Valokuvatorstain ja Runotorstain 109. haaste.
Valo katosi
kaamokseen,
pimeys söi aikaa
Kunnes
valkoinen lumen pumpuli
kattoi maisemat,
poisti harsot
paljasti auringon kasvot
Aurinko jakaa aikaa
Valo virtaa pohjaa vailla
määräämättömään loppuun asti
Valo katosi
kaamokseen,
pimeys söi aikaa
Kunnes
valkoinen lumen pumpuli
kattoi maisemat,
poisti harsot
paljasti auringon kasvot
Aurinko jakaa aikaa
Valo virtaa pohjaa vailla
määräämättömään loppuun asti
Huikaiseva tunnelma tässä runossa, pidän oikein todella! :)
VastaaPoistaUpea kuva ja hieno runo!
VastaaPoistaKaunis runo+kaunis kuva.Tuollaista kaunista sinistä sävyä ei näy täällä lämpimässä...
VastaaPoistaPimeä syö aikaa. Totta. Totta.
VastaaPoistaJännä aikanäkökulma: pimeys syö sitä ja aurinko jakaa. Aurinko on elämän ehto, joten siten myös ajan.
VastaaPoistajl,
VastaaPoistakiitos
elina,
kiitos, minä olin aamulla ihastuksissani, kun näin tuon maiseman ja eikös koko luminen tienoo pitänyt heti kuvata
yaelian,
VastaaPoistaaamulla tosiaan oli tuo sininen hetki, ja sitten alkoi kajastaa aurinko taivaanrannan takaa
SusuPetal,
VastaaPoistaPimeys kuluttaa aikaa, valossa ehtii paljon, aika menee talteen
Tuima,
VastaaPoistaJuuri näin aurinko elinehto, loppuun saakka
Kaunis runo. Kaunis kuva. Valo virtaa pohjaa vailla..
VastaaPoistaKaunis runo ja upea kuva :) Ihanaa, lunta :)
VastaaPoistaKiitos susa.
VastaaPoistaKaunista!
VastaaPoistaLuonto pysähdyttää usein ja tulvii ihanasti mieleen ja kroppaan.
Kiitos Maija
VastaaPoistaSulle on blogissani haaste :)
VastaaPoistaValo tulee hyvin esille kuvassakin, valkoinen ja kirkas, ikuisuuden vertauskuva.
VastaaPoistaAurinko on ajan jatkumo. Pimeys syö aikaa, ihmisenkin mittakaavassa se on pysähdyksen aikaa ja poissa aktiivisesta toiminnasta.
Kauniisti sen sanoit.
Ahhh...Mikä loistava runo :)
VastaaPoistaAika sidottu valon kulkuun. Aurinko valon lähteenä ja mustat aukot sen loppuna. Loppulauseessa valon ja ajan kululle mielletty määräämättömyyden luonne ilman tila- aika- avaruuden kaareutumista. Mutta se mikä tässä mielestäni on niin loistavaa on tuo alun ja lopun välissä oleva kappale lumesta. Yksinkertaiset asiat oikeassa järjestyksessä ja avot :)
siinä se...mie tykkäsin vallan mahottomasti. Kiitos ihanasta runosta.
Talven valoa kuvin ja sanoin.
VastaaPoista- huikeaa tunnelmointia
"Valo virtaa pohjaa vailla.." - miten hienosti sanottu. Koko runo ja kuva herkkua tällaiselle puhtaan lumen palvojalle.
VastaaPoistaPostikorttimaisemaa -- ja kauniinpaa. Ja hienosti rinnastettu valo ja aika, jännä ajatus.
VastaaPoistaValo, aika ja pimeys. Kauniisti niputettu loistamaan talvisen kirkkaana kuvassa ja runossa. Erityisesti pidin kohdasta "valo virtaa pohjaa vailla".
VastaaPoistaHieno kuva ja kauniit sanat:)
VastaaPoistaAivan älyttömän mahtava runo!!
VastaaPoistaKuvakin on kaunis :)
Kauniisti soivat yhteen sekä sanat että kuva.
VastaaPoistaKaunis.
VastaaPoistaTäälläkin väkeä kuin helluntain epistolassa.
VastaaPoistaPimeys syö, valkaus jakaa aikaa.
Hienosti ajateltu.
Sirokko, john, eem, leijonainen
VastaaPoistaKutuharju, sanakehrääjä, inkivääri.
Malia, elegia, eeva, helanes
Kiitos teille kaikille sanoistanne.
Ne jäävät mieleeni hyvin pitkäksi aikaa. Hieno palaute kantaa taas pitkälle
Todella kaunis kuva! :)
VastaaPoista-wiltteri-
Outo runo, mutta kaunis kuva. Vai pitäsisikö sanoa toisin päin kaunis runö, mutta outo kuva?
VastaaPoistaRuno ja kuva, yhdessä täydentävät toisiaan. Siinä, kuten sanot, aika menee talteen.
VastaaPoistaKiitos wiltteri.
VastaaPoistaHelga, ihan kumminpäin vaan. Tulisiko tutummaksi, jos lukisit moneen kertaan ?
aimarii,
Määräämättömästi loppuun asti jatkuu valo ilman aikaa, talteen
Valo antaa aikaa ja pimeys syö valoa. Oletpa osunut tämän ajan ytimeen. Kolahti kovin sekä runo että kuva. Upeaa!!
VastaaPoistaMaaretta,
VastaaPoistakiitos sanoistasi
Olipa kaunis runo ja kuva myös.
VastaaPoistaKiitos Harakka.
VastaaPoistaHieno runo.
VastaaPoistaIhana kuva ja runo.
VastaaPoista