

    VastaaPoista
  9. Kaanon,
    Muistot pitäisi pöyhäistä aina välillä mieleen. Se rentouttaa.

    VastaaPoista