Kuljin lapsuuteni maisemassa.Nousin mäen,
korkeammaksi muistin sen.
Säilyneet ovat vielä vaan
pihapiirin koivut satavuotiaat.
Harmaa tiilinavetta varastona paikallaan.
Taaempana harmaantunut puuhuone
hirsisenä kestänyt, hieman kallellaan.
Naapurista jäljellä
harmaa hirsiaitta viljapellon laidalla,
aittapolku ruohottuneena, kulkijoita vailla.
Tilkitsemätön, eristämätön vilja-aitta on,
tuulettuvana sitä aikoinaan
pitivät jyvät ja jauhot varastonaan.
Yykaakoo4-Numerokuvat 29. haaste 20
Kaksikymmentä hirsivarvia
Onpa kaunis vanha hirsiaitta/lato? Toivottavasti saa elää vielä pitkään, eikä kukaan päätä purkaa pois. :)
VastaaPoistaTässä kuvassa henkii maalaisromantiikka.
VastaaPoistaVanhaa nostalgiaa. Hirsiaittoja on vähän enää jäljellä, kannattaa säästää ja pitää hyvää huolta.
VastaaPoistaKukat alempana ihania. Minun tulppaanit juuri aloittavat kukintaansa.
Kaunis, nostalginen kuva, tuota puupintaa tekee mieli silittää.
VastaaPoistaTuossa hirsiaitassa on jotain yksinkertaisen kaunista , ja sanasikin ovat kauniit.
VastaaPoistaMinulle tuollaiset hirsiaitat ovat tuttuja lähinnä Seurasaaresta, jonka lähellä olen elänyt suurimman osan elämääni.Siellä niitä onkin useita.
Pitääköhän käydä ovelle kolkuttamassa
VastaaPoistaTunnelmallinen kuva, harmaa hirsiaitta, aika kohdellut hellästi!;)
VastaaPoistaTuollainen maisema ja kesä kuuluvat kestosuosikkeihini!
VastaaPoistaIhana riihi.
VastaaPoistaInkataika,
VastaaPoistaLuulisin, että aitta saa olla paikallaan. Ja kestää toiset sata vuotta, jos katto ei vuoda
Elegia,
Tässä ollaan maalaisromatiikan ytimessä.
Zilga,
VastaaPoistaTaitaa säilyä.
Kiitos kommenteistasi.
SusuPetal,
Samaa tein minäkin ihan paikan päällä ja nyt taas kuvasta katsoen mielessäni silittelen.
Yaelian,
Harvinaisia aitat ovat enää pihapiirissä. Onneksi on museoitu.
Minustakin se on kaunis, harmaa hirsi paranee vain vanhetessaan.
eem,
VastaaPoistaAitan ovelle saa kolkuttaa, aukeneeko ovi, jää nähtäväksi.
Voi sitä romanttista aikaa, kun kesäisin tytöt nukkuivat aitassa ja pojat kolkuttelivat ovelle.
En ole kokenut, mutta voin kuvitella.
Marja-Leena,
En voinut muuta kuin laskea hirret ja kun sopiva määrä oli, pitihän se tänne laittaa.
Rita,
Niin kuuluvat. Joka kesä pitää käydä tunnelmoimassa.
jl,
Riihikin oli ennen aika lähellä tätä aittaa, mutta riihtä ei ole enää. Onneksi on vielä aitta.
Kaunis kuva :)
VastaaPoistaMelkein kuin meidän riihi:)
VastaaPoistaKauniisti ja runollisesti johdatit aiheeseen ja kuvaasi, hieno idea!
VastaaPoistaVanhat, ehjät hirsiaitat ja -riihet on kauniita maalaismaisemassa. Kyllä ne säilyvätkin, kun niistä pidetään huolta.
VastaaPoistaKumma juttu, että lapsuuden aikaiset mäet pienenevät aikuisiksi tullessa, tein saman havainnon, kun kävin katsomassa 'isoa hyppyrimäkeä' jota lapsena laskettelin.
VastaaPoistaKaunis vanha aitta. Sopii kuin nakutettu vihreään maisemaaan.
Etäisesti niin tuttua. Mummolan tienvarsikoivut saivat väistyä leveän asfalttitien tieltä, maitolaiturit kumottiin, vanha hirsiaitta jossa jyviä jauhettiin sai mennä modernin liiterin tieltä..
VastaaPoistaKaunis ja nostalginen kuva, nif!
Ihana kuva, siitä huokuu vanhanajan rauhallinen syke ja tasapaino.
VastaaPoistaKiitos tunnelatauksesta sunnuntai aamuuni! Aurinkoista sunnuntaita Sinulle!
Tanja,
VastaaPoistaPioni,
Uuna,
Kiitos kauniista sanoistanne.
aimarii,
Totta on, että katto pitää olla ehjä ja muutenkin huolta pitää, jotta säilyvät sukupolville jatkossakin
Kaanon,
Juu, mittasuhteet muuttuvat iän myötä, lapsena sitä katselee matalammasta vinkkelistä ja se muisto tallentuu mieleen. Huomaa vasta aikuisena, että kaikki onkin kuviteltua pienempää.
Kutuharju,
Valitettavasti näin käy edelleenkin, vanha häviää uuden tieltä.
marjamatilda,
Tuntuu kuin aika olisi pysähdyksissä, kun katselee kuvaa.
Mukavaa sunnuntaipäivää sinnekkin.
Hyvin on säilynyt,hirsi kestää pitkään.
VastaaPoistaIhana vanha aitta. Mitä kaikkea se onkaan nähnyt, osaisipa hirret kertoa sen.
VastaaPoistaTutun näköinen, mutta ei sama. Nuoruuteni landella oli hyvin pitkälti samanlainen. On vieläkin pystyssä ja pysyy.
VastaaPoistaYksinkertaisen kaunista! :)
VastaaPoistaTämä kuva ja kertomus vetoavat minun tunteisiini! Miten paljon kaunista ja vanhaa unohtuu jonnekin, jotenkin aina vaan tehdään uutta joka jyrää lopulta kaiken vanhan alleen.
VastaaPoistaflora,
VastaaPoistaHirret olivat ennen kova ja kestävää puuta, nyt taitavat olla höttöisempiä.
Käsittelemättöminä ajan patinoimina kestävät vanhat - hirret
tuulento,
VastaaPoistaOn nähty monta tarinaa.
Tappari,
Maalla löytää onneksi vielä näitä.
satu,
Niin on yksinkertaiseen ei kyllästy.
Meripilvi,
Täsmälleen samoin minäkin ajattelen.
Kaukaa näkee päremmin, sanotaan. Joskus tuntuu, että maalla siellä lähellä ei osata arvostaa sitä mitä siellä on.
Maisema kuin vanhasta suomileffasta , hieno haastekuva ! :D
VastaaPoista