Suurten juhlien perinteet keskittyvät jouluun, pääsiäiseen, vappuun ja juhannukseen. Varsinkin joulun perinteet kulkevat sukupolvelta toiselle lähes muuttumattomina. Perinteiden noudattaminen lähentää suvut jopa koko kansakunnan. Kansakuntana noudatettava joulurauha on perinteistä juhlallisin.Jokapäiväiset arkiset rutiinit muodostuvat pieniksi juhlahetkiksi. Monet traditioiden ympärille kietoutuneet tunnelmat, toimet, läheisyys ja pelkistetty yksinkertaisuus luovat juhlatunteen.
Klisee, tee arjesta juhlahetki, toteutuu kirjaimellisesti. Arjen traditiot eivät ole pelkkiä rutiineja, niistä tulee päivän kohokohtia.
Meillä arkinen aamiainen on muodostunut juhlaperinteeksi. Perinteen alkamisajankohtaa en voi vuosien tarkkuudella muistaa. Se on muotoutununut vähitellen arjesta juhlaksi.Kaiken takana on mies. Joka aamu hautuu aamiaiseksi kaurapuuro. Perinteeseen kuuluu, että paras aamupuuro syntyy Myllyn Paras kaurahiutaleista. Kaurapuuron jälkeen seuraa mukillinen mustaa kahvia. Enkä sitäkään muista tarkalleen milloin alkoi aamiaisen vuoteeseen tarjoilu.
Nyt ei aamiainen maistuisi näin hyvältä missään muualla kuin vuoteessa.
Jostain syystä viime viikolla tapahtui jotain odottamatonta. Kaurapuurosta puuttui suola.
Kuinka olet voinut unohtaa suolan, nuhtelin sekoittaesani suolaa puuroon.
Seuraavana aamuna kysyin ennenkuin pistin lusikkaani puuroon, onhan suola mukana. Ei ollut.
En voinut ymmärtää, kuinka tämä voi toistua. Eikä ymmärtänyt hänkään.
Kun suolaton puuro toistui vielä kolmantena aamunakin, olin jo lähes varma, että perinteemme on katkeamassa.
Pitääkö lieden yläpuolelle laatia huoneentaulu MUISTA SUOLA.
Pienen kriisipalaverin jälkeen tulimme siihen lopputulokseen, että perinne saa jatkua. Muistia on terävöitettävä ja keskittymistä ei saa unohtaa aamun tärkeimmän hetken luomisvaiheessa.
Arkinen aamuperinne aloittaa paremman päivän.
Puurolautanen sänkyyn tarjoiltuna! Wow! Siitä on aikaa kun sellaista luksusta olen saanut kokea, mutta koettu on ;) Jee! Hieno perinne.
VastaaPoistaJos jäi suola, niin voisiko tuota voin määrää myös vähentää... :o
lepis,
VastaaPoistaPieni oikaisu, se on voimariinia. Sen varjolla ehdottomasti tuo määrä, joka on tarkoin harkittu ja punnittu, on täsmällisen sopiva.
Vielä kun ottaa huomioon aamiaisen karun annin, puolustelee voimariini omaa tärkeää rooliaan, se haluaa olla juuri tämänkokoisena mukana arjen juhlahetkessä.
Mitä sarjaa on tuo ylimmän kuvan kuppi? Tosi nätti.
VastaaPoistaHyvin kirjoitettu pakina taas! Itse pidän kaurapuurosta ihan au naturel: ei suolaa eikä mitään muutakaan joukkoon...
VastaaPoistaKaurapuuro omenahillolla ja suolatta maistuu aamuisin, kaiken takana on mies.
VastaaPoistaSooloilija,
VastaaPoistaMuki on Teema-sarjaa, kuvitusta en muista milloin se on tehty.
Yaelian,
Pitäisi opetela syömään puuro sillensä, mutta kun kaura ja voimariini ovat niin lyömätön yhdistelmä, makuelämys minulle.
Kaanon,
Jaahas sielläkin kokkina siis mies.
Meillä mies syö mehukeiton tai puolukoiden kera, mutta minulla on aina tämä versio.
noinhan se, jos sokerista haluaa eroon, niin 2 viikkoa siihen menee, uuden tavan tottumiseen. Taidanpa laittaa kaurapuurolautasellisen mikrossa nyt :)
VastaaPoistaKaurapuuroon on tullut hinku. Onneksi miehen kanssa molemmat tykätään siitä. Puurooni panen Beseliä ja sokeria, nam. Kylmää kurria ½ lasia ja leipää, aah. Pansuolaakin on kokeiltu, kitkerää. Kolesteroliarvoni ovat tasapainossa.
VastaaPoistaHieno aamuperinne ja kaurapuuro on parhaita puuroja ison (kuten kuvassakin) voisilmäm kanssa.
VastaaPoistaMeidän aamuun kuuluu lähes jokaisena aamuna mustikoihin keitetty kauramannapuuro, hyvää vatsalle, mutta saadakseen sitä, on tultava keittiön pöydänääreen ;)
Ihana perinne ja taatusti yhtä juhlaa. Pidän kaurapuurosta, mutta valitettavan harvoin muistan sitä itselleni tarjoilla. Aina voisilmän kanssa, ilman muuta!
VastaaPoistaKauan eläköön, kaurapuuro aamulla, aate tai perinne!
VastaaPoistaHannele miettii,
VastaaPoistaNiin sokeria en käytä, mutta ruususuolaa tai kristallisuolaa.
Ja sitä voimariinia vain kaurapuuron kera.
Rita,
meillä suolaksi ostetaan ruususuolaa, kristallisuola, maldonsuolaa. Niitä vuorotellen tai ruuan mukaan käytetään.
Kun en ota puuron kanssa maitoakaan, käytän voimariinia.
Zilga,
Olet samoilla linjoilla.
Mutta saako kauramannaryynejä vai käytätkö molempia samaan puuroon. Kuulosti kyllä aika hyvältä + mustikat.
katriina,
VastaaPoistaMinusta kaurapuuro on niin yksinkertainen ja nopea (sanoo hän joka saa sen valmiina) että en muuta voisi ajatellakkaan.
Kyllä iliman muuta voimariinin kanssa.
Unelma,
Oikein sekä aate että perinne.
En pida kaurapuurosta, mutta tossa kuvassa se nayttaa herkulliselta!
VastaaPoistaToivottavasti suolan unohtamisesta ei tule tapa! ;)
Kaurapuuro kuuluu meilläkin jokaiseen päivään. Minun makuuni kaurapuuro pitää keittää niin, että hiutaleet lisätään veteen juuri ennen kuin vesi alkaa kiehua. Sillä tavalla vesi jää loukkuun kauran ainesosien sisälle eikä pääse haihtumaan. Puurosta tulee samettisen pehmeää ja täyteläistä. Mutta suola, sitä ei saa unohtaa! Ilman suolaa puuro on auttamatta pilalla. Jälkikäteen lisäämällä oikeaa tulosta ei enää synny. Kaurapuurokin on taidetta.
VastaaPoistaHieno perinne! Ja kaurapuuro on ehdoton herkku (suolalla ja sokerilla kiitos). Täällä tuli vasta hiljan myyntiin kauraryynit, skotlantilaisia ja aivan ihania, yhtä hyvää kuin Elovena...lähdenkin heti keittelemään iltapalaksi (aamulla en saa nieltyä mitään).
VastaaPoistaSusa,
VastaaPoistaUskon, että enää ei suola unohdu tiukan kriisipalaverin jälkeen.
Ina,
Tarkistin heti vieressä istuvalta puuronkeittäjältä miten hän puuron keittää ja hiutaleet juuri ennenkuin
vesi alkaa kiehumisen.
Olen kokenut sen, että suolan lisääminen jälkikäteen ei onnistu, puuro on ns pilalla.
Se on muuten jännä juttu, että harvoin saan muualla oikeaoppisesti keitettyä kaurapuuroa.
Joko se on liian sakeaa, koostumus rakeista ja samettisuus puuttuu. Ja makukin erilainen.
Puuron keitto on todellakin taidetta.
Sirokko,
VastaaPoistaLuulen, että sielläkin kaurapuuron suosio kohoaa kohisten, jos ovat olleet sitä noin kauan ilman.
Skotlannissa näköjään viljellään kauraa. Olisiko ihan meidän ryynien veroista ?
Tuntuu lämmittävältä, että sielläkin saat keittää kaurapuuroa.
Mukava pakina perinteestä.
VastaaPoistaSinun kelpaa, kun aamiainen tuodaan vuoteeseen!
Semmoista ei ole itelle sattunut, kuin kerran. Odotin silloin ja oli aamupahoinvointia.
Kuulun myös kaurapuuron ystäviin. Se on hyvää ja antaa rutkasti puhtia päivään. Syön puuroni mustikkakeiton kanssa.
Muistelen että Skotlannissa aikoinaan kauraa pidettiin vain eläinten rehuna (olipa niillä ylelliset ajat).
VastaaPoistaMitä jos mies sanoo yksi kaunis aamu, että mitä jos muutettaisiin perinnettä sillä tavalla, että sinä toisit minulle vaihteeksi puurot sänkyyn (huh, sitä ainakin itte tuumaan että viikonlopun kahvitarjoilu sänkyyn tulee vielä tiensä päähän ;).
aimarii,
VastaaPoistaHän on niin huolehtivainen. Joskus liiankin. Arvaa, että pidän loikoilusta ennen päivärutiineja.
Kutis,
Onhan se meilläkin eläinten rehuna myös edelleenkin, hevosille ja kanoille ja kait sioillekin.
Nekin ymmärtävät hyvän päälle.
No tänään kaupassa katselin kauraryynivalikoimaa. Sanoin miehelle, että mitäs jos kokeiltaisi jotain muuta ryynisekoitusta tai muita merkkejä.
Hänen mielestään se olisi perinteen hävitystä. Eipä vaihdeta sitten.
Ilolla huomioi minua ei ole vaivaksi (ainakaan vielä). Minä taas kokkailen muut jutut.
Haluaisin ojentaa sinulle huomion, se odottelee blogissani sinua :)
VastaaPoistaZilga,
VastaaPoistaKiitos, otan mielelläni vastaan.
Miten suloinen perinne! Kiitos tästä. Ja kaurapuuro (v)oimariinilla on ehdoton herkkuni. Liian harvoin sitä teen. Suosikki on myös KOTONA-blogisi innostamana ohrahelmipuuro. Hyvää!
VastaaPoistaMeidän aamumme sujuvat niin, että mies keittää teen ja kahvin, minä voitelen molemmille leivät. Mutta mielelläni nauttisin aamiaisen vuoteessa. Mieluiten kaurapuuroa. Olisi se vaan niin somaa.
Lastu,
VastaaPoistaJotenkin tähän olemme tottuneet ja perinteeltä se jo tuntuukin. Aamu ilman kaurapuuroa ei tuntuisi miltään, niin se ihmispolo on tuttujen tapojen viemä.
Tietyt asiat eivät saa koskaan muuttua. Ja joskus pienimpien asioiden muutos on kaikkein ihmeellisin.
VastaaPoistaIhanaa muuten, että haaste oli kirvoittanut jutun kaurapuurosta. Siinä on todellista asennetta!
Allyalias,
VastaaPoistaTotta pienet jopa arkiset asiat ovat tärkeitä, arkipäivän juhlistajia. Niistä ei voi poiketa, niiden tulee jatkua turvallisesti samalla tavalla.
Kaurapuuroaamiainen tuntuu jo juhlalta, hieno päivän aloitus.