Hän
ei pukeudu valkoiseen
eikä punaiseen
vaan tummaan harmaaseen
joskus sävyyn vaaleampaan
Hän
ei rakasta tummia pilviä
eikä kaamosta
vaan nautiskelee auringosta
joskus lepäillen varjosta
Hän
ei kiiruhda edelleni
eikä poistu viereltäni
vaan kulkee rinnallani
joskus askeleen takanani
Hän
ei ole puhelias
eikä koskaan ilku nauraen
vaan miettii harkiten
joskus kuiskaillen
Hän
ei ole sisareni
eikä veljeni
vaan on oma varjoni
Valokuvatorstai ja Runotorstai 131. haaste Kaksoisolentoni
ei pukeudu valkoiseen
eikä punaiseen
vaan tummaan harmaaseen
joskus sävyyn vaaleampaan
Hän
ei rakasta tummia pilviä
eikä kaamosta
vaan nautiskelee auringosta
joskus lepäillen varjosta
Hän
ei kiiruhda edelleni
eikä poistu viereltäni
vaan kulkee rinnallani
joskus askeleen takanani
Hän
ei ole puhelias
eikä koskaan ilku nauraen
vaan miettii harkiten
joskus kuiskaillen
Hän
ei ole sisareni
eikä veljeni
vaan on oma varjoni
Valokuvatorstai ja Runotorstai 131. haaste Kaksoisolentoni
:) hyvin kuvailtu
VastaaPoistakaunis runo ja kiva kuva :)
VastaaPoistaOlipa hieno. Ihastuneena täällä huokaan.
VastaaPoistaOma varjo on aika hyvä tyyppi :) Monelle suorastaan paras ystävä.
VastaaPoistaTykkään tästä.
Toimiva kokonaisuus!
VastaaPoistaAivan upea runo, luin moneen kertaan!
VastaaPoistaKaunista!
VastaaPoistaHieno oivallus ja kaunis runo!
VastaaPoistaHieno kuva, kun tuo puunkin varjo näkyy kauniisti :) Runokin on kaunis.
VastaaPoistaHauka runo ja kuvakin. Itselleni tuli myös tuo mieleeni, mutta en löytänyt sopivaa kuvaa. Tuo kaksoisolento ei kyllä katoa. :)
VastaaPoistaHyvä oivallus ja kivasti kirjoitettu!
VastaaPoistaRunossa ja kuvassa on hellää huumoria, pettämätöntä kaveruutta. Oman varjon kanssa on mukava kulkea taipaleet yhdessä, tulevaan tähyten.
VastaaPoistaHupsista! Tämä kuva ja runo on hieno kuvaus kaksoisolennosta :)))
VastaaPoistaUskollinen, kuten muuten omanikin. :)
VastaaPoistatosi kauniisti sanottu ja kaunis kuva :)
VastaaPoistaIhana runo, kuva tulee hienosti. Et voi väittää olevasi koskaan yksin, aina on varjo mukana.
VastaaPoistaPidin molemmista!
VastaaPoistaYhdessä kulkevat myös kuva ja runo. Hyvä oivallus tuo varjo ja kaunis runo. Kaksoisolento mutta ei kopio, varjokin on riippuvainen ympäristöstään omalla tavallaan.
VastaaPoistaaivan ihana, koskettava runo...antaa sinusta ihanan kuvan , olet itsessäsi läsnä ja silloin myös osaat nähdä muutkin!
VastaaPoistaTosi upeaa :)
VastaaPoistaItsensä kanssa pärjää hyvin valossa,joskus varjo seuraa vierellä mukana.
VastaaPoistaKaunis vuoropuhelu kuvan ja runon kanssa. Se (varjo) on se hiljainen kaksoisolento. Hyvin keksitty!
VastaaPoistaMahtavan varjoisa runo. :)
VastaaPoistaHatunnosto teille molemmille! Hienosti oivallettu ja kauniisti sanoja kuljetettu.
VastaaPoistaEnsin luulin, kun näin puun,että runoilemme samasta aiheesta, mutta emme sittenkään. Minäkin olen mukana pitkästä aikaa :-)
Varjo onkin hyvä valinta kaksoisolennoksi :)
VastaaPoistaJl,
VastaaPoistaHessju,
Unelma,
Ninnu,
Kiitokset kauniista sanoistanne.
Varjo on todelle ikuinen ystävä.
Maru,
Yaelian,
Inkivääri,
Tapsu,
Kiitos, kiitos kommenteista.
Satu,
VastaaPoistaTarkoituksella halusin omenapuun varjon mukaan. Sopi mielestäni tähän.
Tarjuska,
Aamulla näppäsin kuvan. Eihän se valokuvauksellisesti hyvä ole, mutta mielestäne aiheeseen sopiva.
Kaksoisolento tosiaan seuraa aina mukana, pilvisenä päivänä se on näkymätön.
katriina,
Kiitos sanoistasi.
Lastu,
Niin onkin, pma varjo ei petä, uskollisena seuraa mukana uuteen ja tuntemattomaan.
Zilga,
VastaaPoistaKiitoksia.
Helanes,
Niin teillä muillakin on oma varjonne, uskollisista uskollisin.
aurinkoinen,
kiitoksia
savisuti,
Yksin ei meistä ole kukaan, varjo tulee aina mukaan
Kaanon,
Kiitoksia.
Sirokko,
VastaaPoistaVarjo lepäilee varjossa, pilvisenä päivänä piilossa. Mutta seuraa kuitenkin mukana milloin minnekin.
hanne,
Tämä oli kauniisti sanottu, arvostan sanojasi, kiitos niistä.
Emmaleena,
Kiitoksia
flora,
Kyllä mukana on aina, vaikka ei tule aina huomanneeksi.
Elegia,
Kaksoisolento varjo on hiljainen, mutta kuulen hänen joskus kuiskaavan.
ZZu,
VastaaPoistaKiitos.
Uuna,
Kiitos kauniista sanoistasi.
Käyn katsomassa sinun varjoasi.
isopeikko,
Varjo on aito kaksoiolento minusta. Muuta ei ole.
Hienosti runoiltu ja hyvin keksitty! Varjo ei hylkää meitä koskaan -- paitsi sateisina ja pilvisinä päivinä ;)
VastaaPoistaKaunis runo täydentää kuvaa, upeaa!
VastaaPoistaTää on hieno! Runo ja kuva ovat toinen toiselleen, mutta niinhän varjokin on uskollinen. Kirkkaalla säällä sitä ei vaan huomaa.
VastaaPoistaMahtava tulkinta aiheeseen-runo ja kuva.Niinhän se varjo seuraa meitä aina.
VastaaPoistaHieno. Tää on vaan yksinkertaisesti hieno.
VastaaPoistaAika hyvä kaksoisolento, melkein vois sanoo jopa identtiseksi :)
VastaaPoistaHienosti hoksattu..
Runo on todella upea enkä ikinä jaksa olla ihmettelemättä, kuinka joillakin voi olla noin hienosti sana hallussa :)
Kutuharju,
VastaaPoistaVarjossa lepäilee, mutta pilipäivinä ja kaamoksessa piiloutuu.
Marja-Leena,
Kiitos
aimarii,
Aurinkoa se rakastaa, silloin on parhaimmillaan. Ilman sitä ei näyttäydy.
Kiitos.
annifanni,
Uskollinen kaksoisolento on varjo, ei jätä vaikka joskus onkin piilossa.
Leenukka,
Kiitoksia.
Muori,
Yleensä sanat soluvat intuutiosta ja hetkessä. Ne vain tulevat.
Kiitos.
Kunnon kaveri! Varsinainen soulmate! Varjo!
VastaaPoistaIhana. =)
VastaaPoistaMiekin kirjoitin runon varjosta
mutta en kehdannutkaan
sitä laittaa esille... =)
erikeeper,
VastaaPoistaTotta on aina mukana ja aina sama matka.
Una,
Mikset voinut laittaa. Täällähän on vapaa ilmapiiri. Minä kirjoitan mitä päästä milloinkin tupsahtaa.
No nimimerkkinä sitä on nyt hyvä sanoa.
Lempeä runo.
VastaaPoistaPidin runosta, ja kuvasta varsinki. Ihanan vihreä!
VastaaPoistaSusuPetal,
VastaaPoistaLempeähän se kaksoisolento, on ei väitä vastaan.
Ilona Tammi,
Kiitos sanoistasi
Hyvä oivallus haasteeseen ja kiva runo!
VastaaPoistaYhtä matkaa käy askel. Joskus poissa näkyviltä mutta valon ystävänä aina valossa paikalla :), ihan rinnalla.
VastaaPoistaursula,
VastaaPoistaHeli,
Kiitos kauniista kommenteistanne ja käynnistänne.