tiistai 1. tammikuuta 2013

Uusi vuosi alkoi

Vanha vuosi päättyi rakettisateessa ja tulipa sitä tihkua taivaaltakin. Oli äärettömän liukasta, kun vesi jäätyi katujen pinnassa ohueksi jääksi.
Katselimme rakettiräiskettä ikkunasta ja katselimme perinteisen vanhan vuoden päätösseremonian televisiosta.
Uuden vuoden lupauksia en tehnyt. Paitsi tänään on yksi lupaus ääneen lausuttu. Tästä ei nimittäin tule enää mitään, siis kuvaamisesta. Yksinkertaisesti olen täysin kameran ja saadun valon armoilla ja aivan hallitsemattomasti. Joskus onnistun, useimmiten en. Nyt on saatava vaikka yksityisopetusta kädestä pitäen, muutoin  kameraan tärveltynyt raha on täysin hukkaan mennyttä. 
 
Heitin osan kukkineista hyasinteista roskiin ja loput, paremmassa kukassa olleet, siirsin uusiin laseihin.
Kyllä ne vielä muutaman päivän ilahduttavat.
Olen samaa mieltä kuin 4-vuotias Fiona.
- On mukava, kun joulu loppuu ja tulee arki ja ei ole enää kiirettä. Kiire ei ole  mukavaa ja tavaroita on liikaa. Nyt ei tarvita yhtään tavaroita enää. 
Meillä oli yhdessä hauskaa kaupungilla. Englantikin sujui aika mukavasti.
- Oh My God - Bemari. Sanonta tuli aika näppärästi, kun Bemarin näki. Kysyin, mistä hän on oppinut englantia.
- Hilda, tarhakaveri, opettaa minulle englantia. Jaahas, kohta kai saamme puhua vallan englantia yhdessä.
Lelukauppa kierrettiin hylly hyllyltä, mutta mitään ei ostettu, ei ollut tarvetta. Välillä kuului hyllyjen välistä.
- Mamma mia, mikä Barbi. Kyllä me nautimme yhdessä. Yksi erimielisyys tuli reissulla, Fiona kantoi ison lauantaimakkarapötkön ostoskärryyn. Tällä kertaa sitä ei voitu ottaa, kun kinkkua on vielä jäljellä.

Himmeli, jonka tein viime jouluksi, ei ole vielä päässyt näkyviin tänne blogiin. Korjaan nyt tämän puutteen.
Suunnittelen, että teen tänä vuonna kaverin himmelille ja lisään nykyiseen uusia osia. Saisi olla vähän muhkeampi. Himmeli riippuu olohuoneessa kesät talvet  ikkunasyvennyksessä.
Eilen kävin kaupassa ilman ostoslistaa. Tärkeimmät jäivät kuitenkin ostamatta, tulitikut ja kruunukynttilät.
Nyt on tultu vuoden ensimmäinen päivä toimeen kolmella tulitikulla ja osa kyntteliköistä on tyhjinä.
Tulppaaneita sen sijaan löytyi ja vain kuvassa näkyvää väriä. Oikeastaan aika piristävän värikkäitä. Keltainen  sopii meille ja vesisadepäivinä piristää voimakas oranssi sopivasti.
Näin on nytkähtänyt uusi vuosi käyntiin. Matka jatkuu.  

25 kommenttia:

  1. Arleena, sinun kuvasi ovat usein todella upeita.

    Minä haavelen järkkäristä, mutta sitten pitäisi mennä kurssille. Kun nyt kuvaan sisällä, valkoiset seinät ja verhot nättävät pissankeltaisilta. Pakko odottaa, että R. tulee kotiin ja jaksaa kuvata ilta myöhällä omalla paljon paremmalla puhelinkamerallaan.

    Noita oransseja tulppaaneita näin myynnissä...melkein jo ostin, kun näyttivät niin tarmoa tarjoavilta;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta.
      Minua oikein nauratti, samaa täällä kusenväristä tulee tai sitten sinistä, kun yritän valoa lisää. Onneksi saa poistettua ne pahimmat ja käsiteltyä paremmat.
      Yksityisopetusta kaipaan.
      Ne on aika energiset ja sitä kaipaan juuri nyt.

      Poista
  2. Matka jatkuu tosiaankin ja toivottavasti se on myötämielinen!

    Lasten suusta kuulee kyllä totuuden<3
    Meilläkin on himmeli(miehen siskon tekemä)katossa ympäri vuoden, näinhän oli ennenkin tapana:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saamme kulkea myötätuuleen.
      Lasten suusta se totuus tulee.
      Himmelin teko oli ihan kivaa, vaikka vasta opettelin.

      Poista
  3. Valon määrä kasvaa päivä päivältä. Tänään kun yritin ottaa omakuvaa ja kuvia kissoista, meinasin heittää kameran seinään. Ei onnistunut ei...Tiesin kyllä, että vika on minussa. Yritin soveltaa lukemaani käytäntöön, mutta en tiedä mikä siinä meni vikaan! Kai se joskus valkenee, se päivä ei ollut kuitenkaan tänään! Tarkkoja, hyviä kuvia tuli kun kuvasin vaikkapa kirjoja kirjahyllyssä, samassa valossa kissan kuvaaminen kuitenkin ei onnistunut...Nuo mustat kissat ovat n i i n vaikeita! Yli- tai alivalottuvat aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tosi tutulta, tänään oli taas sellainen päivä kameran kanssa.
      Pakko on opetella.

      Poista
  4. Tuo ylin kuva on mielestäni huikea!!!

    Ja tulppaaneja, kevään ensimmäiset!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä räiskyvät raketit tuhannen palasiksi.
      Oli kevään, miten ihana sanoa sana kevät, ensimmäiset.

      Poista
  5. Sait hyvän ilotulituskuvan! Ja nuo hyasintit ja tulppaanit - eläviä kukkia on ilo katsella ja seurata ja hyasintit tuovat joulun tuoksun lapsuudesta asti, kun niitä kotona hyödettiin.

    VastaaPoista
  6. Otin ikkunan läpi ja sattumalta näpäytin oikealla hetkellä.
    Hyasintit ja tulppaanit ovat joulun kukkia ja tulppaanit koko kevään kukkivia.

    VastaaPoista
  7. Hurmaavaa seuraa olet saanut! Tuollaisesta neidistä on iloa pitkäksi aikaa, kun saa vielä muistella sanomisiaan:)
    Lapsenlapsista ei ole meillä tietoakaan...

    Raikkaanväriset tulppaanit lupaavat jo keväthankia ja aurinkoa. Joulun hämyn jälkeen kaipaakin jo jotain kirkasta ja reipasta. Ja sitä valoa, että saisi kuvia otettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset ovat mukavia ja niin aitoja. Kivoja juttuja piisaa ja satuja saa lukea.
      Yllättävän hyvä väriyhdistelmä oli meidän olohuoneeseen, mausteisen lämmin.

      Poista
  8. Oi miten suloinen tyttö, Mamma mia!

    Olen jo vuosia sitten antanut periksi tuolle valottomuudelle kameran kanssa. Sellainen kurssi olisi kyllä hieno käydä. Mutta sitäkin mieluimmin oppisin tuon himmelintekotaidon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on todella kuin pieni prinsessa kiharoine hiuksineen.
      Täytyy toivoa kevätaurinkoa, niin kuvat onnistuvat paremmin.
      Himmeliä on mukava kasata, toivottavasti tekotapa on vielä muistissa.

      Poista
  9. Viisaita ajatuksia nuorella ystävälläsi on tavaran määrästä! Näin joulun jälkeen osuu oikein hyvin . Minulla on vielä kaikki joulukoristeet esillä mutta oikein odotan että toivun flunssasta ja saan laitella kaikki joulukoristeet odottamaan tulevia jouluja. Tuollainen tulppaanikimppu on myös saatava! Kameramietteesi tuntuvat tutulta, ruokahalu kuvaamisen suhteen kasvaa mitä enemmän kuvaa...Oikein hyvää tulevaa vuota sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin yllätyin, kun kuulin mitä neiti on miettinyt.
      Sama täällä viikonlopun jälkeen joulu lähtee varastoon.
      Toivottavasti saan opeteltua ne perussysteemit kamerasta tiiviisti takaraivoon, ettei ihan nokalleen mene koko kuvaaminen.
      Kiitos, samaa sinne.

      Poista
  10. Arleena, eihän Sinun kuvissasi ole mitään vikaa.:) Joulun eforian jälkeen adrenalini laskee ja tulee minidepressio. Suklaa auttaa.:)
    Päivänvalolampun valossa saa tarkkoja kuvia, kun on pimeä aika. Laitan linkin yhten kuvaan tämän jälkeen.

    VastaaPoista
  11. Päivänvalolampun vieressä kuvattu.
    http://www.flickr.com/photos/amnellanna/8333169699/in/photostream

    VastaaPoista
  12. euforian
    Kylläpä minä olen hajamielinen.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suklaata olen syönyt ja siitä kolkuttaa nyt omatunto. Olen saanut painoa sopivasti alas oikealla ruokavaliolla, toivottavasti suklaa ei tee tepposia.
      Kiitos, hyvä kun kerroit päivänvalolampusta. Olen unohtanut sen kokonaan ja meillä on sellainen. Nököttää makuuhuoneen nurkassa.
      Katsonpa tuon linkin taakse. Kiitos siitä.

      Poista
    2. Kuvasi ovat todellakin kauniita.:)

      Poista
  13. Lapsen ajatuksista voisin ottaa opiksi, helposti tavaraa tulee liikaa ja ihan turhaan.
    Minä taistelen myös kameran kanssa. Koetan tajuta valoa ja aukkoa, sekä ISO-arvoa, kun ne kaikki vaikuttavat lopputulokseen. Harvoin onnistun vielä, mutta himmeleitä olen tehnyt, just tuollaisia, mitä sinunkin.Oikeastaan pitää tehdä tähän kotiin nyt uusi, kun entinen jäi perinnöksi vanhaan kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasten suusta tulee yllättävän tosia ajatuksia.
      Just nuo valot ja aukot sekoitan ja kääntelen vikaan. ISO-arvokin pitäisi olla kohdallaan. Valokuvaaminen tällä kameralla on ollut aikamoista sattuman kauppaa.
      Himmeleistä pidän ja aherran vielä niiden eteen tänä vuonna.

      Poista
  14. Fiona on järkevä pikkuneiti, täyttä totta.

    VastaaPoista