lauantai 8. marraskuuta 2008

Köyhä - lähimmäinen

Luin juuri Hesarin Kuukausiliitteestä Ilkka Malmbergin artikkelin Köyhän vuosi. Artikkelin avausteksti kertoo näin. Tältä näyttää nykyajan köyhä. Tule mukaan elämään vuosi hänen elämäänsä. Yhdeksän sivun jälkeen pääset siitä pois.

En toista artikkelista tätä yhden vuoden tarinaa syksystä 2007 syksyyn 2008. Kyseessä on yh-äiti, lapset 16-v, 12-v ja 10-v. Vuoden loppupuolella perheeseen tulee mukaan avomies. Viisihenkisen perheen nettotulot ovat 3020 euroa kuukaudessa, sisältää työkyvyttömyyseläkkeen, lapsilisät, elatustuen, omaishoidontuen, vammaistuen, avomiehen työmarkkinatuen, asumistuen. Perheen keskimmäinen on liikuntavammainen.
EU:n määritelmän mukaan köyhiä Suomessa ovat ne, joiden nettotulo jää alle 1000 euroa kuukaudessa. Jos kyseessä on pariskunta raja on 1500 euroa. Lapset nostavat rajaa, alle 14-vuotias 300 eurolla ja 14 vuotta täyttänyt 500:lla. Tämän artikkelin perheen köyhyysraja olisi 2600 eurossa. Tästä voisi vetää johtopäätöksen, että Suomessa on hyvä sosiaaliturva.

En kirjoita tätä siksi, että haluaisin vaihtaa osia perheen kanssa. En todellakaan. Itse ansiotyön tai yrittämisen kautta ansaittu toimeentulo on arvokas asia, sitä en vaihtaisi mistään hinnasta
sosiaaliturvaluukuilla juoksemiseen.
Minulla ei ollut tietoa miten, mihin ja kuinka paljon sosiaaliturvaa saadaan tämän päivän Suomessa. Tämä avasi silmäni ja jotenkin minulle tuli huojentunut olo. Näyttää siltä, että asumme hyvinvointivaltiossa, joka huolehtii niistä, jotka apua tarvitsevat. Tämä oli syy miksi kirjoitin.

Jos voisin, kieltäisin käyttämästä kenestäkään sanaa köyhä. Sana köyhä on jo aikansa elänyt, se kuuluu menneisyyteemme. Elämme hyvinvointivaltiossa, jonka yksi tunnusmerkki on huolehtia niistä kanssa-asuvista, jotka ovat elämässään taloudellisessa ahdingossa tahtomattaan, sairauden, elämäntilanteen tai muun seikan takia. Käyttäisin sanaa lähimmäinen.

Päivittäin kuulen leipäjonoista, köyhyysloukkuun pudonneista ja ylivelkaantuneista. Valtaa tunne, että pitäisi tehdä jotain. Jotain on todella tehty. Onko se kaikkien kohdalla riittävää, johtuu ensisijaisesti perheen omista valinnoista ja rahankäytön oikeasta kohdentamisesta.
Elämän piirissä on asioita, joihin ei aina tarvita rahaa vain hieman aktiviteettia. Kodin järjestys ja siisteys, puhtaanapito, ruokatalous, terveet elämäntavat ja hankintojen suhteuttaminen taloudelliseen tilanteeseen eivät maksa mitään, jopa säästetään. Näillä on vaikutusta myös elämänlaatuun. Elämisen ylpeys tulee säilyä meillä kaikilla.

22 kommenttia:

  1. Yhteiskunta tekee tietysti parhaansa, jotta kaikilla olisi minimitoimeentulo. Kuitenkin monet tippuu turvaverkon silmukoiden läpi. Asuminen on täällä kallista ja jos vuokran maksun jälkeen jää muutama satanen käytettäväksi kaikkeen muuhun elämiseen, on vaikea säilyttää mitään elämisen ylpeyttä.Monet joutuvat hankalaan tilanteeseen esim. työttömyyden, masennuksen , alkoholismin tai muiden sairauksien vuoksi,tällöin voimat menee johonkin ihan muuhun kuin siihen tarkkaan talouden pitoon. On helppo sanoa, että on oma valinta jos rahat ei riitä, tuntematta kunkin tapauksen kokonaisuutta. Ei taatusti kukaan halua vaapaaehtoisesti olla köyhä.

    VastaaPoista
  2. Asuminen on kallista Suomessa. Saahan sillä ihan laadukasta vastinettakin, mutta..kun suurin osa tuloista menee asumiseen niin kaikkeen siihen muuhun jää sitten niin vähän.

    Yllättäviä menoja ei saa tulla, ne saattavat pitkäksi aikaa heittää ns. budjettia.

    Omasta kokemuksesta puhun siis. Mutten silti sanoisi itseäni köyhäksi, se on jotenkin niin kauhean RUMA sana.

    Aika monella tavallisella, työssäkäyvälläkään perheellä ei esim. ole varaa matkustella ulkomaille, se on nykyään luxusta. Myös matkailu kotimaassa nielee hirveästi rahaa, kiitos esim. VR:n, jonka hinnat ovat ihan liian korkeat.

    VastaaPoista
  3. Varmasti tekstini sisältö voidaan käsittää toisinkin kuin tarkoitin.
    Kyseessä oli yleistys tuon artikkelin pohjalta. Alkoholismi ja sairaudet kääntävät elämän helposti päälaelleen eivätkä saadut tuet riitä. Mutta olen edelleen sitä mieltä, että terve ihminen voi vaikuttaa elämänsä laatuun oleellisesti ilman taloudellisia satsauksia.

    Nimitys köyhä ei minusta ole enää oikea nykyisessä järjestelmässämme, mielestäni lähimmäinen on oikeaan osuvampi. Nimittäminen (köyhä) kategorioi ihmisen vain taloudellisin kriteerein.

    Ylpeys siitä, että elää ja kokee elämänsä täysipainoiseksi ja omasta mielestään antoisaksi, on hyvä tavoite.

    Klisee, elämä on ainutkertainen, koskee meitä kaikkia.

    VastaaPoista
  4. sooloilija,
    olen samaa mieltä, että köyhä sana on ruma. Jos noilla EU-kriteereillä mitataan kuka on köyhä, niin uskon, että köyhä-sanaa voitaisiin käyttää työssäkäyvien nuorten perheiden kohdalla hyvinkin laajasti. Joten perusteita sanan poistamiselle siinä tarkoituksessa kun sitä käytetään on.

    Me olemme kaikki toistemme lähimmäisiä. Taloudellinen eriarvoisuus kuuluu yhteiskuntaame, mutta se ei saa nujertaa elämäniloa ja -ylpeyttä.

    VastaaPoista
  5. Kyllä minäkin hämmästyin noita tuloja. Voiko noilla tuloilla olla köyhä?
    Mutta tiedän oikeasti köyhiä. Maaseudulla, jonne vanhempani muuttivat takaisin eläkevuosiksi, on paljon yksinään asuvia vanhoja naisia, pääasiassa leskiä. Heillä on ollut pienenpieni maatilkku, jonka tuloilla on eletty. Osa ei ole koskaan kodin ulkopuolella töissä ollutkaan. Kansaneläke on kaukana tuhannesta eurosta. Asuntotukea he saavat, mutta kyllä vaatteista ja kaikesta näkee, että he ovat köyhiä sanan varsinaisessa merkityksessä.
    Hyvä kirjoitus ja herättää varmaan ajatuksia puolin ja vastaan.

    VastaaPoista
  6. leijonainen,
    Noita maaseudun yksinäisiä leskiä minäkin tunnen. He elävät pienen pienellä eläkkeellään, mutta .... harvoin olen kuullut heidän valittavan. Minusta heidän elämänsä on sosiaalista ja ovat tyytyväisiä elämänsä ehtooseen. Yksi toivomus jonka kuulen, kun saisi pysyä terveenä.
    Elämää saa ja voi katsoa myös positiivisestikin, raha ei aina sitä onnea ja sisältöä tuo.

    VastaaPoista
  7. Pisti vihaksi tuo tarina, mikä lie minulle ominainen reaktio. En kyennyt juurikaan sympatiaa tuntemaan perhettä kohtaan: jos ongelmat ovat niitä, saadako jokin kulutushyödyke vai ei, en koe niitä aidoiksi ongelmiksi.

    Voisiko joku esimerkiksi avata minulle tarkemmin, kuinka tärkeä kuntoutusväline tämä 900 euron arvoinen hiihtokelkka kehitysvammaiselle lapselle on?

    VastaaPoista
  8. alcinoe,
    minun ei pistänyt vihaksi, mutta ajattelin, jos suhteauttaisi hankinnat taloudellisen tilanteen ja järkevyys- ja hyötyperiaatteen mukaan.

    Hiihtolaitteen hyötyä en tiedä, mutta ajattelin kuinka monta kertaa äidillä (kun ei ole suksia) tulee lähdettyä hiihtomaastoon tyttären kanssa.
    Olisiko yhdessä vietetty aika fyysisesti kuntoillen ja esim lukien ja askarrellen tmv ollut hyvää kuntoutusta päivittäin.

    Väittäisin, että aikaa ja virikkeitä lapsille voi antaa ilman kalliita oheishankintoja.
    Nythän yhteinen aika korvataan usein hankinnoilla, peleillä, tietokoneviihteellä, harrastusvälineillä jne.

    VastaaPoista
  9. Kai voi sanoa, että suomessa on aika hyvä sosiaaliturva. Ei kuitenkaan voi yleistää tukien määrää, tapauksesta riippuu. En ole nähnyt kyseistä ohjelmaa, joten en kommentoi sitä.
    Omasta kokemuksesta voin sanoa että esim. pääkaupunkiseudulla asuminen on todella kallista vaikka kuinka osaisi järkeillä, tässä työtön ja pienipalkkainen ovat melkein samassa asemassa.
    Toisaalta taas on myös tukien väärinkäyttäjiä, kuten on varakkaissa verojen kiertäjiä, sama synti kysymyksessä, vaikka
    köyhempi mieluummin leimataan.

    Kirjoituksesi oli ihan asiallinen, en kritisoi sitä ollenkaan. Hämmästyttää jotenkin tuo köyhyysraja, katselin just tilastoja joiden mukaan alle 10 000 e vuodessa tienaavat ovat melkein enemmistönä suomessa,vähän enemmän väkeä oli sarjassa 10000-20000. Tämän mukaan suomessa on todella paljon köyhäksi laskettavia.

    VastaaPoista
  10. sirokko,
    sama tuli mieleeni myös, kun luin artikkelista saadut sosiaalitukieurot. Mielestäni EU:n euroina määrittelemiä köyhiä löytyy Suomesta paljon, nuorista perheellisistä asuntovelallisista, opiskelijoista, ja eläkeläisistä.
    Sen takia koko köyhä-sana pitäisi poistaa ja puhua tässä rahojen perusteella luokitellusta eriarvoisessa yhteiskunnassa lähimmäisistä.

    Me todella tarvitsemme niitä veronmaksajia, jotka maksavat euroina paljon veroja. Sen avulla voidaan pitää hyvinvointivaltion tapaan lähimmäisistä huolta.

    Elämään sisältö ja tasapaino saadaan ilman suuria tulojakin.

    VastaaPoista
  11. Maaseudullakin alkaa kyllä jo olla vanhukset pakollista myelliä maksaneita, joten eläke on usein enemmän kuin kansaneläke. Tosin ennen sitä ei välttämättä maksettu puolisosta, mutta leskeneläke tulee, jos puoliso on ollut. Me taidetaan vaan muuten pukeutua köyhästi kaupunkilaisten silmin;)

    Hyvä kirjoitus minun mielestäni ja olen sitä mieltä, että meidän tulee huolehtia niistä, jotka eivät itse siihen jostain syystä pysty.

    Meillä on ihan hyvät tulot ja mielelläni veroni maksan - sillä saavat nyt ne, joilla ei ole nyt yhtä hyvä tuuri ja toivon saavani itsekin, jos jossain vaiheessa joudun huonoon asemaan. Pääomatulon vero on kyllä pieni eikä siitä saa kunta mitään - sen osalta verotusta pitäisi mielestäni muuttaa. Kunta kuitenkin vastaa kaikille tuloista riippumatta tulevista perusasioista, koulutuksesta ja terveydenhuollosta.

    Köyhyys on suhteellista ja sen kokemus riippuu siitä kuinka vauraassa tai köyhässä ympäristössä elää. Kyllä silti olen sitä mieltä, että esim. merkkituotteisiin ei tarvitse olla varaa tukien varassa elävillä enkä kyllä osta sellaisia itsekään. Matkustaminen on ylimääräinen hyvä, johon on mahdollisuus jos tuloja on, mutta ilman sitä tulisin kyllä hyvin toimeen.

    VastaaPoista
  12. inkivääri,
    Myelliä on tosiaan maksettu jo kauan ja eläketulo määräytyy sen mukaan. Takavuosina Myelliin ei aina ilmoitettu todellista tuloa eläkemenojen säästämiseksi. Ja se kostautuu pienenä eläkkeenä. Maaseudulla on pukeutuminen hieman toisenlaista kuin kaupungissa ja vanhemmat ihmiset eivät kovasti perusta vaatteilla koreilusta.

    Samaa mieltä niistä pääomatulojen verotuksesta perintöjen kautta saaduista sijoituksista. Kalle Isokallio sanoikin tästä asiasta mielestäni hyvin, että 10 milj euron perinnön eteen ei tarvitse kuin istuskella kotona ja nostella osinkoja ja maksaa siitä 19,6%:a veroa eikä kunnallisveroa ollenkaan. Kuitenkin käytössä ovat kaikki kunnan tuottamat palvelut. Tässä on mielestäni se suurin epäkohta verotuksessa. Tosin perinnön turvin rikastuva joukko ei ole kovin suuri. Mutta verotuskohtelu on epäoikeudenmukaista esim verrattuna palkansaajiin.

    Kuluttaminen on tietysti kansantaloutta ja siten meitä kaikkia hyödyttävä asia, sehän turvaa työpaikkoja. Joten kulutetaan varojen mukaan, mutta järkevin hankinnoin.

    VastaaPoista
  13. minua ja miestäni kirjoitus pisti kiukuttamaan. siinä kuvailtiin jotenkin "noloksi" meille aivan itsestäänselvät säästämiskeinot: isojen hankintojen tekeminen käytettynä (heillä mpo, meillä esim. nuorimmaisen sänky), -50% ruokien osto, se ettei voi saada kaikkea mitä muiden muksut...

    olen täysin samaa mieltä arleena kanssasi siitä, että menot on vain suhteutettava tulohin. esim. 134 e puhelinlaskuihin on hurja määrä kuukaudessa jos rahaa ei ole.

    kommentoin tässä siis vain tätä juttua, en asiaa yleisemmin. mutta kiitos kun vinkkasit juttua, olisi voinut muuten jäädä lukematta.

    meilläkään ei rahaa ole yli olan heitettäväksi, sillä olen jo neljättä vuotta lasten kanssa kotona hoitovapaalla. silti tunnen itseni miljonääriksi, sillä minulla on hieno mies ja ihanat lapset!

    iloista viikonalkua sinulle arleena!

    VastaaPoista
  14. hyppysellinen,
    Olen iloinen puolestasi siitä, että asiasi ovat oikeassa tärkeysjärjestyksessä eli perhe ja koti.
    Raha ja tavara eivät ole niitä elämän tärkeimpiä asioita. Kaikki se mitä ei rahalla saa ovat juuri niitä mistä voimme sanoa: olen ylpeä elämästäni.

    VastaaPoista
  15. Muakin se juttu kummastutti.
    Mä olen aikanaan nähnyt paljon, miten ihmiset käyttää hyväksi sosiaaliturvaa. Ja sen vuoksi, kun saivat helpolla "kaikenlaista", eivät sitten edes jaksaneet hakeutua töihin.

    Nyt vaan pitää osata erottaa todelliset hankalat tilanteet ja väliinputoajat. Mä olen hankalassa elämäntilanteessani sellainen: väliinputoaja. Puolison paperilla isot tulot vähentää mun saamaa taloudellista tukea. Puolisoni ei ole velvollinen elättämään mun lapsiani ja hänellä on elatusmaksuja omista lapsistaan. Ihan mahdoton yhtälö! Lapsen vakavan sairauden vuoksi joudun olemaan töistäni palkattomalla vapaalla, asumaan toisella paikkakunnalla kuin kotini on ja kustantamaan lapsen sairauden aiheuttamat matkat, lääkkeet, sairaalakäynnit (kattoihin asti, joka on paljon nollatuloilla). Tälläissä tilanteessa toivoisi, että olisi sosiaaliturvaa. Ei ole. Rahat ei riitä ja toi elatusasia menee pahasti ristiin.... :-/.

    VastaaPoista
  16. junika,
    Näin käy joidenkin kohdalla, kun selvitetään vain papereista löytyvien numeroiden perusteella tuensaantimahdollisuudet eikä tarkastella todellista tilannetta.
    Lapsen sairastuminen vakavasti on raskaimpia asioita elämässä ja silloin tarvitaan tukea myös taloudellisti päästä muuttuneessa elämantilanteessa eteenpäin.

    Totta on, että tukia voidaan käyttää väärin tai myöntämishetkellä ei selvitetä todellista tilannetta.

    VastaaPoista
  17. Hmmm...

    Noihin lukuihin perustuen olen sitten köyhääkin köyhempi.
    Ilmankos aina on raha lopussa. =)

    VastaaPoista
  18. hallatar,
    Olet lähimmäinen, et köyhä. Raha on hyödyke ja toisilla on enemmän kuin toisilla, mutta onneksi kaikkea ei mitata rahalla.

    VastaaPoista
  19. Hyvä kirjoitus, Arleena!
    Nimitys köyhä on todellakin vanhanaikainen. Ainakin silloin jos sanotaan, että perhe on köyhä, kun käteen tulee yli 3000 euroa kuussa. Kyllä köyhiäkin Suomessa on: kansaneläkeläiset, jotka aikanaan eivät ymmärtäneet turvata eläkettään ja nyt eivät osaa, tai luonto ei anna periksi, hakea sosiaalisia tukia.

    Jotain tässä nykymaailmassa on vialla, kun jatkuvasti kaikkea pitää saada eikä säästeliäisyyden arvoa ymmärretä. Perheen ainoana huoltajana ymmärrän, että lapset osaavat asettaa valtavat paineet vanhemmille ja vanhemmat puolestaan haluavat parhaansa mukaan täyttää lastensa toiveet. Jossain menee kuitenkin raja (onko se sitten köyhyysraja vai mikä), jolloin on osattava sanoa ei paitsi lasten myös omille toiveilleen. Ei et saa, ei en tarvitse! Se on kamppailua joka harmittaa ja väsyttää, mutta on tarpeen jos haluaa rahojen riittävän. Ja ne kyllä riittävät.

    Eri asia on sitten sairaudet, jotka voivat aiheuttaa yllättäviä menoeriä ja jotka voivat todella viedä perheen ahtaalle.

    Lähimmäisiä olemme kaikki, pienituloisia on paljon, mutta köyhiä ovat Suomessa vain harvat. Paitsi ehkä henkisesti köyhiä...

    VastaaPoista
  20. kre,
    juuri noin ajattelen kuin sinäkin.

    Köyhiä on maailmassa, Suomessa ei sosiaalitukiverkosta johtuen ollenkaan.

    Köyhiä löytyy Afrikasta,Intiasta, Nepalista .. köyhyys mitataan ruuan määrällä. Sitä joko ei ole tai sitä on riittämättömästi.

    Meillä ei mitata köyhyyttä ruuan määrällä, ruokaa on kaikilla.
    Köyhyyden mittariksi on asetettu raha. Ja se on väärä mittari hyvinvointivaltiossa.

    Henkinen köyhyys - sitä löytyy kaikkialta.

    VastaaPoista
  21. Aiempaa kommenttia lainatakseni perintöverotukseen liittyen
    "10 milj euron perinnön eteen ei tarvitse kuin istuskella kotona ja nostella osinkoja ja maksaa siitä 19,6%:a veroa eikä kunnallisveroa ollenkaan. Kuitenkin käytössä ovat kaikki kunnan tuottamat palvelut. Tässä on mielestäni se suurin epäkohta verotuksessa. Tosin perinnön turvin rikastuva joukko ei ole kovin suuri. Mutta verotuskohtelu on epäoikeudenmukaista esim verrattuna palkansaajiin."

    Miten niin epäreilua?
    Perintöhän on rahaa, josta on yhtä kaikki maksettu jo verot. Miksi siitä pitäisi toistamiseen maksaa verot.
    Jos joku elää perinnön turvin, niin miksi siitä pitäisi rangaista?
    Yhtäkaikki henkilö on ansainnut asemansa. Toivotaan, että kyseessä on vaikka henkilö, joka oli aiemmin työtön/sairauseläkkeellä. Nyt hän pärjää ilman sossun tukea tai työttömyystukea yms.

    Mielestäni jokainen ansaitsee sen minkä tienaa!
    Loppujen lopuksi omiin valintoihin voi vaikuttaa paljonkin. Ahkeruudella pääsee melko pitkälle.
    Ja kannatan toki hyvinvointivaltiota ja että lähimmäisistä pidetään huolta - terveydenhuolto, lapset ja vanhukset, opiskelijat ja työttömät.
    Itse olen ollut opiskelija -ja työtön. Ja saanut avun, päässyt eteenpäin ja nyt olen työssäkäyvä ja maksan verot ja täydet hinnat kaikista valtion palveluista.

    Mielestäni perinnöstä ei kuitenkaan tarvitsisi maksaa veroja enää lainkaan. Ja tämä onkin suuri epäkohta verotuksessa, että siitä pitää maksaa.

    VastaaPoista