torstai 20. marraskuuta 2008

Valo antaa aikaa

Valokuvatorstain ja Runotorstain 109. haaste.


Valo katosi
kaamokseen,
pimeys söi aikaa

Kunnes
valkoinen lumen pumpuli
kattoi maisemat,
poisti harsot
paljasti auringon kasvot

Aurinko jakaa aikaa
Valo virtaa pohjaa vailla
määräämättömään loppuun asti

38 kommenttia:

  1. Huikaiseva tunnelma tässä runossa, pidän oikein todella! :)

    VastaaPoista
  2. Kaunis runo+kaunis kuva.Tuollaista kaunista sinistä sävyä ei näy täällä lämpimässä...

    VastaaPoista
  3. Jännä aikanäkökulma: pimeys syö sitä ja aurinko jakaa. Aurinko on elämän ehto, joten siten myös ajan.

    VastaaPoista
  4. jl,
    kiitos

    elina,
    kiitos, minä olin aamulla ihastuksissani, kun näin tuon maiseman ja eikös koko luminen tienoo pitänyt heti kuvata

    VastaaPoista
  5. yaelian,
    aamulla tosiaan oli tuo sininen hetki, ja sitten alkoi kajastaa aurinko taivaanrannan takaa

    VastaaPoista
  6. SusuPetal,
    Pimeys kuluttaa aikaa, valossa ehtii paljon, aika menee talteen

    VastaaPoista
  7. Tuima,
    Juuri näin aurinko elinehto, loppuun saakka

    VastaaPoista
  8. Kaunis runo. Kaunis kuva. Valo virtaa pohjaa vailla..

    VastaaPoista
  9. Kaunis runo ja upea kuva :) Ihanaa, lunta :)

    VastaaPoista
  10. Kaunista!
    Luonto pysähdyttää usein ja tulvii ihanasti mieleen ja kroppaan.

    VastaaPoista
  11. Valo tulee hyvin esille kuvassakin, valkoinen ja kirkas, ikuisuuden vertauskuva.
    Aurinko on ajan jatkumo. Pimeys syö aikaa, ihmisenkin mittakaavassa se on pysähdyksen aikaa ja poissa aktiivisesta toiminnasta.
    Kauniisti sen sanoit.

    VastaaPoista
  12. Ahhh...Mikä loistava runo :)
    Aika sidottu valon kulkuun. Aurinko valon lähteenä ja mustat aukot sen loppuna. Loppulauseessa valon ja ajan kululle mielletty määräämättömyyden luonne ilman tila- aika- avaruuden kaareutumista. Mutta se mikä tässä mielestäni on niin loistavaa on tuo alun ja lopun välissä oleva kappale lumesta. Yksinkertaiset asiat oikeassa järjestyksessä ja avot :)
    siinä se...mie tykkäsin vallan mahottomasti. Kiitos ihanasta runosta.

    VastaaPoista
  13. Talven valoa kuvin ja sanoin.
    - huikeaa tunnelmointia

    VastaaPoista
  14. "Valo virtaa pohjaa vailla.." - miten hienosti sanottu. Koko runo ja kuva herkkua tällaiselle puhtaan lumen palvojalle.

    VastaaPoista
  15. Postikorttimaisemaa -- ja kauniinpaa. Ja hienosti rinnastettu valo ja aika, jännä ajatus.

    VastaaPoista
  16. Valo, aika ja pimeys. Kauniisti niputettu loistamaan talvisen kirkkaana kuvassa ja runossa. Erityisesti pidin kohdasta "valo virtaa pohjaa vailla".

    VastaaPoista
  17. Aivan älyttömän mahtava runo!!
    Kuvakin on kaunis :)

    VastaaPoista
  18. Kauniisti soivat yhteen sekä sanat että kuva.

    VastaaPoista
  19. Täälläkin väkeä kuin helluntain epistolassa.
    Pimeys syö, valkaus jakaa aikaa.
    Hienosti ajateltu.

    VastaaPoista
  20. Sirokko, john, eem, leijonainen
    Kutuharju, sanakehrääjä, inkivääri.
    Malia, elegia, eeva, helanes

    Kiitos teille kaikille sanoistanne.
    Ne jäävät mieleeni hyvin pitkäksi aikaa. Hieno palaute kantaa taas pitkälle

    VastaaPoista
  21. Outo runo, mutta kaunis kuva. Vai pitäsisikö sanoa toisin päin kaunis runö, mutta outo kuva?

    VastaaPoista
  22. Runo ja kuva, yhdessä täydentävät toisiaan. Siinä, kuten sanot, aika menee talteen.

    VastaaPoista
  23. Kiitos wiltteri.

    Helga, ihan kumminpäin vaan. Tulisiko tutummaksi, jos lukisit moneen kertaan ?

    aimarii,
    Määräämättömästi loppuun asti jatkuu valo ilman aikaa, talteen

    VastaaPoista
  24. Valo antaa aikaa ja pimeys syö valoa. Oletpa osunut tämän ajan ytimeen. Kolahti kovin sekä runo että kuva. Upeaa!!

    VastaaPoista