Yksi pikkukaupungin ylellisyyksistä on keskustassa asuminen. Se antaa mahdollisuuden nauttia pienten erikoisliikkeiden palveluista ja tarjonnasta. Kesken päivän voin piipahtaa kävellen kukkakaupassa, sisustusliikkeessä, suutarilla, vaatekaupassa, leipomomyymälässä tai lounaalla. Suutarille on vain viisitoista askelta. En ole siellä vielä käynyt, mutta tarvetta on. Kahdesta kenkäparista on vetoketjut rikki.
Unohtui vielä kirkko, sinne on matkaa parikymmentä askelta. Teatteriin on jo vajaa sata askelta.
Varasin alkuviikosta hyvissä ajoin ajan kampaajalle, keskiviikolle en saanut, mutta perjantaiksi kello 11 löytyi sopiva aika. Laitoin kortin eteisen lipaston päälle, jotta muistaisin ajan. Pidin aikaa mielessä, mutta juuri perjantain aamupäivällä sen unohdin, kun etsin netistä kanan marinointiohjetta. Puoli kaksitoista soi puhelin.
Kampaajani soitti, olenko tulossa. Keskustelimme kuinka nopeasti voisin tulla ja mitä ehditään tehdä. Viidessä minuutissa olin paikalla ja hiukseni hoidettiin sovitulla tavalla.
Alkuviikosta kampaamon paikka oli vaihtunut, mutta vain kulman taakse, matka on edelleen parisenkymmentä metriä. Olin ajatellut ostaa kukkia uuteen paikkaan, mutta tässä kiireessä en ehtinyt.
Vien kimpun ensi viikolla.
Nyt on tarvetta mustalle liitutaululle. Katselin jo eteisestä sopivan paikan.
Aikataulut on saatava tarpeellisen näkyvästi esille, koska muistini näyttää olevan ylikuormittunut.
Pakinaperjantai 320. haaste = ammattiaikoja
Parasta on, että tukka on taas hyvin:)
VastaaPoistaTukka on elämässä vain atomihiukkasen kokoinen sivuseikka.
PoistaHauskaa, juuri tuollaista on pikkukaupungissa eläminen.
VastaaPoistaTotuin koululaisena siihen, että kaikki oli ihan vieressä. Vain rautatieasemalle oli pikkuisen pitempi matka. Kun muutin Helsinkiin opiskelemaan, sain opiskelija-asunnon ihan keskustasta, ja "pikkukaupunkielämä" Helsingin keskustassa on ollut normaali elämäntapani vuosikymmenet.
Tunnen olevani nykyään kuin maanpaossa tai karkotettuna, kun piti muuttaa hirveän kauas: Töölöön Oopperan kohdalle. Teimme Ullanlinnassa ja Rööperissä asuessamme Töölönlahdelle eväsretkeiä sorsia syöttämään. Täällähän olikin kauan vain soita ja kallioita ja muutama huvila. Minusta olisi luonnollista asua Aleksanterinkadun varrella. LOL
Ihminen on luonnostaan pikkukaupunkilainen. On todettu, että new yorkilaisetkin liikkuvat enimmäkseen omassa kaupunginosassaan. KInkunmuotoinen keskiaikainen kaupunki oli kooltaan täydellinen. Sen ympäri käveli tunnissa lönkytellenkin. (Nyt tuli kirjoitus kommentin sijasta)
Nautin tästä elinympäristöstä joka päivä. Tunnen olevani maalainen pikkukaupungissa, jossa kaikki on kotoisen tuttua.
PoistaTöölössäkin on minusta kotoista, se on pikkukaupunki ison kaupungin keskellä. Vai muistelenko aikaa, kun olin Helsingissä töissä. Työpaikkani sijaitsi Oopperan viereisellä tontilla. Kesäisin kävimme ruokkiksella viereisessä puistossa. Siellä oli kaunista kuin puistoissa on.
Aleksanterinkadulla tykkäisin myös asua, Olisi mukava käydä iltakävelyllä Aleksanterinkatua ja kiertää Esplanadille.
Kun kävimme New Yorkissa ja tarkemmin asuimme ja oleilimme Manhattanilla, suurkaupunki tuntui kotoisalta pikkukaupungilta. Jokaisen kadun päässä häämötti Hudsonin lahti. Siellä ei voinut eksyä. Ihana matka, josta haaveilen vieläkin. Keskuspuisto oli omaa luokkaansa. Manhattanin tunnelmaa ei voi selittää se pitää kokea.
Kyllä ihminen on luotu elämään pienessä mittakaavassa, kaupungissa tai maaseudulla.
Se on mielenkiintoista miten kaupungista tulee nopeasti mielikuva "pikkukaupunki ison kaupungin keskellä" tai niinkuin Helsingin kantakaupungin ulkopuoliset kaupunginosat ovat kuin pieniä kirkonkyliä kylki kyljessä (niitähän ne oikeastaan ovat kai olleetkin)... oman kokemukseni mukaan se vaati minulta kyllä sen, että jalkauduin kaupunkiin - ulos henkiläautosta tai julkisesta liikenteestä. Piti lähteä kulissien sisäpuolelle.
VastaaPoistaSe on totta, kun kävelee vaikkapa Helsingin keskustassa, tulee määrätyssä mielessä pikkukaupungin tunne. Samoin Manhattanilla ei tunne olevansa miljoonakaupungissa.
PoistaLähiöt ovat kirkonkylämäisiä, erona vain, että rakennukset ovat korkeita kerrostaloja ja palvelut sijoittuvat ostariin.
Kirkko, kampaaja ja kirjasto, siinä ne kolmen K:n tärkeintä ;)
VastaaPoistaMahtavan ihaanteellinen kodin sijainti sinulla!
Ei parempi enää voisi olla. Nautin tästä päivittäin.
PoistaNo, onhan tässä pikkukaupungissa asumisessa omat hyvät puolensa. Kaikki tarpeellinen lähellä. Ja palvelu toimii...
VastaaPoistaTuo kaupallinen palvelu toimii ihan ok, mutta samat ongelmat ovat taas terveydenhoito- ym kunnallisellapuolella kuin kaikkialla muuallakin.
PoistaOlen hieman hajamielinen joten laitan aina kännykkään hälytyksen joka muistuttaa kyseisen päivän aamuna että mitä olikaan ohjelmassa. Näppärää. Terveisin Teija
VastaaPoistaKännykkähälytys on myös hyvä idea, kiitos siitä.
PoistaMuistitaulussa menot ja tulotkin näkyvät aina ohi kulkiessa.
Päädyn perinteiseen manuaaliseen tapaan käsinkirjoitettuun muistutukseen.
Hiukset on pääasia ja hyvä kampaaja on suorastaan kultakimpale! Itse en ole löytän6yt. Eli siis en käy kampaajalla lainkaan. Itse hiukseni leikkelen.:)
VastaaPoistaHiukset ovat hyvin näkyvä "elementti" habituksessa ja yritän hyvän kampaajan avulla pitää ne järjestyksessä. Tosin hieman liian pitkiä välejä olen pitänyt.
PoistaItseltäni ei onnistuisi leikkaaminen, lopputulos olisi harakanpesää muistuttava. Kiitos ja kunnia kampaajalleni, hän osaa jo ilman sanojanikin hoitaa hiukseni sävytykset ja leikkaukset.
Sinulta onnistuu leikkaaminen, päättelen sen taidokkaista piirrustuksistasi.
Kirkko keskellä kylää, ja kaikki muukin. Kuulosta ihan mahtavalta, ja varmasti onkin. Aikomisetkin etenevät useammin toteutuksen asteelle kun kaikki on äärellään.
VastaaPoistaNautin tästä keskiöstä, kaikki käden ulottuvilla.
PoistaOi, asuinympäristösi vaikuttaa tosi kivalta!
VastaaPoistaEikä ole yhtään outo tapa valita kampaajaa sisustuksen perusteella. Itse sorruin kerran kokeilemaan yhtä kampaamoa näkemättä, kun huomasin osoitteen perusteella sen olevan lähistöllä. Heti kun astuin sovittuna aikana ovesta sisään, tiesin tulleeni ihan väärään paikkaan. Sen näki kaikesta: sisustuksesta, tarjolla olevista lehdistä, virvokkeista, itse kampaajasta... Ja kyllä, aikanaan myös lopputuloksesta! Onneksi minulla on superhyvä luottokampaaja, jolla olen käynyt kohta parikymmentä vuotta - palasin juoksujalkaa hänen hoiviinsa ja siellä olen nyt pysytellyt, vaikka hänen luokseen onkin nykyisestä asuinpaikastamme vähän pitkähkö matka.
Samaa mieltä, tyylin näkee kampaamon sisustuksesta. Olen ollut tyytyväinen tähän kampaamoon ja valintakriteerini osuivat kohdallani oikeaan.
Poista