torstai 7. toukokuuta 2009

Hän


Hän
ei pukeudu valkoiseen
eikä punaiseen
vaan tummaan harmaaseen
joskus sävyyn vaaleampaan

Hän
ei rakasta tummia pilviä
eikä kaamosta
vaan nautiskelee auringosta
joskus lepäillen varjosta

Hän
ei kiiruhda edelleni
eikä poistu viereltäni
vaan kulkee rinnallani
joskus askeleen takanani

Hän
ei ole puhelias
eikä koskaan ilku nauraen
vaan miettii harkiten
joskus kuiskaillen

Hän
ei ole sisareni
eikä veljeni
vaan on oma varjoni

Valokuvatorstai ja Runotorstai 131. haaste Kaksoisolentoni

47 kommenttia:

  1. Olipa hieno. Ihastuneena täällä huokaan.

    VastaaPoista
  2. Oma varjo on aika hyvä tyyppi :) Monelle suorastaan paras ystävä.
    Tykkään tästä.

    VastaaPoista
  3. Aivan upea runo, luin moneen kertaan!

    VastaaPoista
  4. Hieno oivallus ja kaunis runo!

    VastaaPoista
  5. Hieno kuva, kun tuo puunkin varjo näkyy kauniisti :) Runokin on kaunis.

    VastaaPoista
  6. Hauka runo ja kuvakin. Itselleni tuli myös tuo mieleeni, mutta en löytänyt sopivaa kuvaa. Tuo kaksoisolento ei kyllä katoa. :)

    VastaaPoista
  7. Hyvä oivallus ja kivasti kirjoitettu!

    VastaaPoista
  8. Runossa ja kuvassa on hellää huumoria, pettämätöntä kaveruutta. Oman varjon kanssa on mukava kulkea taipaleet yhdessä, tulevaan tähyten.

    VastaaPoista
  9. Hupsista! Tämä kuva ja runo on hieno kuvaus kaksoisolennosta :)))

    VastaaPoista
  10. Uskollinen, kuten muuten omanikin. :)

    VastaaPoista
  11. tosi kauniisti sanottu ja kaunis kuva :)

    VastaaPoista
  12. Ihana runo, kuva tulee hienosti. Et voi väittää olevasi koskaan yksin, aina on varjo mukana.

    VastaaPoista
  13. Yhdessä kulkevat myös kuva ja runo. Hyvä oivallus tuo varjo ja kaunis runo. Kaksoisolento mutta ei kopio, varjokin on riippuvainen ympäristöstään omalla tavallaan.

    VastaaPoista
  14. aivan ihana, koskettava runo...antaa sinusta ihanan kuvan , olet itsessäsi läsnä ja silloin myös osaat nähdä muutkin!

    VastaaPoista
  15. Itsensä kanssa pärjää hyvin valossa,joskus varjo seuraa vierellä mukana.

    VastaaPoista
  16. Kaunis vuoropuhelu kuvan ja runon kanssa. Se (varjo) on se hiljainen kaksoisolento. Hyvin keksitty!

    VastaaPoista
  17. Hatunnosto teille molemmille! Hienosti oivallettu ja kauniisti sanoja kuljetettu.

    Ensin luulin, kun näin puun,että runoilemme samasta aiheesta, mutta emme sittenkään. Minäkin olen mukana pitkästä aikaa :-)

    VastaaPoista
  18. Varjo onkin hyvä valinta kaksoisolennoksi :)

    VastaaPoista
  19. Jl,
    Hessju,
    Unelma,
    Ninnu,
    Kiitokset kauniista sanoistanne.
    Varjo on todelle ikuinen ystävä.

    Maru,
    Yaelian,
    Inkivääri,
    Tapsu,
    Kiitos, kiitos kommenteista.

    VastaaPoista
  20. Satu,
    Tarkoituksella halusin omenapuun varjon mukaan. Sopi mielestäni tähän.

    Tarjuska,
    Aamulla näppäsin kuvan. Eihän se valokuvauksellisesti hyvä ole, mutta mielestäne aiheeseen sopiva.
    Kaksoisolento tosiaan seuraa aina mukana, pilvisenä päivänä se on näkymätön.

    katriina,
    Kiitos sanoistasi.

    Lastu,
    Niin onkin, pma varjo ei petä, uskollisena seuraa mukana uuteen ja tuntemattomaan.

    VastaaPoista
  21. Zilga,
    Kiitoksia.

    Helanes,
    Niin teillä muillakin on oma varjonne, uskollisista uskollisin.

    aurinkoinen,
    kiitoksia

    savisuti,
    Yksin ei meistä ole kukaan, varjo tulee aina mukaan

    Kaanon,
    Kiitoksia.

    VastaaPoista
  22. Sirokko,
    Varjo lepäilee varjossa, pilvisenä päivänä piilossa. Mutta seuraa kuitenkin mukana milloin minnekin.

    hanne,
    Tämä oli kauniisti sanottu, arvostan sanojasi, kiitos niistä.

    Emmaleena,
    Kiitoksia

    flora,
    Kyllä mukana on aina, vaikka ei tule aina huomanneeksi.

    Elegia,
    Kaksoisolento varjo on hiljainen, mutta kuulen hänen joskus kuiskaavan.

    VastaaPoista
  23. ZZu,
    Kiitos.

    Uuna,
    Kiitos kauniista sanoistasi.
    Käyn katsomassa sinun varjoasi.

    isopeikko,
    Varjo on aito kaksoiolento minusta. Muuta ei ole.

    VastaaPoista
  24. Hienosti runoiltu ja hyvin keksitty! Varjo ei hylkää meitä koskaan -- paitsi sateisina ja pilvisinä päivinä ;)

    VastaaPoista
  25. Kaunis runo täydentää kuvaa, upeaa!

    VastaaPoista
  26. Tää on hieno! Runo ja kuva ovat toinen toiselleen, mutta niinhän varjokin on uskollinen. Kirkkaalla säällä sitä ei vaan huomaa.

    VastaaPoista
  27. Mahtava tulkinta aiheeseen-runo ja kuva.Niinhän se varjo seuraa meitä aina.

    VastaaPoista
  28. Hieno. Tää on vaan yksinkertaisesti hieno.

    VastaaPoista
  29. Aika hyvä kaksoisolento, melkein vois sanoo jopa identtiseksi :)
    Hienosti hoksattu..
    Runo on todella upea enkä ikinä jaksa olla ihmettelemättä, kuinka joillakin voi olla noin hienosti sana hallussa :)

    VastaaPoista
  30. Kutuharju,
    Varjossa lepäilee, mutta pilipäivinä ja kaamoksessa piiloutuu.

    Marja-Leena,
    Kiitos

    aimarii,
    Aurinkoa se rakastaa, silloin on parhaimmillaan. Ilman sitä ei näyttäydy.
    Kiitos.

    annifanni,
    Uskollinen kaksoisolento on varjo, ei jätä vaikka joskus onkin piilossa.

    Leenukka,
    Kiitoksia.

    Muori,
    Yleensä sanat soluvat intuutiosta ja hetkessä. Ne vain tulevat.
    Kiitos.

    VastaaPoista
  31. Kunnon kaveri! Varsinainen soulmate! Varjo!

    VastaaPoista
  32. Ihana. =)

    Miekin kirjoitin runon varjosta
    mutta en kehdannutkaan
    sitä laittaa esille... =)

    VastaaPoista
  33. erikeeper,
    Totta on aina mukana ja aina sama matka.

    Una,
    Mikset voinut laittaa. Täällähän on vapaa ilmapiiri. Minä kirjoitan mitä päästä milloinkin tupsahtaa.

    No nimimerkkinä sitä on nyt hyvä sanoa.

    VastaaPoista
  34. Pidin runosta, ja kuvasta varsinki. Ihanan vihreä!

    VastaaPoista
  35. SusuPetal,
    Lempeähän se kaksoisolento, on ei väitä vastaan.

    Ilona Tammi,
    Kiitos sanoistasi

    VastaaPoista
  36. Hyvä oivallus haasteeseen ja kiva runo!

    VastaaPoista
  37. Yhtä matkaa käy askel. Joskus poissa näkyviltä mutta valon ystävänä aina valossa paikalla :), ihan rinnalla.

    VastaaPoista
  38. ursula,
    Heli,
    Kiitos kauniista kommenteistanne ja käynnistänne.

    VastaaPoista