Kaivelin piironginlaatikoita ja käteeni osuivat lusikat. Muutama vuosi sitten otin ne esille, käsittelin eli puhdistin ne. Jo silloin päätin laittaa ne esille. Toisin kävi ne joutuivat takaisin laatikkoon, ovat taas himmenneet. Nyt pitäisi keksiä mitä niille teen. Ei, en aio viedä kirpparille, sillä jokainen lusikka on ansaittu otsa hiessä. Jokaisessa on kaiverrus palkintosijasta. Tunnearvo on melkoinen, tosin yksikään ei ole ansioistani saatu. Aikoinaan ajattelin laittaa ne kollaasina vitriinikehyksiin.
Laatikosta löytyi vielä lisää, isoja lusikoita, sokerilusikka, kahvilusikoita. Materiaali on osassa alpakkaa kultauksella ja hopeaa.
Vasara on edelleen miehen työhuoneen laatikossa, vaikka ohjeistus sen parempaan säilytykseen saatiin
5-vuotiaalta. Eilen hän tuli vasara kädessä keittiöön ja selitti meille vähän nuhtelevaan äänensävyyn.
Tämä on vaarallinen vasara. Pappa sinun pitää laittaa se niin korkealle etten minä ylety sitä ottamaan.
Liekö 5-vuotiaan mielessä ollut jo ajatus, että napautan vasaralla johonkin ja tulee sirpaleita.
Lasten suusta jne...Ihana Pikkuinen!!
VastaaPoistaNiin se on.
PoistaNoista lusikoista voi tehdä tosi upeita seinäkoukkuja. Näin niitä Ilonalla livesti ja nyt juuri on edessä hänen uusin kirjansa ja siinäkin niitä on käytetty ripustuskoukkuina. Eli lusikka seinään kiinni ja taivutus. Näyttää tosi hyvältä.
VastaaPoistaPitää kokeilla jollain ns huonommalla yksilöllä vaikkapa tulevan vessan pyyhekoukuksi.
PoistaMä myös katselin jonkun blogissa näitä lusikoita, joista oli tehty niitä koukkuja, olivat tosi kauniita.
VastaaPoistaTai sitten ihan vaan lusikka taulujakin oli jossain.
Mutta kyllä sun lapsenlapsellasi on sana hallussa, niinkuin mummullaankin.
Kollaasitaulukin olisi kiva.
PoistaTytär on kyllä näppärä kaikin puolin, askel nousee kevyesti ja touhua riittää.
Mulla niitä koukkuja myös oli. Mutta on ne tosi nättejä noin lasipurkissakin,Hyvä idea :) eikä niitä ole tarvinnut pilata taivuttamalla. sidoin yhen kasan tuollaisia pellavalangalla nipuksi ja ripustin keittiön lampusta roikkumaan. Nätimpiä olisivat seinällä, mutta kun ei ole seinää. Rakastan tuollaisia lusikoita.
VastaaPoistaAjattelinkin, että en raski kovin montaa taivutella. Pitää keksiä keittiöön jotain.
PoistaNuo lusikat ovat kauniita, eihän niitä nyt mihinkään kirppikselle! Kyllä noilla pikkuihmisillä leikkaa, välillä saa melkein pissat housuissa nauraa!
VastaaPoistaMakoisat naurut sain, en tosin tytön nähden hohottanut. Vieläkin hymyilyttää tuo viaton aito lausahdus.
PoistaLusikoita pitäisi käyttää, niin säilyvät puhtaina. Minullakin on noita kokoelma ja olen miettinyt mitä niistä tekisin, ei muistoja raaski poiskaan heittää.
VastaaPoista5-v on tehnyt hienon löydön ja tietää kielletyksi tavaraksi, hih. Meidän pikkuiset kiikuttivat aina ahkeraan mummin lukulaseja, eihän niitä nyt voi jättää pöydälle lojumaan :)
Se on totta käytössä pysyisivät puhtaina, mutta ei ole tullut käytettyä.
PoistaJa meillä järjestellään ensin työpöytää ja sitten vasta piirrellään.
Vanhanajan viehätystä noissa ihanissa lusikoissa. Olen vaihtanut omiani netin tavaranvaihtokirpparilla ja osan myynyt kultasepänliikkeeseen. Säilytin vain kaikkein hienoimmat.
VastaaPoistaEn millään raaski luopua noista eikä niillä oikeastaan ole kuin tunnearvo.
PoistaNiputtelen ne jollakin tavalla.
Noista lusikoista saa todellakin kauniita kollaaseja, hyvän näköisiä ne ovat kyllä maljakossakin. Valitettavasti ne ovat käytössä hankalia, kuumenevat ihan vietävästi.
VastaaPoistaSamaa ajattelin myös, ei niillä ole käyttöfunktiota enää vain muistoarvo.
Poistahauska postaus, minulla palkintolusikat käytössä edelleen, sokerikossakin aina ruusulusikka;)
VastaaPoistaSokerikossa minullakin on ruusulusikka. En ole ottanut niitä käyttöön, alpakka on seosmetallia, mutta ei kai se maistu silti. Tosin kultaukset ovat kuluneet.
PoistaIhania nuo viisivuotiaat viisauksineen.
VastaaPoistaTuleepa todella hieno kollaasi, tai mitä nyt aiotkin lusikoista tehdä.
Varo kuitenkin vasaraa:)
Täytyy varoa, ei passaa pamauttaa lusikkaa.
PoistaKollaasia a la Juhani Harri-tyyliin sopisi.